Sisällön tarjoaa Blogger.

Hangover Canicross - Syyskauden päättökilpailut

UVU järjesti syyskauden viimeiset kilpailut Hangossa eilen, ja tottakai me olimme menossa mukana koko perheen voimin. Valitettavasti vasta kisapaikalla kuulimme, että Samillekin olisi järjestynyt lainakoira sittenkin, mutta keväällä sitten!

Koirajuoksussa rata oli jo ihan kunnioitettavan mittainen, 5,3 km ja osallistujia oli naisten luokassa vain neljä yhteensä. Meillä oli taas hyvä lähtöpaikka sarjan viimeisenä, jolloin saadaan siis hyvä into starttiin muiden lähdöstä ja mahdollisesti saadaan vähän vauhtia edelläjuoksijoista radallakin. Ramos ei tosin mitään ylimääräistä intoa juoksemiseen tarvitse, ja koitin pitää sen mahdollisimman rauhallisena lähdössä, jottei omat sykkeet ampuisi ihan tappiin heti alussa, eikä se menisi hapoille niin kuin viimeksi.
Otettiin melkein heti lähdössä meitä edellä lähtenyt koirakko kiinni, ja Ramos teki ohituksen todella hienosti ilman mitään ongelmia. Vaikka koitin sitä jarrutella, oltiin ensimmäisellä väliaikapisteellä 1 km kohdalla toisena (3:42), mikä on briardilta todella kova suoritus, kun kaksi muuta koiraa olivat kuitenkin saksanseisojia! Ensimmäinen ja toinenkin kilometri mentiin aika hyvällä vauhdilla, mutta sitten hidastin vähän vauhtia, jotta varmasti päästään ainakin maaliin asti. Juoksu kulki koko matkan tosi hyvin, Ramos jaksoi melkein kolme kilometriä mennä laukalla ja oma juoksu pysyi puhtaana ja helppona, vaikka sykkeet hakkasi toistasataa. Neljännen kilometrin jälkeen oli väliaikapiste, jossa oltiinkin jo tiputtu kolmanneksi, ja Ramos hyytyi ihan selvästi. Itse olin vähän säästellyt kunnon loppukiriin vielä, mutta Ramos hiljensi selvästi eikä siitä enää löytynyt potkua vetämään kunnolla. Loppusuoralla ohitimme vielä yhden koirakon, jotka olivat osallistuneet ilmeisesti miesten koirajuoksuun ja kävelivät radalta pois, ja Rampe katseli kävelevää sakemannia jokseenkin kaihoten :D Maaliin saavuttiin sitten ajalla 22:45. Ehdottomasti saavutettiin tavoitteet, koska halusin päästä maaliin alle 25 minuutissa, ja vasta radalla selvisi, että itsellä olisi ollut paukkuja vielä ehkä kovempaankin aikaan. Ja Ramos taas kerran antoi itsestään ihan kaiken radalla, en voi olla muuta kuin ihastunut tuohon koiraan, joka yksinkertaisesti rakastaa juoksemista! Tällä tuloksella sijoituttiin siis kolmanneksi, ja se oli meille ensimmäinen sijoitus virallisessa kisassa, ja sen lisäksi ensimmäinen sijoitus briardille ylipäätänsä pitkään aikaan! Toivottavasti ensi vuonna saadaan lisää sijoituksia niin meille, kuin muillekin briardeille ;)




















Ramoksen urakka ei ihan vielä ollut ohi, vaan palautusjuoman ja verryttelyn jälkeen poika pääsi osallistumaan Lukan kanssa vielä lasten Halloween -juoksuun. Järjestäjät olivat varanneet paikalle upeita naamiaisasuja, ja Ramos pääsi juoksemaan jokseenkin pelottavan Batmanin kanssa :D























Ramos oli lasten juoksuun mennessä toipunut omasta urakastaan melko hyvin, joten sain kaikin voimin jarruttaa sitä samalla kun Luka piti remmistä kiinni ja paineli hurjaa vauhtia perässä. Lukalle ja toiselle kolmevuotiaalle Lucalle järjestettiin lennosta vähän lyhyempi kisamatka, ja hienosti Luka paineli oman sarjansa voittoon. Luka muisti maalissa tuulettaa ja huutaa TPS, niin kuin kunnon turkulaisen kuuluukin, ja jäi sitten innoissaan taputtamaan muille lapsille. Muidenkin lajien kisaajat tulivat hienosti kannustamaan lapsia, ja koko kisapäivä oli taas tunnelmaltaan ihan huippu, mutta myös hyvin järjestetty.

