MH -kuvaus

Ramos suoritti tänään MH -kuvauksen Lohjalla, tuomareina olivat Riitta Liimatainen ja Heidi Kaatiala.

Kontakti

1a) 4 = Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b) 4 = Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinohjaajasta

1c) 3 = Hyväksyy käsittelyn

Leikki

2a) 4 = Leikkii, aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b) 5 = Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c) 3 = Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta

Takaa-ajo

3a) 2 = Aloittaa, mutta keskeyttää
3b) 1 = Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
3a) 1 = Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
3b) 1 = Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään

Aktiviteettitaso 

4) 3 = Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Etäleikki

5a) 4 = Kiinnostunut avustajasta, yksittäisiä lähtöyrityksiä
5b) 1 = Ei osoita uhkaelkeitä
5c) 2 = Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d) 4 = Tarttuu, vetää vastaan, voi irroittaa ja tarttua uudelleen
5e) 5= Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään

Yllätys

6a) 2 = Kyykistyy ja pysähtyy
6b) 1 = Ei osoita uhkauselkeitä
6c) 3 = Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä
6d) 1 = Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e) 1 = Ei osoita kiinnostusta haalariin

Ääniherkkyys

7a) 3 = Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b) 5 = Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c) 1 = Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d) 1 = Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Aaveet

8a) 2 = Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b) 4 = Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c) 5 = Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / Pakenee
8d) 2 = Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e) 4 = Ottaa itse kontaktia avustajaan

Leikki + Ampuminen

9a) 4 = Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b) 3 = Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10) 4 = Keskeyttää leikin/passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä laukauksia tms. kohhden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen

Olen kaikin puolin tyytyväinen Ramoksen tulokseen, ja myös iloinen siitä, että se käyttäytyi pitkälti
niin kuin arvelinkin. Olin kyllä varma, että se lähtisi vieheelle, mutta toisaalta se oli vielä ihan innoissaan leikkihetkestä, eikä saanut vieheestä mitään irti, kun kävimme sen tarkastamassa. En tiedä mitä haalareilla oikein tapahtui, kun se ei niitä oikeastaan pelästynyt, mutta veikkaan, että tilanteen jälkeen sillä vaan herneet kolahti yhteen :D Palautteessa testin jälkeen Ramos sai kehuja leikkisyydestä ja sosiaalisuudesta. Paras palaute oli kuitenkin se, että mulla ja Ramoksella on hyvä suhde, joka näkyi testin aikanakin <3

Samaan aikaan testissä olivat myös Ramoksen sisko Tuuli, sekä äidin Jurri, ja oli hauskaa nähdä kolmen niin samanikäisen briardin testaus, hyvin erilaisin tuloksin. Toivottavasti päädytään samalla kokoonpanolla joskus luonnetestiinkin ;)

Canicross Jämijärvi

Sulanmaan valjakkolajit keskittyvät kevääseen ja syksyyn, ja päätin keskittyä nyt tänä syksynä nimenomaan canicrossiin, ja unohtaa tokossa kisaamisen (ehkä) ainakin kevääseen asti. Treenaaminen on kuitenkin ollut hankalaa, kun alkusyksy on ollut niin täynnä suuria muutoksia; päiväkodin aloitus ja mun opintojen jatkaminen, Samin opiskelu Lohjalla ja iltatyöt. Toisaalta nyt olen saanut päivisin aikaa ulkoilla ihan uudella tavalla. Tuntuu siltä, että Ramoskin on kiintynyt muhun paljon enemmän, kun ollaan ihan vaan kahdestaan käyty metsälenkeille tai treenailemassa (tai vaan otettu päiväunia, heh). 

Olin alunperin suunnitellut osallistuvani kolmeen kisaan syksyn aikana, Jämijärvelle harrastussarjaan, Janakkalaan harrastussarjaan ja Ohkolaan kilpailusarjaan. Valitettavasti joudun kuitenkin skippaamaan Janakkalan, sillä samana viikonloppuna on briardien MH -kuvaus, jonne Rampe on myös ilmoitettu.
Tänään aamulla lähdimme ajamaan kohti Jämijärveä koko perheen voimin, ja voi apua, miten paljon mua jännitti. Ihan tyhmäähän se on jännittää, kun ei kisassa tarvitse muuta kuin juosta eteenpäin koiran perässä (mutta ei se ole niin helppoa!). 

