Apua helteisiin

Kovin heikosti on tullut blogia päiviteltyä, lähinnä siitä syystä ettei mitään erikoista ole oikeastaan tapahtunut. Olen pitänyt viikon kesälomastani, jonka aikana tuli karattua Tallinaan viikonlopuksi juhlistamaan vanhempien viiskymppisiä. Olin etukäteen aika hermona tyttöjen hoitopaikasta, ja lopulta koirat päätyivät Samin vanhempien luokse hoitoon. Hermoiluista huolimatta hoitoreissu oli ilmeisesti sujunut oikein mallikkaasti ja tytöt nukkuivat monta päivää väsymystään pois. Kinnas -parka jäi reissun ajaksi kotiin ja vaikka sitä käytiinkin täällä ruokkimassa ja leikittämässä, silti kävi sitä vähän sääliksi. Se on tottunut niin jatkuvaan huomioon ja ihmisten seuraan, että vielä pari päivää reissun jälkeen se kulki vessaankin perässä ja tunki syliin joka välissä :) Tällaisen lauman hoitoon saaminen ei olekaan enää mikään ihan itsestäänselvyys, mutta onneksi kaikki sujui niin hyvin, että ehkä saadaan ne hoitoon jatkossakin, jos sellainen tilanne tulee.

Muuten aika onkin kulunut pitkälti hellettä pakoillessa, ja olen aivan epätoivoinen, kun en tiedä millä saisin koirien oloa viilennettyä. Meillä on siis tosiaan sisällä tuskaisen kuuma eikä juuri ole keinoja tilanteen helpottamiseksi. Tuulettimet ovat päällä vuorokauden ympäri, ikkunat ovat öisin auki ja päivisin taas pidän verhoja kiinni. Kinnas tuo hieman haasteita ikkunoiden aukipitämiseen ja välillä olen jo heitellyt märkiä pyyhkeitä koirien niskaan, kun olo käy oikein tukalaksi. Otan siis mieluusti vinkkejä vastaan! Vuokranantaja kieltää ilmastointilaitteet, joten sitäkään on turha miettiä. Uiminen onkin ollut paras tapa pitää tytöt viileinä ja tarjota niille liikuntaa, koska mitään pitkiä lenkkejäkään en "hieman" hysteerisenä uskalla tehdä :D

Onneksi molemmat koirat menevät uimaan mielellään, vaikka Lola nauttiikin enemmän rantavedessä pluttaamisesta ja vesialueen vartioinnista. Vaikka Tarto muuten onkin pomon asemassa, vedessä kaikki menee päälaelleen ja Lola vahtii vettä ja pitää ihan uskomatonta mölinää. Se haukkuu ja ulisee eikä päästä Tartoa uimaan kunnolla :D En ole edes viitsinyt siihen puuttua, kun se nauttii niin kovasti eikä se vaikuta tilanteeseen kuivalla maalla. Toisaalta Lola unohtaa muutenkin käytöstavat kokonaan mereen päästessään, se karkaa veteen heti, kun silmä välttää eikä taatusti tule pois ensimmäisestä käskystä...

Mulla on kameran muistikortti täynnä kuvia tyttöjen uimareissuista, mutta tässä muutamia mun suosikkeja parin viime viikon ajalta. Merivedessä uimisen seurauksena molempien turkit ovat karmeassa kunnossa, ja olen kateellinen kaikille, jotka voivat uittaa koiriaan järvivedessä... Toisaalta Lolan näyttelytkin taitavat tämän vuoden osalta olla ohitse. Messariakin jo vähän mietin, mutta meillä taitaa silloin olla muita kiireitä :D

Erikoisnäyttely ja äiti kylässä!

