Kuvia!

MUSH B.A.R.F

MUSH:lla on käynnissä kampanja, jolla saat helposti lunastettua koirallesi ilmaisen B.A.R.F -aterian lähimmästä eläintarvikeliikkeestä. Käykää siis kaikki lunastamassa helposti herkkuateria! Aterin lunastaminen on helppoa, ja sen voi tehdä täällä.

Toko-osaamisen kartoitus

Tokotreenit Tarton kanssa sujuvat edelleen yhtä hienosti kuin tähänkin asti, eikä Tartolle ole (ainakaan vielä) tullut nuorille koirille tyypillistä "unohdin kaiken mitä on opetettu" -vaihetta. Olen myös pikkuhiljaa koittanut jättää vinkupallopalkan vähemmälle, se saa Tarpan helposti ylikierroksille, ja yleensä pallon saa palkaksi viimeisen liikkeen jälkeen. Osallistuin myös Lentsun avoimen luokan nettitokokurssille ja odotan innolla sen antia. TPH:n tokokoulutuksiin päästään osallistumaan vihdoinkin tällä viikolla, ja muutenkin treeniseuraa on alkanut löytyä kiitettävästi.

paikallamakuu

Tarto on pennusta asti sisäistänyt tämän liikkeen hyvin, mutta mentiin hieman takapakkia keväällä, kun treenasimme yhdessä äidin kanssa. Äidin treenatessa avoluokkaa Tartolle oli hieman liikaa se, että äiti meni piiloon ja se alkoi välillä hiippailla pois paikaltaan mun luokse. Nyt ongelma on saatu kuriin, ja viime sunnuntaina otettiin pitkästä aikaa paikallaolo (lähes) vieraan koiran kanssa ja se meni hienosti. Jee!

seuraaminen

Käytän edelleen apuna kättä vyötäröllä, mutta pikkuhiljaa sitäkin saisi alkaa häivyttämään pois. Seuraaminen on nättiä ja innokasta, ja myös käännökset sujuvat hyvin. Mikään idioottivarma liike tämä ei kuitenkaan vielä ole ja innostuessaan Tarto alkaa edistämään. Onneksi se hokaa virheen yleensä heti ja palaa paikallaan. Tajusin vähän aikaa sitten, etten ole treenannut tätä ollenkaan remmissa, sitä voisi ehkä kokeilla myös ;)

jäävät (maahan/seisomaan)

Liikkeestä seisominen on ollut lähes valmis liike jo pitkään, nyt treenin alla on se, että Tarto pysyy varmasti paikallaan kun palaan sen luokse. Maahanmenosta en ole vielä saanut niin nopeaa kuin haluaisin sen olevan, mutta myös tämän liikkeen perusteet on varmasti hallussa.

hyppy

Tätä me ei osata lainkaan! Suunnitelmani varastaa hyppyeste epäonnistui, joten treenaaminen ilman estettä tuottaa hankaluuksia :D Tarton hyppykerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, joten jokin ratkaisu pitäisi keksiä. Ja hyppyesteitä otetaan vastaan!

kaukkarit

Tämä on meidän superliike, Tartosta kaukkarit on hurjan hauskoja, ja istu-maahan -käskyt sujuvat ongelmitta. Etäisyyttä on nyt n. 2 metriä, ja vapautan sen takapalkalle.

ruutu

Ruutu alkaa olla hyvällä mallilla ja vauhtia riittää. Treenaan edelleen suoraan ruutuun vapauttamista palkalle, sekä ruudussa maahanmenoa. Usein laitan ruudun pystyyn heti alussa ja jätän sen sitten viimeiseksi liikkeeksi, jääpähän ainakin treeneistä hyvä mieli.

luoksetulo

Välillä annan tässä vielä käsiapua niin, että Tarto tulee varmasti suoraan eteeni eikä jysäytä päin. Vauhtia siis riittää... Pysähtyminen sujuu myös hienosti, mutten ole vielä päättänyt käytänkö käskyä vai käsimerkkiä.

nouto

Tarto pitää hyvin kapulaa suussaan, oli se sitten puinen tai metallinen. Siitä ei sitten ollakaan juuri edetty mihinkään. Muutamia vauhtitreenejä olen tehnyt niin, että kapulaa palauttaessaan heitän sille palkan, ja ne ovat menneen hyvin.


Etenkin alokasluokan liikkeiden osalta edessä on hienosäätöä ja ennen kaikkea häiriön lisäämistä. En ole treenannut moneen kuukauteen liikkurin käskytyksellä, ja paikallaolossa pitäisi kai olla muitakin koiria kuin Tarto... Myös luoksepäästävyyttä ei olla harjoiteltu ollenkaan, vaikken nyt usko siinä mitään ongelmia olevan. Pikkuhiljaa pitäisi palkkaamista vähentää ja muuttaa treenejä kokeenomaisiksi. Niin paljon tehtävää! Tarto on kuitenkin helppo koira treenata, eikä tarvitse murehtia sen vireen nostattamista, sillä se palkkautuu jo tekemisestä itsestään.