Ramos osallistui siis harrastussarjaan, jossa matka oli 3,3 km ja osallistujia yhteensä neljä. Lähdettiin
toisena, ja Ramos sai ihan mielettömän hyvän lähdön. Vähän liiankin hyvän mun makuun, kun alku oli vielä alamäkeä... Levitin vaan käsiä saadakseni vähän ilmanvastusta ja jarruttaakseni vauhtia :'D 

Alun jälkeen vauhti tasaantui ja sain aika hyvän tasaisen vauhdin päälle, mutta Rampekin taisi startin jälkeen vähän mennä hapoille, sillä se siirtyi laukasta pitkään raviin, ja sitä mentiinkin loppumatka. Ja kun vetoapu väheni niin omakin vauhti hiljeni, ja aivan lopussa toinen TPH:n juoksija pääsi ohi (ja hyvä niin, tekivät aivan huikean ajan). Ramos ehkä väsymyksestä johtuen vähän jännitti ohitusta ja väisti aika reilustikin niin, että pysähdyttiin ohituksen ajaksi. Toisaalta kunnollista ohitustreeniä ei ole alla yhtään, joten mielummin reagoi sitten noin. Ja ohituksesta saatiin vielä hyvä buusti loppusuoralle. 

Olin melko varma, että meidän juoksu meni ihan penkin alle, kun vauhti tippui välillä niin reilusti,
mutta lopulta ajaksi varmistui 13:38, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! Oma tavoitteeni oli päästä matka alle 15 minuuttiin, ja kun tiedän, ettei juoksu ollut ollenkaan meidän parasta vauhtia niin jatkossa ollaan vielä kovempia kisaajia. Sijoituimme kolmanneksi, ja kahden ensimmäisen juoksijan aika oli kaksi minuuttia kovempi, mutta hyvällä juoksulla mekin päästään varmasti samoihin aikoihin vielä. 

Nyt tarvitaan siis paljon lisää treeniä muiden koirakoiden kanssa, sekä kunnonkohotusta sekä mulle että Ramokselle, ettei hyydytä heti hullun startin jälkeen. Mutta en voi tarpeeksi korostaa sitä, miten tyytyväinen olen tuohon hölmöön karvakasaan, se oli jälleen kerran ihan naurettavan helppo matkakumppani eikä stressaa kyllä mistään. Toki se näyttää aika koomiselta siellä kaikkien saksanseisojien keskellä, mutta ponnaripää edusti rotuaan oikein esimerkillisesti <3 

Yhden koiran koti

12. heinäkuuta Tarto nukkui pois, kun eläinlääkäri vahvisti mun pahimmat pelkoni sen takajalan tilanteesta.

Edellisenä päivänä menin Tarton kanssa kahdestaan maankaatopaikalle, jossa se sai juosta vapaana, enkä tiedä loukkasiko se siellä itseään vielä lisää vai aiheuttiko reippaampi liikunta kovempia kipuja, mutta samana iltana se sai kivuista johtuen jonkinlaisen epileptisen kohtauksen. Se pissasi alleen, huusi ja murisi ja roikotti takajalkaansa ilmaassa. Vieläkin musta tuntuu, että se oli ensimmäinen kerta, kun Tarto todella näytti miten kipeä se jalka onkaan, ja meni pitkän aikaa ennen kuin sain sen rauhoittumaan ja senkin kipulääkkeiden avulla.

Varasin siis heti seuraavaksi päiväksi eläinlääkärin ja elättelin vielä toiveita siitä, että jalan saisi kuntoon, mutta koko automatkan Tarto vaan ulisi tuskissaan. Lääkärissä kävi sitten ilmi, että Tarton koko jalka on täynnä murtumia, ja varpaat ja jalkapöytä olivat täynnä nivelrikkoa. Lisäksi epäiltiin, että myös lonkka tai selkä on kärsinyt vaurioita jo varpaan mentyä sijoiltaan, sekä sen jälkeen, sillä rasitus on ollut niin toispuoleista ja oireet niin voimakkaat.

 Varpaan amputaatiosta ei olisi enää ollut apua, ja eläinlääkäri ehdotti joko koko jalan amputaatiota tai eutanasiaa. Ja ehkä, jos Tarto ei olisi saanut sitä kipukohtausta olisin voinut vielä  harkita amputaatiotakin, mutta kun kyseessä oli mun ihanan energinen pieni Tarto, koira joka ilmaisi kaikki tunteensa hyppimällä ja pyörimällä ympyrää ja juoksemalla, en nähnyt mitään muuta oikeaa ratkaisua, kuin varmistaa, ettei Tarto tunne kipua enää ikinä.