Tänä vuonna päästiin nyt osallistumaan vain kahteen kisaan, joista Ohkolan suoritus meni penkin alle, mutta nyt saatiin se ensimmäinen sijoitus ja ennen kaikkea hyvä, kokonainen juoksu. Tästä on nyt hyvä aloittaa kunnon kuntokuuri meille molemmille, jotta ollaan sitten heti keväästä hyvässä iskussa.


Sotavammoista toipumista ja Pirkon vierailu

Ohkolan kisojen jälkeen sekä mulla että Ramoksella on ollut toipumisjakso. Pääsin itse nopeammin takaisin juoksurytmiin kiinni, mutta Ramoksen etujalka vaivasi vähän edelleen ja se on ollut aika kevyellä liikunnalla. Mun treenit on siis jatkuneet Vauhtisammakon juoksukoulussa ja toki teen lenkkiä juoksukoulun ulkopuolellakin, mutta ilman koiraa juokseminen tuntuu sekä typerältä että pelottavalta (joskin Ramos onkin vain hyvin näennäinen turva). Ajelinkin pari viikkoa sitten porukoille, samalla visiitillä sain Lukalle hoitopaikan ja nappasin Jurrin juoksukaveriksi, Ramos sai hengailla kodinhoitohuoneessa.

Jurri -parka oli ihan hämillään jo saadessaan valjaat päälle, ja hämmennys vain kasvoi, kun piti lähteä juoksemaan :D Alkumatkan se jaksoi vetää yllättävänkin hyvin, mutta mulkoili mua kyllä jatkuvasti melkein kiukkuisena, mutta kun mulla oma juoksu kulki mukavasti, ei sillä ollut muita vaihtoehtoja kuin yrittää pysytellä mukana. Lopulta paineltiin 10 kilsan lenkki noin neljäänkymmeneen minuuttiin, joten vauhtia kyllä riitti ja Jurri sai kunnon maistiaisen canicrossista. Ehkä noin kolmen kilometrin jälkeen se tosiaan siirtyi rinnalle juoksemaan, mutta hyvinhän se sitten lopulta jaksoi. Hurja ero on kuitenkin Ramoksen ja Jurrin välillä lenkeillä, sillä vaikka Jurrikin veti, ei siinä ollut ollenkaan samanlaista voimaa kuin Ramoksella, eikä se tietysti ole vetämiseen tottunutkaan. Ramos myöskin keskittyy juoksemiseen, eikä yritä merkkailla jokaikistä vastaantulevaa puuta ja kiveä :D

Kun olimme lähdössä kotiin, äiti päästi Ramoksen takakautta pihalle, ja me tulimme Lukan kanssa etuovesta. Äidin koirat olivat keittiössä, mutta Jurri oli ilmeisesti valmiudessa, kun ovi aukesi, ja kun Luka vielä jämähti oviaukossa mun eteen seisomaan, Jurri pääsi karkaamaan ovesta ja ryntäsi suoraan hirveällä metelillä Ramoksen päälle. Ramoshan ei mitään murinoita harrasta, vaan karttaa tuollaisia tilanteita viimeiseen asti, ja nappaa sitten kiinni, joten pojilla oli heti kunnon tappelu käynnissä. Heti kun sain Lukan siirretyä sivuun, menin äidin avuksi repimään poikia erilleen, ja otettiin molemmat käsiin pientä osumaa. Eniten vahinkoa sai lopulta kuitenkin Ramos, jolla oli kaksi haavaa varpaiden välissä (??). Toinen oli ainakin hyvin selkeä reikä hampaasta, joten tuon episodin jäljiltä Ramoksella oli molemmat etujalat poissa pelistä.

4.11 on vielä syyskauden viimeiset sulanmaan kisat, joihin osallistuminen Ramoksen kanssa näytti alkuun epäselvältä, ja meille muutti juoksuleirille Hanna-Kaisan afgaani Pirkko, josta on tarkoitus tehdä varakoirakko kisoihin. Pirkon kanssa on aikaisemmin sekä juostu että pyöräilty, mutta nyt noin viikon jälkeen Pirkko ei vieläkään ole ihan lämmennyt meidän juoksulenkeille :D Kaikilla lenkeillä se on vaan hyvin arvokkaasti ravannut mun vieressä. Muutamia hyviä, lyhyitä vetoja ollaan saatu, mutta luulen Pirkon tarvitsevan hieman enemmän treeniä ennen kisoja. Onneksi Ramos on parantunut hienosti, ja on kyllä ensi lauantaina kisakunnossa. Ja vaikkei Pirkko vielä olekaan ihan kisavalmis, niin on ollut aika mukavaa vaihtelua, kun kotona on kaksi koiraa, näin kun itse ei toista voi ottaa vielä pitkään aikaan.