Tällä viikolla olen vihdoin innostunut tallomaan myös jälkeä, vaikka koenkin vaikeuksia löytää sitä PK-ihmistä itsestäni. Tänään pidettiin kuitenkin välipäivä kaikesta treenaamisesta (ainakin melkein), kun Tartolla oli treffit ihanan n. kolmekuukautisen suomenlapinkoirapojan kanssa. Tartolla ja leikkikaverilla synkkasi heti, ja ne painoivat pientä pihaa ympärillä hullun lailla. Oli mukavaa huomata miten hienosti Tarto mukautti leikkinsä nuoremman kaverinsa mukaan.

Tämän viikon aikana on tarkoitus treenata vielä monta kertaa niin tokoa kuin jälkeäkin, ja koitan loppuviikosta saada tänne myös hieman kuvamateriaalia omien kehujeni todisteeksi...

Pikavisiitti Tampereelle ja (kenties) esimakua luonnetestistä?

Tänään pakkasimme koirat autoon, tipautimme Lolan Samin vanhempien luo hoitoon ja jatkoimme matkaa Tarton kanssa Tampereelle ryhmänäyttelyyn. Halusin siis viedä Tarton ainakin yhteen näyttelyyn vielä tämän vuoden puolella, jotta saisin arvostelun sen rakenteesta (kun en itse noista jutuista niin ymmärrä) ja näkisin onko näyttelytreeni tuottanut tulosta meidän kummankaan kohdalla ;)

Tuomarina oli siis Irina Poletaeva, ja briardeja oli yhteensä neljä. Tarto esiintyi mielestäni oikein kauniisti, muutaman riehakkaan alkupompun jälkeen se muisti mikä on homman nimi, ja liikkui ihan kauniisti. Yllätyin hieman siitä, miten kauniisti se seisoi paikoillaan niin tuomarin tutkiessa kuin kirjoittaessa (pitkääään) arvostelua. Ilmeisesti mulla on yleensä niin huonot eväät, että taskussa lämmenneet nakit saivat sen jähmettymään onnesta :D

Tässä Tarton arvostelu:

" Very good type. Very feminine. Too straight in front. Scissor bite. Absense 2lower P4. Good neck, topline could be more stable. Holding tail too high in movement.
Needs better forechest. Enough angulated behind. Very well presented. Disqualification because of missing teeth."

Tarto sai siis puuttuvien hampaidensa takia harmaan nauhan eli hylätyn. Tuomari tutki hampaat kyllä todella perinpohjaisesti poskiin asti ja pahoitteli sitten jälkeenpäin kun ei voi muuta arvostelua antaa. Minua tilanne ei juurikaan haitannut, tuomari teki niin kuin kuuluukiin tehdä :D Kaiken lisäksi olin aivan huumassa Tarton käyttäytymisestä joten en juuri jaksanut masentua arvostelusta :D Eihän se muutenkaan mitenkään loistava ole, enkä itseasiassa ole tätä ennen uhrannut ajatustakaan sen
etuosaan tai mahdollisiin puutteisiin?

Näin vakava hammaspuutos tietenkin harmittaa ihan älyttömästi, etenkin kun Tarto on mielestäni niin kaunis koira. Eniten kuitenkin toivon, ettei se viittaa muihin ongelmiin esimerkiksi luustossa tai sisäelimissä. Hammaspuutos ei kuitenkaan onneksi vaikuta muuhun harrastamiseen, ja tarkoitus olisi, että seuraavan kerran ollaan kehässä ihan eri lajin yhteydessä... Tarton ulkonäkö kuitenkin herätti huomiota näyttelypaikalla muuten, ja eräs ulkomuototuomarina toiminut nainen tuli ihastelemaan Tarppaa ja antamaan vinkkejä siihen, miten sen turkista saa parhaat puolet esiin. Näyttelyreissu jäi siis odotetusti aika lyhyeksi, ja pääsin opastamaan Samia yhdessä koirareissujen tärkeimmässä osa-alueessa, nimittäin huoltisruokailuissa koiran kanssa :D Reissun aikana oli ihan selkeästi huomattavissa se, miten Tartosta on mahdollisesti kasvamassa ihan aikuinen koira, sillä niin helppoa sen kanssa liikkuminen oli. Ylimääräinen riehuminen vähenee kerta kerralta, eikä se esimerkiksi näyttelyalueella juurikaan kiinnittänyt muihin koiriin huomiota.