Syy siihen, etten ole kirjoittanut tästä aikaisemmin, ja miksi on vaikeaa kirjoittaa vieläkään, on se, etten mitenkään pysty käsittelemään tätä asiaa. Jossiteltavaa riittää (jos varvas olisi amputoitu heti, jos olisin häkittänyt sitä pidempään...) enkä vaan voi hyväksyä sitä, miten niin ihanalla koiralla voi olla niin huono tuuri, ja koira pitää lopettaa kolmevuotiaana. Samalla mietin miten suuri osa Tarton ahdistuksesta ja epävarmuudesta oli kivun seurausta, ja miten siitä ei olisi lenkeillä ikinä uskonut, että jossain on vikaa. Tiedän kyllä tehneeni lopulta oikean päätöksen, mutta en vaan suostu hyväksymään tilannetta, joka johti sen päätöksen tekemiseen.

Tarto oli alusta asti mulle "se koira", jonka kanssa treenaan ja teen tuloksia. En usko, että tulen koskaan löytämään toista niin älykästä ja upeaa koiraa. Ja sitten siitä tulikin myös se koira, joka oli takuuvarmasti aina kainalossa, kun viimeisilläni raskaana olin päiväunilla, ja joka vahti vaunuja, kuin siellä olisi ollut sen oma pentu, ja jonka kanssa uskalsin mennä vaikka keskellä yötä lenkille, koska sen kanssa ei tarvinnut pelätä hetkeäkään. Eikä Tarto ollut rakas vaan mulle, vaan myös tietenkin Samille, Samin vanhemmille ja mun omille vanhemmille. Niin ihana koira hurmasi kyllä kaikki muutkin, ja ennen loukkaantumistaan oli upea esimerkki briardista niin treenikentillä kuin niiden ulkopuolellakin. Hassu koira, se saattoi saada elämänsä hepulin ja rauhoittui sillä sekunnilla, kun joku vähän rapsutti mahasta.

Erityiskiitos Tartosta kuuluu vielä tietenkin kasvattajalle Tiinalle, joka antoi mun valita upeasta pentueesta upean koiran, ja on tukenut ja auttanut aina parhaansa mukaan. Tarton kohtalo on hänelle varmasti yhtä surullinen asia kuin meillekin, ja on ihanaa, kun kasvattaja välittää koiristaan niin paljon <3

Erikoisnäyttely ja eka tokokoe!

Ramos on nyt kolmas koira, jonka kanssa osallistuin tokokokeeseen, ja samalla ensimmäinen, jonka kanssa kisasin uusilla säännöillä. Olen viime aikoina treenannut sen kanssa ahkerammin - monta pientä treeniä päivässä ja välillä pidempiä treenejä. Ongelmana on koko ajan ollut yksin treenaaminen, on vaikeaa arvioida onko koiran takapää vinossa ja miten nopeasti se suorittaa liikkeet, mutta sitäkin suurempi ongelma on häiriön ja treeniseuran puute. Se, että koira osaa liikkeet ilman häiriötä ei vielä riitä kokeessa mihinkään, ja siitä huolimatta sain aivan totaalisen aivopierun ja ilmoitin Ramoksen briardien rotumestaruustokoon. Ramos on toisaalta myös ensimmäinen koira, jonka kanssa lähdin heti liikkeelle omista inhokkiliikkeistäni, eli kaukokäskyistä ja noudosta, ja tällä hetkellä ne onkin sen bravuuriliikkeet. Seuraamista on saanut kasaan pikkuhiljaa ja pari päivää ennen kisoja tuhosin perusasennot aivan totaalisesti (miten?? en tiedä). Mutta koska en kuulemma saanut nukkua pommiin tai karata, oli pakko mennä kisaamaan jokatapauksessa :D Jännitin jo edellisenä iltana niin paljon, että Samilla meni hermot ja veikkasin jo pelkällä jännityksellä pilaavani suorituksen.

Paikallamakuu - 5
Ramos oli kolmen koiran paikallamakuussa reunimmaisena, ja meni siis viimeisenä maahan ja nousi ensimmäisenä ylös. Paitsi että Ramos meni jo toisen ohjaajan käskystä maahan eikä noussut istumaan parilla käskyllä. Veikkaisin, että tässä koiraa sekoitti sekä mun jännittäminen (=kummallinen käytös), että treenin puute. Liikettä on kyllä treenattu, mutta ilman muita koiria, hups.

