Mun facebook -sivuilla kävi varsinainen tulosseuranta, kun penska oli täällä hoidossa, ja niinhän siinä sitten kävi, että meille kotiutui ihana fawn poikapentu. Pennun ottaminen ei missään nimessä ollut mulla suunnitelmissa siinä kohtaa, kun se tuli hoitoon, varsinkin kun kasvattaja-Noora väitti sen olevan riiviö :D Villin riiviön osaa meillä hoitaa edelleen Tarto, ja yhdessä on tarpeeksi. Pentu paljastuikin oikein rauhalliseksi, hyvähermoiseksi ja sosiaaliseksi, ja sitten olinkin jo aivan myyty.
Pentu kotiutui meille heti hyvin. Se hakee katsekontaktia ja tykkää olla lähellä, ei hätkähdä mistään ja on uusissa paikoissa ihan yhtä rento kuin kotonakin, ja sen käytöksessä on jotain tuttua. Se nimittäin muistuttaa kovasti Fetaa, ja siinä näkee jo nyt niitä ominaisuuksia, joita Fetassa erityisesti arvostin. Se sopii meidän laumaan loistavasti!
Kuitenkin pentu palasi sovitusti Nooran mukana, ja vasta torstaina kotiutui meille sitten lopullisesti. Oli aika suloista kuulla, miten penska osasi heti oikealle ovelle ja oli meillä heti kuin kotonaan, ja niinhän pitääkin :) Mä olen aina haaveillut upeasta fawnista briardiuroksesta ja vaikka tämä vähän yllättäen tulikin, nyt mulla on sellainen!
Eilen pentu sai sitten kunnon turkulaistumiskasteen, kun kävimme näytillä molemmissa mummoloissa, ja se pääsi mereen uimaan. Luulin sen ensin hieman arastelevan vettä, mutta sehän kiipesikin kivelle tekemään kunnon uimahypyn! Poikien vesileikit olivatkin aika hurjannäköisiä, mutta hauskaa niillä ainakin tuntui olevan.
Ja koska juhannukseen kuuluu hyvä ruoka,
pentukin sai sekä aidon luun että savusilakkaa mun vanhempien luona ;) Luusta se oli niin haltioissaan, että esitteli sitä vuorotellen jokaiselle.
Tänään otettiin sitten ensiaskel kohti sen tulevaisuutta potentiaalisena canicross -koirana, tosin vielä lenkki tehtiin ihan leppoisasti kävellen :D Saatiin Jurri ja Aurakin seuraksi, ja matkaa kertyi reilu kuusi kilometriä, kun otettiin kohteeksi lähistöllä laiduntavat lampaat. Lampaista se ei ollut moksiskaan eikä kyllä kävelystäkään, eikä se ymmärrä vetää hihnassa! On aika luksusta, kun se käyttäytyy nyt jo niin hienosti, että hyvää käytöstä voi vaan vahvistaa eikä tarvitse karjua eitä koko ajan.
Nyt se kiipesikin oikein tottuneesti meidän sängylle ja heitti itsensä siihen selälleen, joten ilmeisesti sekin on oikein tyytyväinen oloonsa. Ja kyllä, Kinnas on käyttäytynyt oikein kauniisti pentua kohtaan :D Nyt illalla ne ovat olleet kaikki vapaana, ja kolmesti Kinnas on käynyt puskemassa pentua, ja vähän väliä ne nuuskivat toisiaan oikein ystävällisissä merkeissä.
Meidän Ramos <3