Lolan hoitoon pyydettiin jälleen kerran lisäaikaa ja menimme vasta illalla myöhään hakemaan väsyneen tytön kotiin. Lollis oli saanut herkutella ja olla pihalla melkein koko päivän, ja oli aivan rättiväsynyt kun menimme hakemaan sitä. En vaan saa tarpeekseni siitä, kun molemmista tytöistä näkee miten väsyneitä ja onnellisia ne ovat mukavan päivän jälkeen :)

Lähtöä tehdessämme metsiköstä pihan takaa kuului rapinaa ja askeleita. Äänet vaikuttivat kuuluvan ihmiselle, ja Sami koitti taskulampun kanssa tiirailla mitä oikein tapahtuu. Suurimman yllätyksen aiheutti kuitenkin Tarto, joka nousi mahtavaan ryhtiin ja aloitti matalan, koiramaisen varoitushaukun. Tartohan on välillä puhissut kuvitteellisille möröille, nyt hihnan päässä ei ollutkaan mikään typerä pentu vaan ihan oikea koira! Kun äänet lakkasivat, myös Tarto rentoutui ja oli taas oma pirteä itsensä - tilanne oli siis selkeästi ohi. Aika hyvältä siis vaikuttaa luonnetestiä varten, eikö :)

Voihan nenäpunkki...

Lola oli taas yökyläilemässä Auran seurana, ja Tarton kanssa saimme harjoitella rauhallisia koti-iltoja. Erikseen ne ovat molemmat niin kiltisti, vaan yhdessä täällä kotona on aikamoinen meno päällä. Eniten olen yllättynyt siitä, miten kaikki hepulikohtaukset eivät olekaan Tarton aloittamia, vaan Lollis on ihan yhtä lapsellinen ja haastaa toista takapuoli pystyssä. Kurinpitoa pitää lisätä siis tyttöjen kohdalla, mutta myös kodin ulkopuolella, kun tuntuu, että nuo vanhukset ottaisivat Lolan "hoitoon" ihan vaikka joka päivä :D Vaan minkäs teet, kun Hellis-Lollis vie sydämen...


Lola on jonkin aikaa ravistellut ja raaputellut päätänsä paljon, ja pari päivää sitten se aloitti jatkuvan niiskuttelun ja aivastelun. Viimeyönä Tarto liittyi kuoroon, joten ajelin taas Lietoon hakemaan molemmille Milbemax -kuurin nenäpunkin hoitoon. Eläinlääkärin mukaan hänelle on tullut soittoja nenäpunkista päivittäin, ja ilmeisesti päällä on jonkinlainen epidemia? Olin jo huolissani ensi viikon Tampereen näyttelystä, mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen ei tartuntavaaraa ole (eli Tarto on pakko kammata sittenkin). Tänään siis Niisku ja Nuhanenä saavat ensimmäiset tablettinsa ja tulosten pitäisi näkyä heti. Eläinlääkäri lupaili tytöille mahdollista hajuaistia, mutta totesi sitten ettei se ole varmaankaan tarpeen kun ei ole oikeista koirista ole kyse ;)


Ainiin! On myös mahdollista, että Tarpalla alkanut juoksut. Se on jo jonkin aikaa pissannut tiheään, mutta myös läähätellyt ja tehnyt alapesuja tavallista enemmän. Mitään se ei kuitenkaan ole tiputellut enkä ole paperiinkaan saanut mitään tippoja pyyhittyä, joten mene ja tiedä... Myös Queenin juoksut ovat pienivuotoiset, kenties tyttö on tullut äitiinsä? Jokatapauksessa luulen, että paras tapa selvittää asia on hankkia vielä uroskoirakin, eipähän mene juoksut ohi jatkossa!

Laura & Lollis 1 v!

Lola on nyt ollut meillä vuoden päivät, enkä enää osaisi edes kuvitella elämää ilman sitä. Vaikka vuosi sitten pohdin Lolan ottamista paljonkin, on Lola ehtinyt osoittaa päätöksen olleen oikea moneen otteeseen. Myös kaikki ne tavoitteet, jotka Lolalle asetin sen tultua ovat toteutuneet: se on iloinen ja terve, se nauttii liikunnasta, on hyvin hallinnassa ja kaiken lisäksi painoa siltä on pudonnut vähän liikaakin jo. Ja sillä on pitkä turkki!

Nyt kun meillä on myös Tarto, on huomion jakaminen välillä hankalaa, mutta mielestäni molemmille koirilla on niin omat roolinsa ja tehtävänsä, että ne saavat olla mukana mahdollisimman paljon kaikessa. Lola on paras lenkkikaveri, ja olemme myös oppineet kunnioittamaan sen omia aikatauluja: Lola menee nukkumaan iltaruuan jälkeen ja herää sitten, kun kokee sen sopivaksi, ja siihen on turha puuttua :D Kuitenkin Lolan paras ominaisuus on sen sosiaalisuus ja nöyryys, se on loistava terapiakoira niin ihmisille kuin muille eläimille, ja esimerkiksi viime aikoina olen usein vienyt Lolan vanhempieni luokse tassuvaivaisen Auran seuraksi. Näiden piirteidensä vuoksi se on ollut myös mahtava koira erilaisissa vetotapahtumissa, ja odotan innolla ensitalven mahdollista Muumimaailma -reissua.