Seuraaminen - 0
Liike, josta olin itse kaikkein epävarmin. Sain Ramoksen hyvään mielentilaan ennen kehäänmenoa, mutta silti seuraamisen alkupätkä taisi mennä hämmennyksen piikkiin, ja täyskäännöksessä Ramos jatkoi matkaa, kuten olin vähän pelännytkin. Täyskäännös tapahtui vielä ihan kehän reunalla, joten juuri ennen kuin ehdin antaa lisäkäskyn, Rampe käväisi sopivasti kehänauhojen ulkopuolella ja liike meni nollille. Mutta loppupätkän seuraaminen olikin tosi hyvää! Pysähtymisiä lukuunottamatta, koska Ramos tuli perusasentoihin pienellä viiveellä... :D

Liikkeestä maahanmeno - 9
Tämä liike meni aika nappiin, Ramos oli jo kuulolla ja täysillä tekemässä hommia. En osaa sanoa mistä pistevähennys tuli, mutta maahanmeno ei ainakaan ollut ihan niin nopea kuin mihin olisin tyytyväinen.

Luoksetulo - 9
Veikkaan, että tässä liikkeessä pistevähennys tuli vinosta perusasennosta, sillä vauhti oli hyvä eikä Ramos törmännyt mun jalkoihin, kuten sen tapoihin yleensä kuuluu ;)

Kapulan pito - 9
Tästä liikkeestä ei oikein ole sanottavaa, Ramos teki liikkeen hienosti. Tätähän me ollaan tehotreenattu kotona niin, että ovesta pääsee ulos vasta, kun on pitänyt kapulan 5 sekuntia suussaan :D

Kaukokäskyt - 7
Mä olen niin monta kertaa todistanut kokeissa sitä, miten koira ei reagoi ensimmäiseen käskyyn mitenkään, ja jos ensimmäinen liikkeenvaihto ei onnistu menee koko liike aika penkin alle. Viimeiset päivät treenasin siis eri etäisyyksillä vaan niin, että heti istumisesta tulee palkka. Lisäksi mulla on eri käsky käytössä, kun jätän koiran kaukokäskyissä, kuin esim. luoksetulossa. Joten heti kun jätin Ramoksen ja vedin henkeä, Rampe pomppasi istumaan. Tai ehkä liikkuri oli vaan liian hidas? ;) Jokatapauksessa maahanmeno ja perusasento meni silti nappiin.

Hyppy - 0
Tunnustan nyt, että Ramos ei ole eläessään nähnyt alokasluokan hyppyestettä tai ylipäätänsä treenannut hyppäämistä. Koska en halunnut olla täysin valmistautumatta, viritin "hyppyesteen" imurin varresta sohvan ja tuolin väliin, mutta mutta. Ramos siis kisassa kiersi esteen, mutta se ei ollut yllätys eikä koiralta voi vaatia jotain, mitä se ei osaa :D

Kokonaisvaikutus - 7
Tuomari Ralf Björklund kehui meidän iloista menoa ja yhteistyötä, ja harmitteli Ramoksen pikavisiittiä kehän ulkopuolelle, se kun näkyy kokonaisvaikutuksen pisteissä.

Kokonaispisteet 111 pst / 3.palkinto

Kun liikkeestä maahanmeno oli ohi, ja tajusin, että Ramos oli innoissaan tekemässä hommia yhdessä mun kanssa, huomasin itsekin rentoutuvani ja meillä oli tosi kivaa kehässä. Toki liikkeissä oli paljon pieniä virheitä, mutta kaikki on mielestäni helposti korjattavissa. Jännitin niin paljon etukäteen sitä, että jättääkö Ramos mut vaan kehään ja painelee jonkun kiinnostavamman jutun perään, mutta nyt naurattaa pelkkä ajatuskin. Miksi aina pitää aliarvioida oma koiransa, en vaan tajua. Tottakai Ramos kävi innoissaan moikkaamassa liikkurinkin, mutta se nyt vaan sattuu rakastamaan ihmisiä koko suuresta sydämestään, se ei ole piirre, jonka haluaisin siitä pois. Toki tulevaisuudessa sitä pitää hieman hillitä ;)

Tokon jälkeen olin siis todella tyytyväinen, varsinkin kun Ramos osasi häkissäkin rauhoittua eikä välittänyt runsaasta häiriöstä yhtään mitään. Se on jännää, miten häiriö tai vieraat koirat on tutuissa paikoissa ihmetyksen aihe, mutta vieraassa paikassa niistä ei tarvitse välittää.

