Kesäkuun lopussa suuntasin Tarton, vanhempieni ja Auran kanssa Viroon näyttelyreissulle. Osallistuimme siis yhteensä kahteen näyttelyyn, toiseen Haapsalussa ja toiseen Luigessa. Haapsalun näyttely meni kyllä meidän osalta persiilleen, sille Tarppa 9kk oli matkustuksesta, vieraasta yöpymispaikasta ja uusista koirista niin väsynyt, ettei se enää lauantaina näyttelypaikalla jaksanut keskittyä ollenkaan ja kehäesiintymisen se sitten suoritti lähinnä kahdella tassulla seisten. Tietenkään mikään ei oikeasti ollut Tarton vika, vaan minun olisi pitänyt ymmärtää, että kehäänmeno saattaisi olla tytölle liikaa. Olin itsekin väsynyt ja stressaantunut eikä sateinen sää yhtään piristänyt. Kaikesta huolimatta Tarto sai erinomaisen arvostelun ja tuomarilta vinkkejä koiran itsetunnon kehittämiseen. Näyttelyn jälkeen lähdimmekin heti kohti Luigea, ja kyllä Tarto vaan niin mun tyttöni on, sillä molemmat rentouduimme heti kun pääsimme omaan siistiin hotellihuoneeseen, jossa oli oma siisti suihku! (En ole hostellien suurin ystävä).
Tässä hotellissa saimme molemmat vihdoinkin vähän nukuttua, ja päätin ottaa ihan uuden asenteen koko näyttelyyn. Menimme siis paikan päälle pitämään hauskaa ja vähän treenailemaan tokoakin, mutta Tarton mielestä ihan parasta oli päästä leikkimään Balatro -velipojan kanssa! :) Sisarukset saivat siis päivän aikana leikkiä moneen otteeseen, eivätkä kyllästyneet toisiinsa ollenkaan. Matkalla kehään otin mukaani vielä salaisen aseen, nimittäin vinkupallon! Tuloksena sitten kehässä kauniisti ravaava Tarto, joka esiintyi kuin mikäkin kehäkonkari myös tuomarin tutkiessa. Tuntui niin hyvältä huomata, että remmin päässä on se oma itsevarma koira, johon olen niin tykästynyt ;) Tietenkin samalla tuli jälleen kerran todistettua oikeaksi se, että vika on aina remmin toisessa päässä... Kaiken lisäksi tiedostan oikein hyvin sen, etten osaa esittää koiraa ja se hermostuttaa aina ennen kehään menoa, joten asialle pitää varmaankin tehdä jotain.
Jokatapauksessa reissu oli ihan huippu, ja oli hauskaa nähdä Tiinaa ja Annemaita, sekä tietenkin Breiviä ja Balatroa. Myös Tarton Bonus -veli käväisi Haapsalussa moikkaamassa, ja molemmat veljet olivat kyllä komeita miehenalkuja ;) Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, millainen Tarto oli matkakumppanina. Olimme sitten autossa, laivalla tai ravintolassa syömässä se käyttäytyi hienosti ja sen kanssa oli helppoa matkustaa. Väsyessään se oli koominen yrittäessään hakea tukea Aurasta, joka lopulta päästikin ärsyttävän mustan rääpäleen viereensä kävelemään, ainakin hetkittäin :)
Tässä muutamia kuvia reissusta:
Viime lauantaina olikin sitten suuntana Järvenpää, kun lähdimme äidin kanssa
Ei kommentteja