Kuten alussa ajattelinkin, en Lolan kanssa ole sen suuremmin alkanut mitään treenata. Tietenkin nuo vetohommat ovat työtä koiralle siinä missä esimerkiksi tokokin, ja niissä Lola on selkeästi osoittanut kykynsä tehdä hommia. Vaikka Lola helposti viettäisi päivät lepäillen ja syöden, myös siitä näkee miten paljon se nauttii tekemisestä, kun sitä on tarjolla, ja uusin aluevaltaus on frisbeeleikit. Olen Tartolle heitellyt frisbeetä melko paljon, ja ihan vitsillä kokeilin samaa sitten Lolallekin. Yllätys oli aika suuri kun Lollero painoi sata lasissa frisbeen perään kerta toisensa jälkeen, ja lopuksi vielä puri koko paskan rikki, kun se ei tahtonut irrota maasta...

Nyt kun Lolan turkki on kasvanut, siitä on mielestäni tullut oikein kaunis. Väriltään se on hieman liian vaalea, mutta sillä on kaunis maski ja ainakin turkki on kauttaaltaan tasavärinen. Tänävuonna Lola korkkasikin näyttelyuransa Hyvinkäällä, ja uskoisin että ensivuoden puolella voisin viedä sen jo vaikka erkkariinkin ihan jo Chaccado -edustuksen nimissä :D Näyttelyiden lisäksi bongailen aina sadepäivän mätsäreitä, niistä on helpompi käydä keräilemässä palkinnot pois ;)

Kaikesta tästä lässytyksestä huolimatta Lola osaa siis edelleen olla pirullinen ja se kiukuttelee välillä kuin viimeistä päivää. Lolaa ei esimerkiksi voi jättää puuhun kiinni jos teen Tarton kanssa jotain, se aloittaa järjettömän metelin eikä sitä saa hiljaiseksi millään. Siis namit, käskyt, väkivalta, mikään ei auta jos Lolalla on mielestään asiat huonosti... :D

Tässä pari videota vielä apinakaksosten menosta:

Biotiiniahmatti ja kesäkuvia

Ilmoitin Tarton näyttelyyn, ja kenties sen seurauksena Tarto oli päättänyt vetää loppupurkin biotiinia ihan omin neuvoin. Ksylitolimyrkytyksestä viisastuneena olen pitänyt kaikki koirien pillerit yms. yläkaapissa, mutta en ole tullut ajatelleeksi Kinnasta, jonka ruuat ovat samassa kaapissa ja joka osaa siis tuon kaapin avata. Ainut kuviteltavissa oleva kuvio on siis se, että nämä idioottisirkuseläimet ovat työskennelleet keskenään, sillä muistan hyvin vielä tarkastaneeni kaapin oven olevan kiinni ennen töihinlähtöäni. Tämän lisäksi Tarppa oli löytänyt pari suklaaliköörikohvehtia. Onneksi biotiinia oli kuitenkin purkissa jäljellä ehkä viisi tablettia, ja se on vesiliukoista. Suklaasta taas selvittiin syöttämällä lääkehiiltä, joten päivän sana onkin ehdottomasti hiilikakka.

Tarton käytös on kyllä todella ärsyttävää, ja tietenkin vaarallista. Ilmeisesti ongelmia tulee kuitenkin vain silloin, kun jotain syötävää on saatavilla, sillä yleensä molemmat tytöt ovat käyttäytyneet nätisti ja tulevat ihan unisina ovelle vastaan. Jatkossa on kuitenkin oltava entistä tarkempana siinä, ettei mitään jätetä esille, lääkkeet menevät Kintaan ulottumattomiin ja taitaapa kissanruuatkin vaihtaa paikkaa. Aion myös ennen töihinlähtöä tehdä Tarton kanssa aina jotain, joka väsyttää sen aivan totaalisesti (?) ja ehkä jättää kotiin jotain luvallista syötävää, kuten kongin. Aivan vielä en suostu uskomaan, että meillä olisi mitään suurta ongelmaa yksinjäämisen kanssa ja varmasti kaikki johtuu myös siitä, että koirat hyvin harvoin joutuvat edes olemaan yksin.

Tänään saan nauttia harvinaisesta vapaapäivästä ja kuuman ilman kunniaksi tytöt pääsivät uimaan! :)