Tokon lisäksi Ramos osallistui näyttelyyn, joka ei kyllä aikaansaanut mussa minkäänlaista stressiä etukäteen. Ramos oli puhdas ja takuton, joten harjasin sen läpi ennen kehäänmenoa ja siinä se :D Tuomari tykkäsi kyllä Ramoksesta (ja yllättäen Ramos tuomarista, heh heh), mutta sen laihuus ei ollut tuomarin mieleen. Myös miehistymistä pitää tapahtua jonkin verran ennen kuin näyttelykehissä tulee menestystä. Samassa luokassa kisasi vielä Ramoksen veli, joka on huomattavasti helpompi tunnistaa urokseksi kuin tuo meidän miniversio ;)

"Very thin. 18 months old. He is rather feminine. Narrow head with nice eyes. Nice ears. Good muscle. Well angulated in rear. Very good teeth. Has to develope in body. Turned out feet in front. Has only a small forechest. Nice coat and colour. Movement lacks drive. Very loose in front. Lovely temperament." 

Tällä arvostelulla nappattiin Jan de Gidsiltä siis H. Luulen, että joku parempi ja motivoituneempi esittäjä olisi saanut Ramoksesta enemmän irti, mutta tässä kohtaa pahin eli toko oli takanapäin, ja Ramoskin puski pientä hepulia koko ajan :D Mutta kuten tuomari sanoi, ehkä muutaman vuoden päästä sitten... ;)

Kaikin puolin päivä Paimiossa oli oikein kiva, ja nappasi Ramos sentään voiton yhdessä Samin kanssa mies ja koira -kisassa ;) Oli ihan huippua nähdä Ramoksen sisaruksia, ja Tuuli -siskon kanssa Ramos kyllä osoitti olevansa ihan oikea mies!

Kiitos vielä kuvista Tuula Tanska, Harri Puranen ja Henna Lindell

Mitä täällä tapahtuu

Täällä ollaan blogin suhteen vähän laiskoteltu, eikä mitään suurempaa päivityksen aihetta ole kyllä tapahtunutkaan. Ramoksen canicross -kisaura on kyllä korkattu niinkuin suunnitelmiin kuuluikin, mutta kirjoitan siitä sitten erikseen (toivottavasti jo ennen syksyn kisoja)...

Päivät kuluu siis Lukan ja koirien kanssa ja ilmojen lämmettyä ollaan käytännössä muutettu ulos. Toisaalta nyt kun on futiksen EM -kisat käynnissä pysytään illat tiukasti sisällä äidin käskystä ;) Tokoilu Ramoksen kanssa sujuu kivasti, ongelmia tuottaa ehkä eniten se, etten ole tottunut koiraan, joka ei ole ahne. Meno on siis aika sekopäistä välillä, kun vilkas koira innostuu ihan kaikesta ja lelupalkalla se ei ainakaan rauhoitu :D Nopeasti se kuitenkin tajuaa, milloin tehdään hommia ja keskittyy sitten nätisti. Toinen ongelma on se, että treenaan aina yksin ja esimerkiksi seuraaminen on tällä hetkellä hieman vino. Pääsimme nyt hyvään ja tavoitteelliseen treeniporukkaan mukaan, joten siellä nämäkin ongelmat varmasti korjaantuvat. Myös Lentsun yksäriltä saatiin loistavia vinkkejä ja pikkuhiljaa päästään kohti kisakuntoa.

Innostuin myös tapojeni vastaisesti tekemään koirille (pelto)jälkeä ja Tarto osaakin jäljestää hienosti, vaikka luulin kouluttaneeni sen nenän käytön pois kokonaan :'D Ramos ei ole vielä päässyt jyvälle touhusta, joten sille olen tehnyt sitten ruutua. Jäljestysinnostus tosin katosi, kun satapäinen lokkilauma hyökkäsi tekemäni jäljen kimppuun ja vei jokaikisen makkaran - jälleen kerran yksi ongelma johon tokossa ei törmää...

Briardien tokopäivä

Suomen Briard ry järjesti viime lauantaina Porissa tokopäivän, ja kun kerrankin saimme aikataulut sopimaan eikä ajomatkaa ollut liikaa, päätin osallistua Tarton kanssa. Otin Ramoksen mukaan reissuun, pääsi poika samalla vähän kasvattajalle näytille :)

Kouluttajana toimi Elina Rajala ja treeniaikaa oli jokaisella ensin 20 minuuttia, ja sitten 15 minuuttia. Briardeja oli yhteensä treenaamassa seitsemän, joista kaksi oli mun, kun Noora lahjoittikin oman treeniaikansa Rampelle.

Tarton kanssa päätin ottaa käsittelyyn ne isoimmat ongelmat, eli kaukokäskyt ja noudon.