Meillä on pitkästä aikaa ollut vähän koirapainotteisempi viikonloppu, sillä Tarton emä Queeni ja veli Balatro tulivat Viron puolelta kylään. Sukulaisvisiittiä suurempi syy vierailuun oli Briard ry:n erikoisnäyttely, joka ei sitten enää Tartoa koskenutkaan, mutta perjantai-ilta meni mukavasti porukoilla mustia briardeja rapsutellen.

Queeni on kasvanut upeaksi itsevarmaksi nartuksi, ja Balatrokin oli hieman kasvanut sitten viimenäkemän :D Velipoika on silti vielä aika kompaktin kokoinen, kun painoa löytyy vain 31 kiloa eikä korkeuttakaan ole montaa senttiä enempää kuin Tartolla. Lähdettiin heti alussa koko koirakatraan kanssa lenkille (Aura, Lola, Tarto, Queeni, Balatro) ja lenkitys meni hyvin vaikka vapaana niitä pidettiinkin vain värikoodin mukaan :D Tarto oli kyllä vieraista innoissaan, mutta ei illan aikana ihan lämmennyt leikkiin asti, paitsi sitten pihalla oman tutun Lolan kanssa. Ilmeisesti koiratkin ovat vähän kuppikuntaisia... Lola taas oli valmis esittelemään uusia leikkikykyjään showmielessä ihan kenelle tahansa, mutta sitä eivät muut koirat vaan voi ottaa vakavissaan ;)

Äiti oli lupautunut erkkariin talkoilemaan, joten tänään starttasimme matkaan luvattoman aikaisin... Matka ja ensimmäiset pari tuntia näyttelypaikalla menivätkin aika aamukooman keskellä, mutta oli hauskaa nähdä kaikki kehät alusta asti ja laittaa Lola rauhassa kuntoon. Näyttelypaikka Harjavallassa on aivan uskomaton, eikä lämmin kesäkeli haitannut lainkaan. Olen yllätyksekseni onnistunut pitämään Lolan turkinkin hyvässä kunnossa, ja kun Annemai vielä leikkasi Lolliksen rehottavat tassukarvat se oli ainakin mun kriteerien mukaan kehäkunnossa ennätysajassa.

Tuomarina oli siis sveitsiläinen Christiane Comby, jonka otteista kehässä pidin kovasti. Hän oli mukavan varmaotteinen ja rauhallinen koirien kanssa, ja antoi kunnon arvostelun, vaikka ERIä jakelikin oikein runsaalla kädellä. Avointen narttujen luokka taisikin olla näyttelyn suurin, mutta Lola esiintyi todella edukseen ja vaikken mitään seisontaa sille ole (vieläkään) opettanut, se seisoi nätisti ja ravasi todella kauniisti. Lola sai siis myös erinomaisen, ja sen seurauksena tuomari piti ja juoksutti meitä kilpailuluokassakin niin kauan, että näin siunatussa tilassa pelkäsin jo, etten pääse kehästä ikinä pois yhtenä kappaleena... Mitään sijoittumista meille ei sitten tullutkaan, mutta niin nätisti Lola kuitenkin esiintyi, että aloin jo pohtia Elonäyttelyyn osallistumistakin. Tai jospa sittenkin hankkisi käyttötuloksen, että näyttelymenestyksestä oli jotain hyötyäkin :DDD

"Exc. type. Exc. conformation & head & eyes. Scissor bite. Angulaton front & back exc. Topline exc. also chest. Exc. coat lenght & quality, very good colour. Exc. movement. Well presented. Nice temperament."

