Sisällön tarjoaa Blogger.

Ikiomat koirat

Lolan omistajan Pian kanssa allekirjoitettiin paperit, ja Lola on nyt ihan virallisesti mun ikioma koirani. Samalla rekisteröin Tarton Suomen Kennellittoon, joten tulevaisuudessa Tarton mahdolliset tulokset näkyvät jalostustietokannassa. Blogin sivupalkista koirien kuvia klikkaamalla pääsee nyt molempien omille sivuille jalostustietokantaan.

Tämä viikko menee myrskyä uhatessa ja synttäreitä järjestäessä, mutta sunnuntaina päivittelen tarkemmin viettitestauksesta, josta onnistuin nappaamaan Tartolle viimeisen paikan.

Juoksua ja juoksua

Vihdoin Tartokin on aloittanut juoksunsa, tällä kertaa ihan virallisesti ja todisteiden kera, eikä tarvitse ainakaan hetkeen selvitellä, että kenellä on juoksut vai onko kenelläkään.... Selkeästi juoksut vaikuttaa tyttöjen käytökseen. Leikit ovat muuttuneet juoksemisesta painimiseksi, molemmat ovat korvat pystyssä ja peppu ojossa ja jopa Lola on yrittänyt päästä hieman niskan päälle. Olen kuitenkin koittanut seurata leikkejä tarkkana ja mitään perusmurinoita suurempaa ei ole sattunut. Juoksut on kyllä ärsyttävä riesa, olin niin innoissani monesta eri treeniryhmästä ja nyt en voi mennä hetkeen mihinkään. Tokosta on muutenkin pitänyt pitää hieman "treenitaukoa", työvuorot osuvat niin inhottavasti treenien päälle ja kotona on iskenyt laiskuus. Ehkä suurin syy on kuitenkin se, että olen ihan hukassa käsiavun häivyttämisen kanssa seuraamisessa... Miten siitä nyt on yhtäkkiä tullut niin vaikeaa?

Tällä viikolla olenkin ottanut pitkästä aikaa Tarton kanssa kunnon kotitokoiluja, ja niin jäävät kuin kaukkaritkin sujuivat nätisti. Kaukkarithan on meidän lempiliike, ja Tarto oikein pakahtuu innosta istu-käskyä odottaessaan ja pompsahtaa ylös. Olen myös pikkuhiljaa ujuttanut (itseltäni salaa) noutoa mukaan treeneihin. Jätän siis Tarton parin metrin päähän kapula suussa odottamaan, ja sitten kutsun sen luokse. Tänään tapahtuikin jättiharppaus, sillä Tarppa palautti kapulan istumaen mun eteen! Jee!!
Juoksujen loputtua on kyllä pakko päästä jonnekin häiriöön treenaamaan, muuten me ei päästä kisaamaan ikinä. Muutenkin tuntuu siltä, että kisaaminen siirtyy kauemmas ja kauemmas, mutta koitan olla ottamatta mitään paineita. Kyllä sitä sitten ehtii...

Jos Tarton kanssa on treenaaminen jäänyt vähän vähemmällä, Lola on ainakin saanut oman osansa. Canicrossista innostuneena olen juoksennellut sen kanssa ympäriinsä tavoitteena kohottaa niin omaa kuin Lolankin kuntoa. Ja juoksulenkkien lisäksi olen sitten ulkoiluttanut tyttöjä muutenkin tavallista enemmän metsissä ja maankaatopaikalla, että lihakset saisivat mahdollisimman monipuolista treeniä. Teimme siis Samin kanssa sellaisen sopimuksen, että Sami harjoittelee Lolleron kanssa enemmän kisanomaista juoksua ja ylipäätänsä sitä, että Lola suostuu hänen kanssaan juoksemaan ja mä olen sitten vastuussa tuosta Lolan peruskunnon nostamisesta. Maanantain juoksulenkki taisi kuitenkin olla vähän liikaa, sillä Lola on aristellut reisiään sen jälkeen. Ilmeisesti "ei kipuu, ei hyötyy" -ajatusmaailma ei oikein ole iskostunut Lolan päähän ;) Olen sitten suosiolla tällä viikolla jättänyt juoksulenkit vähemmällä ja lisännyt muunlaista ulkoilua, vaan huomenna on juoksulenkki taas raukalla edessä. Ja jos ei muuten, niin ihan vaan uusien valjaiden testaamiseksi. Lolalla on ollut tähän asti käytössä Fetan vanhat t-valjaat, ja tiistaina ostin sitten Freemotionin Non-Stop -valjaat. Valjaat ovat siis kisavaatimukset täyttävät, ja ne sopivat sekä juoksuun että muihin vetolajeihin, eli ovat varmasti paremmat pulkkaa vedettäessäkin. Ja kaiken huipuksi sama koko sopi sekä Lolalle että Tartolle :)




Päätin myös hemmotella itseäni kunnollisilla maastojuoksukengillä. Löysinkin Stadiumista Adidaksen RESP TRAIL -maastojuoksukengät, joissa on gore tex -päällinen ja pohjan korkeiden nappuloiden ansiosta myös hyvä pito. Itseasiassa nämä kengät ovat syynä Lolan lihasjumiin, nämä jalassa on niin ihana painella ympäri Turkua etten huomannut antaa koiralle armoa :D Opiskelijabudjetti kiittää, kun kengistä jäi 129 euron lähtöhinnasta alennusten jälkeen maksettavaksi vain 63 euroa! Myös heijastinliivi on löytö Stadiumista. Juoksen yleensä iltamyöhään, ja autoilijatkin ovat näyttäneet peukkua meidän pimeässäloistavalle varustukselle.