Kaukkareissa ollaan menty hurjasti eteenpäin, kun olen jättänyt käsimerkin pois ja pitänyt sen vireen niin matalana, ettei se lähde pomppimaan. Ongelma onkin sitten siinä, että matalassa vireessä sen istumaannousu jää vajaaksi ja koko liike on todella innoton. Elina halusi heti apuvälineeksi sohvatyynyn, jolla tasapainoilu kasvattaa koiran keskivartalon lihaksia, ja auttaa koiraa ymmärtämään oikean liikeradan (palkka tulee vasta kun etutassutkin on nostettu takaisin tyynylle).

Tyyny ei sen suuremmin aiheuttanut Tartossa mitään reaktioita, ja luulen, että alan hyödyntää sen käyttöä kotonakin. Kaukkareiden jälkeen otin vielä pätkän seuruuta, jossa Tarto poikitti ja edisti eikä pitänyt katsekontaktia kunnolla. Poikittaminen selittyi aika nopeasti sillä, että vaikka heitän palkan taakse, heitän sen oikealla kädellä ja nopeana koirana Tarto ehtii kiertämään mun edestä palkalle juostessaan sen sijaan, että kääntyisi ja juoksisi suoraan taakse, tai saisi palkan suoraan vasemmalta puolelta. Osa virheistä taas oli sellaisia, joita tiedän, että ne olivat vain seurausta Tarton jännittyneestä ja hermostuneesta mielentilasta, jonka vieras halli ja kouluttaja siinä aiheuttivat, enkä tosiaan ole vielä keksinyt keinoa sen stressin purkamiseen.

 Koska treenimahdollisuus Ramoksen kanssa tuli aika yllättäen, en etukäteen ehtinyt mitään treeniä suunnitella, mutta toisaalta ehkä tärkein sen kanssa treenattava asia on kontaktin pitäminen ja häiriönsieto. Otin siis alkuun luoksetuloa, ja olin niin iloisesti yllättynyt, kun kaikista ihmisistä ja häiriöistä huolimatta Ramos teki ihan täysillä :D Se tarjosi kontaktia koko ajan, pysyi aloillaan ja suoriutui siis oikein loistavasti. Taisin siis aliarvioida sen osaamistason jälleen kerran... Sivulletulossa oli hieman ongelmia, kun se on kädessä niin kiinni, ettei ilman käsiapua tahtonut ymmärtää käskyä ollenkaan. Käsien käyttöön pitää siis kiinnittää jatkossa huomiota, ja muistaa vahvistaa käskyä.

Toisella kierroksella Tarton kanssa käytiin läpi noutamista. Tarto osaa kyllä liikkeen, mutta jyrsii kapulaa palauttaessaan sitä, ja etenkin sivulle tullessaan järsiminen pahenee. Olen jo kotona siirtynyt treenaamaan ainoastaan kapulan pitoa, sillä yksi syy ongelmaan on Tarton tapa siirtää kapula suun takaosaan, jossa pureskelu on mahdollista. Samalla tavalla jatkettiin nyt Elinankin ohjeistuksessa, mutta Tarto ei kyllä pystynyt keskittymään nyt senkään vertaa kuin kotona. Muutamia hyviä toistoja saatiin aikaiseksi, mutta kun jätin Tarton istumaan kapula suussa ja sanoin sille "odota", se meinasi pureskella koko kapulan halki ja stressireaktio oli todella voimakas. Uskon sen johtuvan siitä, että "odota" on sama käskysana, jota joskus käytin lähtiessäni johonkin ja vieraassa paikassa Tarto yhdisti käskyn nimenomaan siihen, että lähden jonnekin ja se jää kapula suussa sinne :D Oikeastihan asiassa ei ole mitään hauskaa, ja olen niin surullinen, kun en keksi millään tapaa helpottaa sen ahdistusta. Mun mielestä on myös ihan selvää, ettei toko-ongelmat tule ratkeamaan yhtään aikaisemmin kun nuo isommat ongelmat siinä käytöksen taustalla. Jos vaan saisin Tarton taas rentoutumaan se saisi mun puolesta tuhota vaikka uuden kapulan joka treeneissä.