Arvostelu on siis oikein loistava, enkä voi tarpeeksi korostaa sitä, miten tyytyväinen olen Lolan liikkeisiin. Enkä siis edes siksi, että ne ovat kauniit, vaan koska ne ovat todella terveet ja kevyet ja se on suuri muutos vaikka vuodentakaiseen. Muutenkin Lola on maailman helpoin reissuseuralainen, se on niin ihanan itsevarma aikuinen koira, ettei siitä juuri tarvitse murehtia. Tartostakaan ei tarvinnut murehtia, sillä se on Samin kanssa viettänyt tänään ansaittua hölläilypäivää ja vaikutti oikein tyytyväiseltä, kun tulin kotiin. Ilmeisesti meidän kotiinpaluu oli siitäkin kuitenkin iloinen asia, sillä se kiikutti mulle heti kaikki lelunsa yksitellen ja esitteli niitä ylpeänä :D

Mitään suurta kuvasaldoa ei tältä päivältä ole, sillä en jaksanut kyykkiä helteessä kehän vieressä eikä niitä pokaalejakaan sitten kertynyt kuvattavaksi :D Näyttelyssä olikin muita kuvaajia niin paljon, että toivottavasti löydän Lolliksesta muutaman kehäkuvankin. Tässä kuitenkin muutamia otoksia viikonlopun varrelta!

Juhannus

Mä olen ollut nyt niin paljon töissä, että bloggailu on jäänyt vähän vähemmälle. Koiratouhut on muutenkin olleet vähän vähissä, sillä Tarton kanssa agility jää nyt loppuvuodeksi tauolle. Tokokisoihin koitan edelleen sitkeästi saada paikkaa, mutta olin jo ehtinyt unohtaa miten vaikeaa se on. Pääpaino on nyt ollut ainoastaan ulkoilussa, mutta oikeastaan välillä sekin on aika luksusta.

Juhannuksen sain tai jouduin olemaan vapaalla, ja torstaina suunnattiin "mökkeilemään" Samin vanhempien luokse, kun nämä olivat risteilyllä. Tällaisia yhden yön mökkireissuja ollaan tehty aina silloin tällöin, ja Kinnas suorastaan rakastaa niitä. Syy siihen on portaat. Meidän kerrostaloasunnossa ei portaita löydy, joten Kinnas on onnesta soikeana, kun se saa yötä myöten juosta kolmen kerroksen väliä, ja Tarto tietenkin painelee kauhealla vauhdilla perässä :D Lola tyytykin sitten kerjäämään, mutta jokatapauksessa ne olivat kaikki perjantaina aivan rättiväsyneitä...

 Kyläreissut ovat kyllä loistava tapa väsyttää ainakin nämä meidän karvanaamat, ja lauantain pikavisiitillä mun vanhempien luona koirat meinasivat jo nukahtaa pystyyn. Tarto myös todisti kykynsä fileerata savusilakka täydellisesti ja nyt jälkeenpäin harmittaa, kun en ikuistanut sen Masterchef -taitoja kameralla. Äiti kovasti pyöritteli silmiään, mutta Aurallahan on piraijan pöytätavat eikä siellä olla totuttu hienostuneempaan ruokailuun ;) 

Vaikka kelit ovat nyt juhannuksena olleet kammottavat, olen Lolan kanssa innostunut taas lenkkeilemään enemmän. Suurin inspiraatio lenkeille löytyy kyllä Katariinanlaakson lehmälaumasta. Mä olen aina tykännyt lehmistä ihan hurjasti ja Fetan kanssa saatiin yhtenä kesänä vastuullemme läheisen lehmälauman ruokkiminen. Nyt mua hieman jännitti miten Lola suhtautuu lehmiin, kun en tiennyt yhtään onko se niitä ennen nähnyt. Lehmät ovat kaiken lisäksi niin kesyjä, että ne tulivat ihan aidan viereen ihmettelemään meitä, ja Lola -parka istahti alas sonnin nähdessään ja näytti siltä, että on valmis kohtaamaan loppunsa :D Nyt ollaankin sitten kävelty laitumen ohi jo niin monta kertaa, että Lolakin jo tuntee olonsa turvalliseksi. Yhtenä iltana nappasin kamerankin mukaan, ja huomasin vasta silloin, että kaikilla lukee korvalapussaan nimi! Sieltä löytyi mm. Ainutlaatuinen, Ainutlaatuinen 2, Emppu ja U2, voi apua miten suloista :') 

