Sisällön tarjoaa Blogger.

Tarton tokokoe

Korkattiin tokoura Tarton kanssa lauantaina Kaarinassa Tuija Seren tuomaroimana.

Luoksepäästävyys 9

Paikallamakuu 0 - Tähän kaatuikin sitten koko koe. Tarto meni käskystä maahan ja jäi makuulleen, mutta nousi seisomaan, kun olin melkein kehän laidalla. Meinasin purskahtaa itkuun, kun näin sen siellä tönöttämässä enkä tietenkään voinut siinä vaiheessa enää mitään lisäkäskyjä antaa. Tarto -parka oli kyllä niin surkean näköinen (ja niin olin varmaan minäkin), ettei sille voinut oikein vihainenkaan olla. Jokatapauksessa se seisoi sitten koko kaksiminuuttisensa ja tapitti tiukasti eteenpäin eikä kiinnittänyt huomiota muihin koiriin. Paikallamakuu on ollut ihan varma liike, enkä osannut ennustaa
Tarton käyttäytyvän niin, mutta ihan selkeästi sillä oli epävarma olo eikä mun jännittynyt käyttäytyminen auttanut asiaa ollenkaan. Tartossa on hieman arkoja piirteitä ja nyt ne valitettavasti tuli näin esiin. Saman näki kyllä tuomarikin, joka muotoili asian kauniisti niin, että koiraa alkoi "ujostuttaa". Paikallamakuut olivat muuten kolmessa ryhmässä, ja viimeisessä joku koira kävikin toisen päälle hirveällä metelillä. Tämä koira diskattiinkin sitten koko kokeesta ja hyvä niin.

Tarto oli alokasluokan koirista ensimmäinen, ja mietin kauan, että menenkö sen kanssa edes yksilöliikkeitä suorittamaan. En miettinyt sitä sen takia, että ykköstulos oli jo ulottumattomissa vaan lähinnä siksi, että koe oli reilusti myöhässä ja Tarto oli aivan liian väsynyt. Olin kuitenkin itse jo melko rentoutunut, kun tiesin, että perseelleen meni ja päätin suhtautua yksilöliikkeisiin maksettuna harjoituksena.

Seuraaminen kytkettynä 8 - Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun Tarto lähtikin seuraamaan hienosti, ja seuraaminen oli oikein nättiä. Miinuspisteitä tuli kuitenkin vasemmalle käännöksestä sekä juoksun jälkeisestä pysähdyksestä, joka piti tehdä aivan kehänauhan eteen "yleisöä" kohti. Tarto istui perusasentoon aikamoisella viiveellä, ja luulen, että siinäkin oli kyse edessä näkyvästä häiriöstä. Toki koiran pitäisi se sietää, mutta se vaan taisi olla liikaa.

Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Toisessa seuraamiskaaviossa koitin kiinnittää enemmän huomiota omaan liikkumiseeni, ja käännös vasempaankin sujui tällä kertaa. Seuraaminenkin oli nättiä koko matkalta, mutta liikkeen päättyminen samaan kohtaan epäonnistui taas, ja Tarto istui vasta käskystä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Tämä liike tehtiin kehänauhan suuntaisesti yleisön edessä, ja myös tässä häiriö vaikutti Tartoon. Se ei totellut ensimmäistä käskyä, ja annoin sille tuplakäskyn, jolloin se meni maahan ja liike suoritettiin loppuun kunnialla. Tuomari antoi meille liikkeestä vitosen, mutta vaihtoi sen sitten nollaksi, koska olin antanut tuplakäskyn liian myöhään... Itse olin kyllä mielestäni ihan ajoissa, mutta turha sitä on jossitella :D

Luoksetulo 9 - Luoksetulo meni hienosti, Tarto tuli kovalla laukalla, tosin suoraan eteen vaikka olen sen nyt sivulle opettanut. Se ei kuitenkaan törmännyt ja tuli hyvin perusasentoonkin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 - Tarto pysähtyi nopeasti, mutta otti pienen sivuaskeleen, kun palasin sen viereen. En muista yhtään, istuiko se jo ennen käskyä vai ei, mutta se selittäisi pistevähennyksen.

Estehyppy 8 - Hertsasin Tartoa hypylle mentäessä vähän ("nyt mennään hyppäämään"), ja se hyppäsi hienosti ensimmäisestä käskystä. Se pysyi myös paikallaan, kun palasin sen viereen, joten en ole ihan varma, miksi saimme vain kasin.

Kokonaisvaikutus 8,5 - Oletteko huomanneet, että jotkut tuomarit pisteyttävät tämän sen mukaan, miten liikkeet sujuivat kokonaisuudessaan, ja jotkun sen mukaan, miten koira ja ohjaaja toimivat yhdessä? En yhtään tiedä kumpi on oikea tapa, tai että onko edes oikeaa tapaa.