Ramoskin pääsi treenaamaan kaukoja, ja myös tasapainoilemaan tyynyn päällä. Kaukothan on tällä hetkellä sen bravuuriliike, mutta nyt istuminen jäi hieman vajaaksi. Yleensä sellaista ongelmaa ei ole, ja epäilen väsymystä hieman syyksi. Muutaman toiston jälkeen se edelleen teki  mitä pyysin ja piti kontaktia, mutta samalla sen vaan valahti aina makuulle ja väsähti aivan totaalisesti :D Ilmeisesti pitkä automatka ja uusi ympäristö teki tehtävänsä. Väsähtäessään se alkoi myös ottaa enemmän häiriötä, ja pitää jatkossakin olla tarkkana, että lopetan treenit, kun siinä on vielä puhtia jäljellä niin jää molemmille hyvä mieli.

Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein antoisa, ja yhtä paljon kuin omien koirien treeneistä oppii myös muiden suorituksista. Ramoksen kanssa sain uutta puhtia tokoiluun, ja Tarton kanssa opin taas enemmän sen sietokyvystä ja käyttäytymisestä. Ja tietenkin näin Rampen emän ja veljen ja Lolan ihanan Pihka -siskon :) Ramos ei enää illalla osoittanut mitään elonmerkkejä ja seuraavana päivänäkin se heräsi vasta joskus yhdentoista aikoihin, taisi olla aika rankka reissu pojalle.

Erityskiitos vielä Hennalle valokuvista!

Väsyneet koirat = Onnellinen omistaja

Mä olen vihdoin toipunut ihan karmeasta flunssasta, ja kun autokin on ollut enemmän käytössä koirat on saaneet nauttia olostaan oikein kunnolla. Ramos todisti olevansa ihan yhtä pätevä päiväunikaveri, kuin mun aikaisemmatkin koirat, mutta on ihanaa päästä ulkoilemaan taas kunnolla. Ollaan nyt päivittäin tehty parin tunnin metsälenkki ja Ramos painaa menemään ihan hulluna, oli Tarto mukana tai ei. Se on mun ensimmäinen koira, joka irtoaa vähän kauemmas, koska juoksee juoksemisen ilosta hurjia matkoja, eikä ihan pienet metsät riitä meille :--D Onneksi se myös tulee käskystä heti takaisin eikä lähde hajujen perään, kunhan vaan päästelee vähän höyryjä. Siinäkin mielessä metsä on loistava alusta saada liikuntaa. Kaiken lisäksi täällä ei pururadalla pärjää kuin luistimilla, joten metsä on ainoa vaihtoehto muutenkin.

Olen myös innostunut naksuttimesta pitkästä aikaa, tarkalleen ottaen taukoa on ollut Fetan lopettamisesta asti. Miksi, miksi en ole opettanut naksutinta Tartolle? Sitä virhettä korjailen nyt iltaisin, ja Ramokselle olen naksuttimella opettanut jo kosketusalustan ja kapulan pidon. Siis ensimmäistä kertaa olen opettanut noutoa koiralle ilman itkua ja epätoivoa. Ramos pitää kapulaa tosi nätisti sen tarvittavat viisi sekuntia, ja osaa myös nostaa sen lattialta ja tuoda mulle. Vaan ei vielä luovutusasentoon, koska en vieläkään ole päättänyt otanko sen suoraan sivulle vai eteen. Olen pohtinut tätä jo luoksetulon suhteen niin kauan, että olisin tässä ajassa opettanut molemmat tavat...

On kyllä ihanaa saada vähän uutta intoa tokoiluun - varsinkin, kun molemmat koirat tekevät niin hienosti. Tarton kaukokäskyt ovat edelleen aika huonot, mutta sen jälkeen kun jätin käsimerkit pois on sen suoritus parantunut tosi paljon. On mulla kisatkin jo tähtäimessä, mutta saa nähdä sitten. Häiriötreeniä tarvitaan ainakin paljon! Ollaan pienellä briardiporukalla (luonnollisestikaan muut rodut ei sovellu treenikavereiksi) vuokrattu treenihallia lauantaisin, ja kerran mekin ollaan ehditty mukaan. Molemmat koirat teki kyllä tosi nätisti, ja yllätyin siitä miten hienosti Ramoskin toimi vaikka halli oli "täynnä" ihania ihmisiä :D Ne pysyivät Jurrin kanssa jopa kahdestaan paikallaolossa, vaikka muuten ei yhteiselo enää toimikaan ;)

Ostin samalle hallille kuukausikortin, jolla pääsee treenaamaan arkisin ennen neljää niin paljon kuin haluaa, ja vaikka tänään oli tarkoitus juoksuttaa hallissa Ramosta ja Pirkko -afgaania, ehdin ottamaan vähän agilityä myös. Lopetin Tarton kanssa agilityn varmaankin joskus alkuraskauden aikoihin eli toisinsanoen keväällä 2014. Ja nyt otin sen kanssa kylmiltään yhden radan, jonka se teki täydellisesti!

