Sisällön tarjoaa Blogger.

Aktiivista koiranelämää

Joka päivä Lola kotiutuu vain paremmin, ja sen tavasta nukkua selällään meidän sängyllä ja kuorsata kovaan ääneen voi kai päätellä, että sillä on täällä ihan rentounut olo...? :D

Eilen käytiin Pian (Lolan omistajan) luona hakemassa Lolan rokotustodistus, ja vaikka se innoissaan kävi moikkaamassa kaikki tutut ja nuuhki paikat tarkasti, se tuli aina mun viereen kuittaamaan, ja oli kyllä tilanteesta vähän hämillään, tyyliin että "jäänkö nyt tänne vai lähdetäänkö jo?". Tuntui kyllä tosi hyvältä, kun se selkeästi osoitti jo olevansa "mun koira", ja lähti iloisena mun matkaan ja takaisin kotiin :)

Tänään taas oli vuorossa Auran MH -kuvaus Espoossa, pitkä automatka vieraassa autossa oli selkeästi ensin vähän jännä juttu, mutta se rauhottui kyllä nopeasti eikä sitten stressanut mitään enää lainkaan. Äidille sanoinkin, etten tiedä olisinko Lolaa ottanut ellei se jo valmiiksi olisi niin hyvätapainen ja kiltti, siinä on ainoastaan parannettavaa eikä mitään korjattavaa. MH -kuvaus oli muutenkin mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa, ja Aura ainakin suoritti sen mallikkaasti. Jonain päivänä haluaisin Lolankin viedä johonkin luonnetestiin, mutta niissä koiran ja ohjaajan suhde on niin tärkeä, että haluan kyllä kehittää meidän välejä ennen kokeeseen menoa. Hauskaa oli myös nähdä, miten koko päivän reissun jälkeen tuo otus vetäisi tunnin nokoset ja oli sen jälkeen ihan täpinöissään lähtemään iltalenkille - pullero siis itseasiassa nauttii tuosta ulkoilusta hurjasti.

Toinen asia, missä olen jo nyt saavuttanut päämääräni, on Lolan nälkäisyys. Aluksihan se suhtautui ruuan saamiseen hieman välinpitämättömästi, eikä halunnut syödä kaikkea heti. Joka kerta kun se jätti ruuan kesken nappasin kupin pois siltä, eikä ruokaa tippunut sitten sen enempää. Nyt se on etenkin ennen iltaruokaa aivan innoissaan ja juoksee mun ja keittiön väliä ja selkeästi osoittaa olevansa nälkäinen. Se odottaa kiltisti ruokaansa istuen ja syö sitten kerralla kupin tyhjäksi (niinkuin sitä ruokaa olisi siinä hurjia määriä :D ). Monille koirille se on ihan itsestäänselvyys ja ehkä pieni asia koirankoulutuksessa, mutta mulle se on ainakin hurjan suuri edistysaskel ja tärkeää sitten sen tulevan treenaamisen kannalta.

Teen Lolan kanssa aika paljon samoja lenkkejä päivittäin, jotta on helpompaa seurata sen kunnon kehittymistä. Pidemmillä lenkeillä se edelleen väsyy, mutta lyhyet lenkit ( 3 km) se jaksaa jo tosi reipasta vauhtia eikä edes ole niiden jälkeen väsynyt. Päätin, etten ala opettaa sille mitään "liikkeitä" ennen kuin sen kunto on hieman kohentunut eikä kaikki energia mene lenkeiltä hengissä selvimiseen, mutta yhden pidemmän lenkin loppusuoralla se tuli viereeni seurausasentoon kävelemään ja kehuin sitä tietenkin hurjasti. Kotona sitten namin kanssa ohjasin sen takaisin siihen asentoon, vielä ilman sen suurempia käskysanoja, se ja seuraili hienosti. Myös odota -käskyn alkeet on alkanut hahmottua sen pääkoppaan, ja se nauttii oppimisesta selkeästi. On jotenkin hienoa nähdä miten koira tavallaan itse osoittaa olevansa valmis uusiin haasteisiin :)

1 kommentti

  1. On niin ihanaa seurata Lauran antautumista Lolan hoitamiseen ja kasvattamiseen uutena perheenjäsenenä.Ei parempaa paikka voi koiralle josta joutuu luopumaan toivoa! Kiitos Laura! <3

    VastaaPoista