Tarto päivystyksessä part. 38375839

Tarto pelästytti meidät taas viime viikolla oikein kunnolla. Nukutin vauvaa ja juttelin Tartolle jotain samalla, mutta kiinnitin huomiota siihen, miten sen häntä ei heilu ollenkaan. Tapani mukaan kauhistuin heti, ja hetkeä myöhemmin Tarto ei enää reagoinut nimeensä tai mihinkään muuhunkaan sanaan. Sen silmät lupsahtelivat kiinni ja se heilui seisoessaan. Lämpöä sillä ei ollut, eikä vatsa aristanut tai ollut turvoksissa, mutta kun tönin sitä kylkiin, siltä meinasi lähteä tasapaino alta ja sitten soitinkin jo Turun pieneläinpäivystykseen.

Saimme ajan vasta kolmen vartin päähän, mutta koska Tarto oli tajuttomuuden rajamailla kannoin sen suoraan autoon ja lähdin matkaan. Meiltä päivystykseen ajaa ehkä vartin, mutta en tietenkään matkan aikana tiennyt missä kunnossa Tarto on takaluukussa, joten kurvasin suoraan Tuhatjalkaan, joka on hieman lähempänä enkä halunnut ajaa metriäkään ylimääräistä.

Meidät otettiin heti vastaan ja Tarto laitettiin samantien tippaan. Vatsalaukunkiertymä ei ihan oireisiin täsmännyt, mutta pelästyin heti sen syöneen jotain myrkyllistä, varsinkin, kun meilläpäin on tullut ilmi koirien myrkytystapauksia. Toinen syy, jonka keksin oli edellisenä päivänä syöty rustoluu, joita Tarto on kyllä syönyt runsaasti ennenkin.

Näiden epäilysten pohjalta Tartolta otettiin verikokeet ja vatsan röntgen. Se oli aivan pihalla ja röntgenkin onnistui hyvin ilman rauhoittamista, kun koira oli kuin räkä... Tunnin tiputuksessa olon jälkeen se virkosi kuitenkin hieman, ja verikokeet sulkivat myrkytykset pois. Röntgenissä sen sijaan näkyi pahasti ärtynyt vatsalaukku sekä peräsuolessa jumittavat rustot. Tarppa sai sitten kipulääkkeet ja kun vielä reilun tunnin se makoili tippaletkun päässä, saimme luvan lähteä kotiin. Mukaan saimme vielä parafiiniöljyä ja vatsansuojalääkkeitä.

Joko luu oli ärsyttänyt vatsaa, tai vatsa oli entuudestaan ärtynyt, mutta yhtäkaikki kipukohtaus on ainut, joka selittää sen vahvan reaktion. Onneksi rusto oli jo peräsuolessa, eikä mitään leikkausta tarvinnut edes harkita! Ja loppujen lopuksi luu tuli ulos heti seuraavana iltana - muuten Tarppa olisi päätynyt suolihuuhteluun.

Pari päivää tämän episodin jälkeen se oli tavallista väsyneempi, mutta nyt se on taas entisensä - ja varmasti valmis uusiin seikkailuihin... Enkä voi taas kuin olla onnellinen siitä, että kaupungissa on kaksi päivystävää eläinlääkäriasemaa, ja näillä kaikilla kolmella (!!!!!) päivystysreissulla olen saanut Tuhatjalasta todella hyvää palvelua. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun eläinlääkäri muisti meidät edelliskerralta...

Tässä vielä vähän kuvia iloisemmasta aiheesta - nimittäin Mika perheineen toi ihanan Touho -pojan Tartolle (ja Jurrille) leikkikaveriksi. Mulle kyllä kelpaisi tuollainen fawn briardipenska ihan koska vaan, vaikka ei kukaan taida mulle sellaista enää antaa :D