Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuvia

Koiraparat ovat pari viime viikkoa joutuneet tylsistymään kotona ilman mitään suurempia aktiviteetteja. Tarton kynsiongelma olikin odotettua hankalampi, ja parin viikon jälkeen vaikutti siltä, ettei se tahdo parantua millään. Puhdistin sitä monta kertaa päivässä, ja sidettäkin oli vaihdettava jatkuvasti, kun kelit olivat niin kosteat että pienenkin pissalenkin jälkeen tassu oli litimärkä. Kun kynsi vihdoin alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, jätin siteet pois kokonaan ja pikkuhiljaa siihen on kasvamassa uusi kynsi tilalle.

Vaikka Tarto onkin melko helppo koira kotona, tekemisen puute alkoi näkyä siinä, enkä viitsinyt pitää sitä ulkona vapaana ollenkaan, kun se oli heti puskemassa hirveää hepulia. Liikuntaa sen on kuitenkin pakko saada ettei pää räjähdä, ja ongelma on ratkaistu pitkillä remmilenkeillä. Olen ottanut tavoitteeksi raahautua Samin peleihin Kaarinaan jatkossa kävellen, eikä se mikään kummoinen tavoite olekaan kun matkaa on vain viitisen kilometriä. Samalla uskoin Tarton olevan hieman rauhallisempi perille päästessä, sehän on aivan hulluna palloon... Viime viikonloppuna kävelinkin tuon matkan ensimmäistä kertaa, ja jos Tarto matkalla osoitti väsymisen merkkejä niin ne katosivat samantien, kun se tajusi mihin ollaan menossa :D

Lolankin toipuminen Muumimaailma -reissusti kesti useamman päivän, mutta sen jälkeen se on ollut oma ihana itsensä. En osaa sanoa johtuuko se Carthropen -kuurista, keväästä vai Lolan saaman huomion määrästä, mutta se on päivästä toiseen uskomattoman hyväntuulinen. Enää ei ole edes mitenkään poikkeuksellista, että Lola yrittää ottaa lelua suuhun! Tartohan nappaa siltä kaikki lelut heti pois, mutta yritys on tärkein :) Lola nauttii kaikkein eniten sisällä vehtaamisesta ja riehumisesta, sitä pitää töniä ja hertsata ja kutittaa tassuista, ja sitten se murisee ja hörisee häntä heiluen :D Pelkästään Lolan mieliala ei ole parantunut, vaan mielestäni se myös liikkuu hieman paremmin.

Nyt kun treenaamisesta on ollut vähän taukoa, odotan innolla, että päästään taas kunnolla jatkamaan agilitya, ja tokossakin pitäisi saada jotain aikaiseksi. Tällä hetkellä en ole missään tokoryhmässä, joten sellainen pitäisi jostain taikoa. Keväisemmät ilmat helpottavat treenaamista kuitenkin kovasti, ja on ihanaa päästä pitkästä aikaa ulos tokoilemaan. Kävin myös nappaamassa porukoiden pihalta hyppyesteen, joten hypyn osaamattomuudelle en voi keksiä enää mitään tekosyitä...








1 kommentti

  1. Onpas Tarto hauskan näköinen tuossa lyhyessä tukassa.
    Kynsivaivat osaa olla ikäviä ja hitaasti paranevia. Kärsivällisyyttä paranteluun.

    VastaaPoista