Lollis Salon näyttelyssä

Lola edusti hienosti tänään Salon ryhmänäyttelyssä, kun yhteensä neljän briardin joukosta se sai sertin ja oli VSP. Tuomarina oli irlantilainen Fiona Clarke, joka tutki koirat tarkkaan, mutta leperteli samalla taukoamatta :) Lola ei juuri muiden lääppimisiä arvosta, mutta se seisoi kauniisti paikoillaan, kun tuomari kehui ja rapsutteli samalla. Lola myös liikkui kauniisti ja jollei ongelmat sen selässä ole täysin parantuneet niin ainakin helpottaneet, koska sen liikkeet ovat normaalit.

"Exc. teeth, good reach of neck. Lovely dark eyes. Exc. pigmentation. Well furred on feet. Very nice topline. Overall very nice movement."

Heitin siis heti aamusta Tarton mun vanhempien luokse, sillä kun olisi ollut aivan liian kuuma kotona. En myöskään halunnut ottaa sitä mukaan, koska musta on mukavaa tehdä välillä reissuja vaan toisen koiran kanssa, ja Lola ainakin ansaitsee vähän laatuaikaa. Koska näyttely oli meidän osalta niin nopeasti ohi, kävimme vielä ABC-asemalla syömässä, ja Lola oli mukana sielläkin tottakai ;)

Suuri kiitos Lolan turkin kunnosta kuuluu Hanna-Kaisalle, joka vähän aikaa sitten tunnusti olevansa
"turkinhoitohullu", ja hulluutensa inspiroimana kampasi Lolan kokonaan lävitse. Sain itsekin samalla 
 kunnon oppitunnin turkinhuollosta, eikä yhtäkkiä turkki tunnukaan niin työläältä, kun sen muutaman päivän välein vartissa kampaa läpi, heh heh. Lolalla onkin tänä kesänä edessä vielä yksi näyttely, kun meidät ylipuhuttiin lähtemään erkkariin. Saa nähdä pystynkö ylläpitämään tätä kampaustahtia sinne asti...

Tarton tokokoe

Korkattiin tokoura Tarton kanssa lauantaina Kaarinassa Tuija Seren tuomaroimana.

Luoksepäästävyys 9

Paikallamakuu 0 - Tähän kaatuikin sitten koko koe. Tarto meni käskystä maahan ja jäi makuulleen, mutta nousi seisomaan, kun olin melkein kehän laidalla. Meinasin purskahtaa itkuun, kun näin sen siellä tönöttämässä enkä tietenkään voinut siinä vaiheessa enää mitään lisäkäskyjä antaa. Tarto -parka oli kyllä niin surkean näköinen (ja niin olin varmaan minäkin), ettei sille voinut oikein vihainenkaan olla. Jokatapauksessa se seisoi sitten koko kaksiminuuttisensa ja tapitti tiukasti eteenpäin eikä kiinnittänyt huomiota muihin koiriin. Paikallamakuu on ollut ihan varma liike, enkä osannut ennustaa
Tarton käyttäytyvän niin, mutta ihan selkeästi sillä oli epävarma olo eikä mun jännittynyt käyttäytyminen auttanut asiaa ollenkaan. Tartossa on hieman arkoja piirteitä ja nyt ne valitettavasti tuli näin esiin. Saman näki kyllä tuomarikin, joka muotoili asian kauniisti niin, että koiraa alkoi "ujostuttaa". Paikallamakuut olivat muuten kolmessa ryhmässä, ja viimeisessä joku koira kävikin toisen päälle hirveällä metelillä. Tämä koira diskattiinkin sitten koko kokeesta ja hyvä niin.