Näillä varusteilla kelpaa siis juoksennella, ja toivon hartaasti ettei lunta tulisi vielä pitkään aikaan. Toisaalta talven lumihankijuoksu vasta hyvää treeniä onkin, voi Lola parka :)


Ekat canicross-treenit!

Vihdoin ja viimein sain Samin hieman innostumaan koiran kanssa juoksemisesta, ja sitten ilmoittauduinkin mukaan TPH:n canicrosstreeneihin. Ensimmäinen treenikerta oli tiistaina, enkä ennen lähtöä tiennyt yhtään mitä odottaa. Canicrosshan on laji, jossa kisaamisesta olen haaveillut jo Fetan aikoina. Fetan kanssa laji ei kuitenkaan olisi onnistunut sen selkävaivojen vuoksi, ja eihän sitä saanut laukallekaan. Lenkkeilin silloin kuitenkin paljon vetovyön kanssa, ja hankin kunnon varusteet tulevaisuuden kisoja silmälläpitäen.

Treenit pidettiin Orikedon pururadalla, ja paikalle koirakoita oli saapunut ohjaajien lisäksi noin kymmenen. Päävetäjänä treeneissä toimii Matti Hallikainen, joka itse kisaa lajissa belginsä kanssa. Koska onnistuin telomaan töissä käteni, sain hyvän lisäperustelun sille miksi juuri Samin pitää nyt juosta eikä minun (koska juoksemisessa tarvitaan kättä, heheheh). Lollis pääsikin kokeilemaan juoksua ensimmäisenä. Menin 20 metrin päähän odottamaan, ja Sami ja Lola juoksivat sitten mun luokse. Tarkoitus tuossa treenissä on opettaa koiralle koko homman tarkoitus ja tapa lähteä liikkeelle, siis mahdollisimman kovaa. Aluksi treeneissä käytetään palkkaa (tässä tapauksessa se olin siis minä), mutta kun koira ymmärtää idean ei palkkaa enää tarvita. Lola ja Sami juoksivatkin upeasti ja todella kovaa! :D

Seuraavaksi oli sitten muiden koirakoiden vuoro kokeilla samaa. Lola innostui touhusta todella, ja se kävi aivan hurjilla kierroksilla, kun muut koirat juoksivat. En ole ennen nähnyt sen haukkuvan ja pomppivan sellaisessa vireessä, enkä todellakaan kieltänyt sitä kun se kerrankin oli innoissaan. Seuraava juoksupätkä ei sujunut ihan niin mallikkaasti, sillä jäin Samin selän taakse nähdäkseni jos juokseminen sujuisi ilman minua... Valitettavasti pari metriä juostuaan Lola totesi ettei sujunut, teki U-käännöksen ja samalla lennätti Samin ojaan :)))) Vihaisten katseiden saattelemana kävelin siis taas kutsumaan Lolaa ja taas juoksu sujui! Viimeisenä treeninä koko porukka juoksi koko pururadan (1,5 km) ja jäin suosiolla parkkipaikalle odottelemaan ja ihastelemaan kisavarusteita. Kun olin poissa näkyvistä, Lolankin juoksu oli sujunut hyvin :)

Treeneistä jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä mieli, ja parasta oli autuaan onnellinen ilme Lolan kasvoilla :D Olisin niin iloinen jos sillekin löytyisi joku oma "laji", ja tietenkin on mukavaa, kun Samikin osallistuu koirajuttuihin jotenkin. Jos kaikki vaan menee hyvin, tarkoituksena olisi ihan ehdottomasti päästä kisaamaan. Samin kunnossa ei paranneltavaa ole, mutta Lolan peruskunto ei ole tällä hetkellä erityisen hyvä ja se on vähän liian laihassa kunnossa (27 kg).

Viime viikolla arkipäivät menivät töissä, joten aikaa suurempaan urheiluun ei ollut. Kaiken lisäksi karkasimme Samin kanssa laivalle torstaina, joten tytöt (myös Kinnas) pääsivät mummolaan hoitoon. Ilmeisesti yökyläily oli sujunut hyvin jopa Kintaan osalta, ja Sami sai rauhassa toipua tyttöjen kanssa loppuviikon, kun mä jatkoin hampurilaisten tekoa... Tänään aloitimme sitten virallisesti Lolan kunnonkohotusprojektin ja teimme reippaan parin tunnin lenkin metsässä ja maankaatopaikalla ja kiusasimme koiria jopa ylämakijuoksulla. Seuraavat canicross-treenit ovat jo ensi tiistaina, ja lupasin hankkia Lolalle kunnolliset juoksuvaljaat. Päivittelen niistä sitten tarkemmin kunhan löydän sopivat.

Lopuksi vielä vähän parasta lenkkimusiikkia!