Ramoskin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan agilityesteisiin, ja voi sitä putkeen menemisen riemua :'D Agilitykoiraa siitä ei siis näillä näkymin ole tulossa, ja lähinnä treenattiinkin hyppytekniikkaa tokoa varten. Päättelin, että sellaiselle treenille olisi tarvetta, kun Rampe metsässä kulki aina kaatuneiden puiden tms. alta...

Sekä naksutintreeni että metsälenkit on kyllä tehneet tehtävänsä, koska heti kotona koirat painuu nukkumaan, eikä loppuiltana edes arvaisi, että täällä lymyilee kaksi väsynyttä koiraa, jollei tarkemmin haistele :D Varsinkin Ramos väsyy naksuttelusta niin, että viiden minuutin jälkeen näkee kuinka sen aivot sulaa eikä tassut tahdo enää kantaa... Ja vielä tyytyväisempi olen siitä, että kaiken tämän jälkeen Tarto ei ole osoittanut mitään kipuilua/ontumista, eli varvas alkaa vihdoinkin kestää!

2016

Joulu meni ja vuosi vaihtui, ja unohdin aivan tehdä mitään joulukorttiin viittaavaakaan. Stressasin hirveästi joulusiivousta, mutta kun Tarto oli vetänyt 34 raakaa kananmunaa maton päällä ja olin saanut matot yön pimeydessä pestyä, päätin unohtaa siivoamisen totaalisesti, ja jännästi se aatto tuli siitä huolimatta ;)

Meidän aattoperinteisiin kuuluu pitkä ulkoilu koirien kanssa, ja tänä vuonna oltiin läheisellä kentällä heittelemässä frisbeetä - ja sitten vielä pellolla, jotta ne saivat painaa vapaana. Kelikin oli ihanan aurinkoinen, ja vaikka aamun jouluohjelmien jälkeen oli jo päässyt hieman joulun tunnelmaan, ulkona kyllä karisi sen rippeetkin. Ensi vuonna meille tuleekin jo varmaan Joulupukki, ja saadaan jännittää josko Tarto syö pukkiparan heti ovensuussa...

Vuodenvaihde on nuoren koiran kanssa aina jännittävää aikaa. Muutimme maaliskuussa, joten en vielä tiennyt millainen meno täälläpäin olisi, mutta edellisessä asunpaikassa oli tosiaan kauheaa, ja jouduin seuraavana aamuna kantamaan koiria pitkän matkaa ulko-ovelta (tai hissiltä) lasinsirujen ulottumattomiin. Onneksi täällä olikin melko rauhallista, niin sisällä kuin ulkonakin. Ramos reagoi muutamaan kovempaan pamaukseen lähinnä vähän heristämällä korviaan, muuten se oli oma rento itsensä. Olimme vielä päivällä tekemässä häiriötreeniä, niin koirat olivat sopivasti väsyneet eikä iltakuuden jälkeen ulkoiltu varmuuden vuoksi kuin vasta puoli kolmen maissa :D

Jokapuolella on listattu tavoitteita vuodelle, joten mäkin voisin listata muutaman näin koiriin liittyen:

Molemmat koirat pysyy hengissä ja terveinä
- Tämä on nyt toistuvasti osoittautunut vaikeaksi, mutta edelleen yritän parhaani (yhtä varmasti kuin Tarto yrittää ihan päinvastaista :D)

Ramos korkkaa canicross -uransa
- Tämä on ihan realistinen tavoite, ja huhtikuussa olisi jo mahdollisuus päästä kisaamaan, kunhan vaan saadaan treeniä alle ja ohitukset kuntoon

Kaukokäskyt kuntoon
- Voisin toki laittaa tavoitteeksi myös avoimessa luokassa kisaamisen, mutta ainoastaan kaukkarit seisoo sen edessä. Tarton tilanteesta on muutenkin vaikea sanoa mitään, mutta kisataan tai ei, kaukokäskyt pitää saada kuosiin.

Ramos aloittaa tokouran
- Josko joskus loppuvuodesta...?

Tarton käytösongelmat kuntoon
- Tartolle on viime vuoden aikana tullut paljon asioita, jotka pitää hoitaa (esim. eroahdistus). Tähän verrattuna nuo kaukkarit on ihan lastenleikkiä, mutta tällä tavalla ei voi jatkaa. Vinkkejä otetaan vastaan...