Tarto oli alokasluokan koirista ensimmäinen, ja mietin kauan, että menenkö sen kanssa edes yksilöliikkeitä suorittamaan. En miettinyt sitä sen takia, että ykköstulos oli jo ulottumattomissa vaan lähinnä siksi, että koe oli reilusti myöhässä ja Tarto oli aivan liian väsynyt. Olin kuitenkin itse jo melko rentoutunut, kun tiesin, että perseelleen meni ja päätin suhtautua yksilöliikkeisiin maksettuna harjoituksena.

Seuraaminen kytkettynä 8 - Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun Tarto lähtikin seuraamaan hienosti, ja seuraaminen oli oikein nättiä. Miinuspisteitä tuli kuitenkin vasemmalle käännöksestä sekä juoksun jälkeisestä pysähdyksestä, joka piti tehdä aivan kehänauhan eteen "yleisöä" kohti. Tarto istui perusasentoon aikamoisella viiveellä, ja luulen, että siinäkin oli kyse edessä näkyvästä häiriöstä. Toki koiran pitäisi se sietää, mutta se vaan taisi olla liikaa.

Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Toisessa seuraamiskaaviossa koitin kiinnittää enemmän huomiota omaan liikkumiseeni, ja käännös vasempaankin sujui tällä kertaa. Seuraaminenkin oli nättiä koko matkalta, mutta liikkeen päättyminen samaan kohtaan epäonnistui taas, ja Tarto istui vasta käskystä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Tämä liike tehtiin kehänauhan suuntaisesti yleisön edessä, ja myös tässä häiriö vaikutti Tartoon. Se ei totellut ensimmäistä käskyä, ja annoin sille tuplakäskyn, jolloin se meni maahan ja liike suoritettiin loppuun kunnialla. Tuomari antoi meille liikkeestä vitosen, mutta vaihtoi sen sitten nollaksi, koska olin antanut tuplakäskyn liian myöhään... Itse olin kyllä mielestäni ihan ajoissa, mutta turha sitä on jossitella :D

Luoksetulo 9 - Luoksetulo meni hienosti, Tarto tuli kovalla laukalla, tosin suoraan eteen vaikka olen sen nyt sivulle opettanut. Se ei kuitenkaan törmännyt ja tuli hyvin perusasentoonkin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 - Tarto pysähtyi nopeasti, mutta otti pienen sivuaskeleen, kun palasin sen viereen. En muista yhtään, istuiko se jo ennen käskyä vai ei, mutta se selittäisi pistevähennyksen.

Estehyppy 8 - Hertsasin Tartoa hypylle mentäessä vähän ("nyt mennään hyppäämään"), ja se hyppäsi hienosti ensimmäisestä käskystä. Se pysyi myös paikallaan, kun palasin sen viereen, joten en ole ihan varma, miksi saimme vain kasin.

Kokonaisvaikutus 8,5 - Oletteko huomanneet, että jotkut tuomarit pisteyttävät tämän sen mukaan, miten liikkeet sujuivat kokonaisuudessaan, ja jotkun sen mukaan, miten koira ja ohjaaja toimivat yhdessä? En yhtään tiedä kumpi on oikea tapa, tai että onko edes oikeaa tapaa.

Kokonaispisteitä saimme siis 127,5 joka tarkoittaa kolmostulosta. Suhtaudun itse kuitenkin tokokisoihin (etenkin alokasluokassa) niin, että on ykköstulos tai ei tulosta ollenkaan. Enkä voi kieltää sitä, että tulos ottaa päähän ihan hemmetisti, mutta toisaalta olen Tartoon kuitenkin todella tyytyväinen. Opin kokeesta paljon sellaisia asioita, joita en muuten olisi edes tiedostanut ja tästä on aika helppo lähteä työstämään treenejä seuraavaa koetta varten. Tarto on nuori ja vähän epävarma koira, luulen että tarvitaan molemmat vähän enemmän luottoa toisiimme ;) Olin kuitenkin yksilöliikkeiden jälkeen niin tyytyväinen sen suoritukseen, ettei enää edes itkettänyt :D Se teki hienosti hommia vaikka oli aivan rättiväsynyt, eikä palkattomuus ollut sille mikään ongelma.

