Suomen Briard ry järjesti viime lauantaina Porissa tokopäivän, ja kun kerrankin saimme aikataulut sopimaan eikä ajomatkaa ollut liikaa, päätin osallistua Tarton kanssa. Otin Ramoksen mukaan reissuun, pääsi poika samalla vähän kasvattajalle näytille :)
Kouluttajana toimi Elina Rajala ja treeniaikaa oli jokaisella ensin 20 minuuttia, ja sitten 15 minuuttia. Briardeja oli yhteensä treenaamassa seitsemän, joista kaksi oli mun, kun Noora lahjoittikin oman treeniaikansa Rampelle.
Tarton kanssa päätin ottaa käsittelyyn ne isoimmat ongelmat, eli kaukokäskyt ja noudon.
Kaukkareissa ollaan menty hurjasti eteenpäin, kun olen jättänyt käsimerkin pois ja pitänyt sen vireen niin matalana, ettei se lähde pomppimaan. Ongelma onkin sitten siinä, että matalassa vireessä sen istumaannousu jää vajaaksi ja koko liike on todella innoton. Elina halusi heti apuvälineeksi sohvatyynyn, jolla tasapainoilu kasvattaa koiran keskivartalon lihaksia, ja auttaa koiraa ymmärtämään oikean liikeradan (palkka tulee vasta kun etutassutkin on nostettu takaisin tyynylle).
Tyyny ei sen suuremmin aiheuttanut Tartossa mitään reaktioita, ja luulen, että alan hyödyntää sen käyttöä kotonakin. Kaukkareiden jälkeen otin vielä pätkän seuruuta, jossa Tarto poikitti ja edisti eikä pitänyt katsekontaktia kunnolla. Poikittaminen selittyi aika nopeasti sillä, että vaikka heitän palkan taakse, heitän sen oikealla kädellä ja nopeana koirana Tarto ehtii kiertämään mun edestä palkalle juostessaan sen sijaan, että kääntyisi ja juoksisi suoraan taakse, tai saisi palkan suoraan vasemmalta puolelta. Osa virheistä taas oli sellaisia, joita tiedän, että ne olivat vain seurausta Tarton jännittyneestä ja hermostuneesta mielentilasta, jonka vieras halli ja kouluttaja siinä aiheuttivat, enkä tosiaan ole vielä keksinyt keinoa sen stressin purkamiseen.
Toisella kierroksella Tarton kanssa käytiin läpi noutamista. Tarto osaa kyllä liikkeen, mutta jyrsii kapulaa palauttaessaan sitä, ja etenkin sivulle tullessaan järsiminen pahenee. Olen jo kotona siirtynyt treenaamaan ainoastaan kapulan pitoa, sillä yksi syy ongelmaan on Tarton tapa siirtää kapula suun takaosaan, jossa pureskelu on mahdollista. Samalla tavalla jatkettiin nyt Elinankin ohjeistuksessa, mutta Tarto ei kyllä pystynyt keskittymään nyt senkään vertaa kuin kotona. Muutamia hyviä toistoja saatiin aikaiseksi, mutta kun jätin Tarton istumaan kapula suussa ja sanoin sille "odota", se meinasi pureskella koko kapulan halki ja stressireaktio oli todella voimakas. Uskon sen johtuvan siitä, että "odota" on sama käskysana, jota joskus käytin lähtiessäni johonkin ja vieraassa paikassa Tarto yhdisti käskyn nimenomaan siihen, että lähden jonnekin ja se jää kapula suussa sinne :D Oikeastihan asiassa ei ole mitään hauskaa, ja olen niin surullinen, kun en keksi millään tapaa helpottaa sen ahdistusta. Mun mielestä on myös ihan selvää, ettei toko-ongelmat tule ratkeamaan yhtään aikaisemmin kun nuo isommat ongelmat siinä käytöksen taustalla. Jos vaan saisin Tarton taas rentoutumaan se saisi mun puolesta tuhota vaikka uuden kapulan joka treeneissä.
Ramoskin pääsi treenaamaan kaukoja, ja myös tasapainoilemaan tyynyn päällä. Kaukothan on tällä hetkellä sen bravuuriliike, mutta nyt istuminen jäi hieman vajaaksi. Yleensä sellaista ongelmaa ei ole, ja epäilen väsymystä hieman syyksi. Muutaman toiston jälkeen se edelleen teki mitä pyysin ja piti kontaktia, mutta samalla sen vaan valahti aina makuulle ja väsähti aivan totaalisesti :D Ilmeisesti pitkä automatka ja uusi ympäristö teki tehtävänsä. Väsähtäessään se alkoi myös ottaa enemmän häiriötä, ja pitää jatkossakin olla tarkkana, että lopetan treenit, kun siinä on vielä puhtia jäljellä niin jää molemmille hyvä mieli.
Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein antoisa, ja yhtä paljon kuin omien koirien treeneistä oppii myös muiden suorituksista. Ramoksen kanssa sain uutta puhtia tokoiluun, ja Tarton kanssa opin taas enemmän sen sietokyvystä ja käyttäytymisestä. Ja tietenkin näin Rampen emän ja veljen ja Lolan ihanan Pihka -siskon :) Ramos ei enää illalla osoittanut mitään elonmerkkejä ja seuraavana päivänäkin se heräsi vasta joskus yhdentoista aikoihin, taisi olla aika rankka reissu pojalle.
Erityskiitos vielä Hennalle valokuvista!