Kokonaispisteitä saimme siis 127,5 joka tarkoittaa kolmostulosta. Suhtaudun itse kuitenkin tokokisoihin (etenkin alokasluokassa) niin, että on ykköstulos tai ei tulosta ollenkaan. Enkä voi kieltää sitä, että tulos ottaa päähän ihan hemmetisti, mutta toisaalta olen Tartoon kuitenkin todella tyytyväinen. Opin kokeesta paljon sellaisia asioita, joita en muuten olisi edes tiedostanut ja tästä on aika helppo lähteä työstämään treenejä seuraavaa koetta varten. Tarto on nuori ja vähän epävarma koira, luulen että tarvitaan molemmat vähän enemmän luottoa toisiimme ;) Olin kuitenkin yksilöliikkeiden jälkeen niin tyytyväinen sen suoritukseen, ettei enää edes itkettänyt :D Se teki hienosti hommia vaikka oli aivan rättiväsynyt, eikä palkattomuus ollut sille mikään ongelma.

Hieman palautetta pitää antaa myös kisan järjestäjille. Ensinnäkin kisat olivat reilusti myöhässä, sillä vaikka alokasluokan piti alkaa kahdeltatoista, ehdin juuri käymään kotona kääntymässä ennen viideltä alkavaa työvuoroa... Myös koiraa ilmoittaessa sai vastaansa todella tylyä kohtelua, ja Tartoakin lähestyttiin niin kuin aikeena olisi koiran teurastus eikä sirun tarkastus. Mun mielestä on aina kummallista, kun ei "koiraihmisillä" ole lainkaan pelisilmää...

Jokatapauksessa päivä oli ihan mukava ja ainakin opettavainen, ja oli hauskaa, kun kisaseurana oli Hanna-Kaisa, joka saikin ihanan malamuuttinsa kanssa ykköstuloksen! Muutenkin alokasluokan koirakot olivat aika koominen näky, kun sieltä löytyi kaikkea bulmastiffista kingcharlesinspanieliin :) Multakin tultiin kysymään, että mitä kaikkia rotuja Tartossa on... Jännitin itsekin ennen koetta niin paljon, että kirjoitin kilpailukirjaan koiran väriksi fawn, ennenkuin muistin minkävärinen koira takaluukussa olikaan :D






Kuvia










Jälkeä ja esineruutua

Olen nyt pari kertaa käväissyt Pikisaaressa tekemässä jotain poikkeuksellista - nimittäin jälkeä ja esineruutua. Esineruutu on jostain syytä mun mielestä todella inhottavaa, ja viimeviikkoinen treeni olikin siitä syystä Tarton ensimmäinen. Tallottiin äidin kanssa pitkänmallinen alue, jolle äiti kävi Tarton nähden (ja kerran näkemättä) viemässä hanskan. Lähetin Tarton neljästi, ja joka kerta se etsi esineen nopeasti ja toi hienosti takaisin. Se siis hokasi homman heti ja nautti selvästi, eikä se sitten munkaan mielestä ollut niin kauheaa :D

Tänään oli sitten vuorossa jälkeä mutapellolla. Ongelma Auran kanssa yhdessä treenatessa on kuitenkin se, että Tarto on aivan hulluna Auraan ja nostaa kierrokset pelkästään Auran näkemisestä :D Aura ei todellakaan suhtaudu Tartoon samalla tavalla, vaikka nykyään antaakin sen pysyä hengissä. Kävelymatka jälkipellolle tuntui aika pitkältä, kun Tarppa huhuili parhaan kaverinsa perään, mutta sain sen lopulta haltuun ja rauhoitettua.

Jälki oli todella lyhyt ja makupalaa askelilla reilusti. Tarto sai heti hajun, mutta alkoi rynnimään hulluna ennen kuin sai rytmistä kiinni. Loppupätkän se jäljestikin kivasti ja tarkasti, ja olen vuoden ensimmäiseen jälkeen oikein tyytyväinen. Jälkeä pitäisi talloa kuitenkin tiuhaan tahtiin, että saisin edes perusasiat opetettua. Huhtikuussa on onneksi luvassa Elina Laaksosen peltojälkipäivä, jossa varmasti saamme lisäoppia ennen kuin ehdin opettaa mitään väärin :D

Jäljestyksen jälkeen Lola ja Tarto pääsivät vielä yhdessä painamaan ylimääräiset energiat pois. Lolallakin riitti virtaa yllättävän paljon, vaikka ennen jäljestystä heittelin sille frisbeetä. Frisbee onkin ainut lelu, josta olen saanut sen innostumaan, ja josta se jopa taistelee (silloin kun se pitäisi antaa takaisin :D). Tässä vähän apinakaksosten menoa...