Hieman palautetta pitää antaa myös kisan järjestäjille. Ensinnäkin kisat olivat reilusti myöhässä, sillä vaikka alokasluokan piti alkaa kahdeltatoista, ehdin juuri käymään kotona kääntymässä ennen viideltä alkavaa työvuoroa... Myös koiraa ilmoittaessa sai vastaansa todella tylyä kohtelua, ja Tartoakin lähestyttiin niin kuin aikeena olisi koiran teurastus eikä sirun tarkastus. Mun mielestä on aina kummallista, kun ei "koiraihmisillä" ole lainkaan pelisilmää...

Jokatapauksessa päivä oli ihan mukava ja ainakin opettavainen, ja oli hauskaa, kun kisaseurana oli Hanna-Kaisa, joka saikin ihanan malamuuttinsa kanssa ykköstuloksen! Muutenkin alokasluokan koirakot olivat aika koominen näky, kun sieltä löytyi kaikkea bulmastiffista kingcharlesinspanieliin :) Multakin tultiin kysymään, että mitä kaikkia rotuja Tartossa on... Jännitin itsekin ennen koetta niin paljon, että kirjoitin kilpailukirjaan koiran väriksi fawn, ennenkuin muistin minkävärinen koira takaluukussa olikaan :D

Kuvia

Jälkeä ja esineruutua

Olen nyt pari kertaa käväissyt Pikisaaressa tekemässä jotain poikkeuksellista - nimittäin jälkeä ja esineruutua. Esineruutu on jostain syytä mun mielestä todella inhottavaa, ja viimeviikkoinen treeni olikin siitä syystä Tarton ensimmäinen. Tallottiin äidin kanssa pitkänmallinen alue, jolle äiti kävi Tarton nähden (ja kerran näkemättä) viemässä hanskan. Lähetin Tarton neljästi, ja joka kerta se etsi esineen nopeasti ja toi hienosti takaisin. Se siis hokasi homman heti ja nautti selvästi, eikä se sitten munkaan mielestä ollut niin kauheaa :D

Tänään oli sitten vuorossa jälkeä mutapellolla. Ongelma Auran kanssa yhdessä treenatessa on kuitenkin se, että Tarto on aivan hulluna Auraan ja nostaa kierrokset pelkästään Auran näkemisestä :D Aura ei todellakaan suhtaudu Tartoon samalla tavalla, vaikka nykyään antaakin sen pysyä hengissä. Kävelymatka jälkipellolle tuntui aika pitkältä, kun Tarppa huhuili parhaan kaverinsa perään, mutta sain sen lopulta haltuun ja rauhoitettua.

Jälki oli todella lyhyt ja makupalaa askelilla reilusti. Tarto sai heti hajun, mutta alkoi rynnimään hulluna ennen kuin sai rytmistä kiinni. Loppupätkän se jäljestikin kivasti ja tarkasti, ja olen vuoden ensimmäiseen jälkeen oikein tyytyväinen. Jälkeä pitäisi talloa kuitenkin tiuhaan tahtiin, että saisin edes perusasiat opetettua. Huhtikuussa on onneksi luvassa Elina Laaksosen peltojälkipäivä, jossa varmasti saamme lisäoppia ennen kuin ehdin opettaa mitään väärin :D

Jäljestyksen jälkeen Lola ja Tarto pääsivät vielä yhdessä painamaan ylimääräiset energiat pois. Lolallakin riitti virtaa yllättävän paljon, vaikka ennen jäljestystä heittelin sille frisbeetä. Frisbee onkin ainut lelu, josta olen saanut sen innostumaan, ja josta se jopa taistelee (silloin kun se pitäisi antaa takaisin :D). Tässä vähän apinakaksosten menoa...