Koiran liikeradoista

Olen koittanut liikuttaa Lolaa edelleen mahdollisimman paljon, ja vastaavasti ainakin opettaa ja rasittaa sitä muulla tavoin silloin kun aikataulut eivät anna pitkälle lenkille myöden. Ollaan mm. oltu katsomassa lukuisia futismatseja ja -treenejä (kun Sami on kentällä), kävelty Kupittaan puistossa, koirapuistossa ja jokirannassa. Jatkuvasti opin Lolasta paljon uutta, ja sen vuoksi on hauskaa viedä sitä aina erilaisiin tilanteisiin. Myöskin erilaisiin ihmisiin ja ihmisjoukkoihin se tottuu hyvin niin kotona kuin ulkonakin, mutta sillä on enemmän keskittymisvaikeuksia ulkona, ja etenkin silloin, kun se kuulee pienten lasten ääniä. On kuitenkin ollut ihanaa huomata, että sen voi rohkeasti ottaa mihin tahansa tilanteeseen mukaan, ja se luottaa meihin ja on aina innoissaan.

Koska Lola on todella korkea ja isokokoinen narttu, olen vasta parin viime päivän aikana tajunnut, ettei se ikinä hyppää mihinkään. Auton takaluukkuun ja sänkyyn tms se pystyy aina askeltamaan, ja on hiukan hämillään kun koitan saada sitä hyppäämään kunnolla. Hyppyvalmennus tulee siis osaksi meidän kotiuttamistreeniä, jotta se oppii oikeat liikeradat ja hallitsee kehoaan paremmin, ei niinkään sen vuoksi, että sen kauhesti mihinkään pitäisi hyppiä :D Lola oli muutenkin meille tullessaan todella kömpelö ja on edelleenkin, mutta ei enää kompastu kaikkiin kadunkivetyksiin sentään.

Nykyään kun lähdemme lenkille, Lola lähtee taittamaan matkaa nätillä ravilla, ja se jaksaakin jo ylläpitää sitä melko kauan. Kuitenkin väsyessään se alkaa heti peitsaamaan ja laahustamaan dramaattisesti, ja vaikka olen koittanut tsempata sitä jatkamaan samaa vauhtia se vaan mulkoilee minua happamasti... Reippaasti se aina kuitenkin painelee lenkit loppuun ja nauttii niistä selkeästi.

Suurin muutos, joka Lolassa on jo nyt nähtävissä, on huikea ero sen jaksamisessa ja energiatasossa. Tullessaan tänne se nukkui aika paljon ja aristeli uusia asioita, ja leikki vain harvoin. Nyt se on koko ajan menossa ja puuhastelemassa meidän tai Kinnas -kissan kanssa ja tutustuu asioihin huomattavasti reippaammin ja rohkeammin. Se on myös omaksunut tämän talon ruokailutavat ja alkaa jo odottaa minimaalisia aamu- ja iltaruoka-annoksiaan :) Mukavaa nähdä, miten selkeä edistys voi tapahtua jo näin pienessä ajassa.

Nyt luulen, että seuraavaksi opettelemme Lolan kanssa vähän kehonhallintaa, ja koitan viedä sitä usein metsälenkeille, jotta epätasainen maasto jumppaa tuota koiraa oikein kunnolla. Pitkät lenkit tietenkin jatkuvat. "Tottispuolella" taas koitan opettaa Lolaa juoksemaan minun ja Samin väliä, sekä vahvistaa istu- ja maahan -käskyjä, jotta se tekisi liikeet aina nopeasti ja kauniisti.