2.4

Hyvää syntymäpäivää <3

 













 




Verikokeet

Otin vinkeistä oppia ja ennen agilitytreenejä viime keskiviikkona annoin tyttöjen juosta ja remuta yhdessä oikein kunnolla. Meidän treenivuorokin sattui sopivasti viimeiseksi, joten ehdin hyvin vielä ottaa noutoa, luoksetuloa ja merkkiä hallin pihalla - ja nouto muuten meni aivan loistavasti! Luoksetulokin sujui niin vauhdikkaasti, että päätin opettaa Tarton sittenkin tulemaan suoraan sivulle törmäyksen minimoimiseksi :D

Hallissa mulla olikin sitten mukava ja hyvinkäyttäytyvä koira, joka ei ollenkaan riehunut tai sekoillut kuten viimeksi. Tällä kertaa treenattiin keppejä, eli kepeille lähetystä kaikista mahdollisista kulmista sekä muutaman esteen mittaisia ratapätkiä. Kepit sujuvat kivasti, helpommalta puolelta Tarto osaa jo suunnistaa oikeaan väliin, mutta vaikeampaa puolta pitää edelleen treenata. Tarto tekee siis verkkokeppejä ja hyvä niin, en tosiaan halua ottaa verkkoja/ohjureita liian aikaisin pois ja kärsiä sitten myöhemmin ongelmista pujottelussa. Myös radanpätkät sujuivat hienosti, Tarto osaa taitavasti hakea esteitä itsekin eikä ole vielä niin vannoutunut tokokoira, että olisi liikaa mun kropassa kiinni. Ilmeisesti Lolan kanssa painaminen ja tokohommat tekivät kuitenkin tehtävänsä, sillä kovin kauaa ei enää tarvinnut agilityä ottaa ennenkuin Tarto-paralla alkoi lyömään tyhjää :D Käytän agilityssä palkkana vain makupaloja, mutta treenien jälkeen annoin sille vinkupallon, jota se sitten unissaan mutusteli koko automatkan kotiin.

Toivon, etten viime päivityksessä antanut väärää kuvaa Tarton käytöksestä. Sehän on siis ihan tottelevainen ja hallussa, mutta vaan niin kamalan innoissaan :D Kiitokset kuitenkin kaikille vinkeistä, niistä on varmasti hyötyä :)

Viime viikolla myös Kintaalla ja Lolalla oli ohjelmaa, kun kävimme Koira-Kissaklinikalla verikokeissa tarkistamassa molempien sopivuus verenluovuttajaksi.  Verenluovutusprosessi toimii siis niin, että aluksi eläimestä otetaan verikokeet terveyden ja veriryhmän määrittämiseksi, ja jos kaikki on kunnossa omistajalle soitetaan jos ilmaantuu verensiirtoa tarvitseva potilas. Varsinaisessa verensiirrossa luovuttaja nukutetaan ja veri otetaan kaulavaltimosta.

Lola ja Kinnas olivat kyllä hauskaa seurattavaa lääkärissä, Kinnas meinasi pakahtua uteliaisuudesta ja antoi lääkärin tutkia nätisti, eikä edes verikokeen ottaminen haitannut sitä lainkaan. Lola taas oli kauhusta kankeana ja nojasi muhun koko painollaan tutkimuksen ajan :D Kun vaihdoin vähän parempaan asentoon, se romahti lattialle, kun tuki katosi... Jokatapauksessa verikokeet saatiin molemmista, ja tuloksetkin tulivat viime perjantaina. Kintaalla kaikki arvot olivat normaalit, ja niin oli myös Lolalla. Jännitin sen tuloksia aika paljon sen perimän (ja iän) vuoksi, mutta ainoat arvot jotka olivat hieman viitearvojen ulkopuolella, olivat munuaisarvot (glukoosi + urean määrä veressä). Molemmat siis kuitenkin hyväksyttiin mukaan verenluovuttajaksi eikä mitään suurta heittoa arvoissa ollut. Soitin vielä vakkarilääkärille tarkistaakseni tulokset, ja hän vakuutti ettei Lola hetkeen ole kuolemassa :))

Oleellinen osa verenluovutusprosessia on myös eläinten paino. Kun kissa painaa väh. 5 kg ja koira 25 kg, niistä voidaan ottaa verta riittävästi. Lola pääsi hipoen rajan yli, se painaa 28 kiloa. Kinnas ei taas ollut lähelläkään, vaikka painoa on kunnioitettavat 3,7 kiloa :D Kissossa oli luovuttajia sen verran vähän, että se hyväksyttiin mukaan ja Lolalle koitan taas saada vähän lisää massaa. Tänään tulikin taas paketti zooplussalta, ja ruokalastin purkaminen on kyllä koko perheen yhteinen homma... Kinnas tutkii kaapista vanhojen ruokien jämät samalla kun koirat seuraavat silmä tarkkana ruokasäkkien katoamista kaappiin. Lolalla on vielä säkillinen jäljellä Boschin kevytruokaa, ennenkuin tilaan sille jotain hieman rasvaisempaa. Tartolle tulikin paketissa kaksi säkillistä Boschin Active -ruokaa ja Kintaallekin muutama kilo Joseran Culinessea.