Tarto päivystyksessä part. 38375839

Tarto pelästytti meidät taas viime viikolla oikein kunnolla. Nukutin vauvaa ja juttelin Tartolle jotain samalla, mutta kiinnitin huomiota siihen, miten sen häntä ei heilu ollenkaan. Tapani mukaan kauhistuin heti, ja hetkeä myöhemmin Tarto ei enää reagoinut nimeensä tai mihinkään muuhunkaan sanaan. Sen silmät lupsahtelivat kiinni ja se heilui seisoessaan. Lämpöä sillä ei ollut, eikä vatsa aristanut tai ollut turvoksissa, mutta kun tönin sitä kylkiin, siltä meinasi lähteä tasapaino alta ja sitten soitinkin jo Turun pieneläinpäivystykseen.

Saimme ajan vasta kolmen vartin päähän, mutta koska Tarto oli tajuttomuuden rajamailla kannoin sen suoraan autoon ja lähdin matkaan. Meiltä päivystykseen ajaa ehkä vartin, mutta en tietenkään matkan aikana tiennyt missä kunnossa Tarto on takaluukussa, joten kurvasin suoraan Tuhatjalkaan, joka on hieman lähempänä enkä halunnut ajaa metriäkään ylimääräistä.

Meidät otettiin heti vastaan ja Tarto laitettiin samantien tippaan. Vatsalaukunkiertymä ei ihan oireisiin täsmännyt, mutta pelästyin heti sen syöneen jotain myrkyllistä, varsinkin, kun meilläpäin on tullut ilmi koirien myrkytystapauksia. Toinen syy, jonka keksin oli edellisenä päivänä syöty rustoluu, joita Tarto on kyllä syönyt runsaasti ennenkin.

Näiden epäilysten pohjalta Tartolta otettiin verikokeet ja vatsan röntgen. Se oli aivan pihalla ja röntgenkin onnistui hyvin ilman rauhoittamista, kun koira oli kuin räkä... Tunnin tiputuksessa olon jälkeen se virkosi kuitenkin hieman, ja verikokeet sulkivat myrkytykset pois. Röntgenissä sen sijaan näkyi pahasti ärtynyt vatsalaukku sekä peräsuolessa jumittavat rustot. Tarppa sai sitten kipulääkkeet ja kun vielä reilun tunnin se makoili tippaletkun päässä, saimme luvan lähteä kotiin. Mukaan saimme vielä parafiiniöljyä ja vatsansuojalääkkeitä.

Joko luu oli ärsyttänyt vatsaa, tai vatsa oli entuudestaan ärtynyt, mutta yhtäkaikki kipukohtaus on ainut, joka selittää sen vahvan reaktion. Onneksi rusto oli jo peräsuolessa, eikä mitään leikkausta tarvinnut edes harkita! Ja loppujen lopuksi luu tuli ulos heti seuraavana iltana - muuten Tarppa olisi päätynyt suolihuuhteluun.

Pari päivää tämän episodin jälkeen se oli tavallista väsyneempi, mutta nyt se on taas entisensä - ja varmasti valmis uusiin seikkailuihin... Enkä voi taas kuin olla onnellinen siitä, että kaupungissa on kaksi päivystävää eläinlääkäriasemaa, ja näillä kaikilla kolmella (!!!!!) päivystysreissulla olen saanut Tuhatjalasta todella hyvää palvelua. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun eläinlääkäri muisti meidät edelliskerralta...

Tässä vielä vähän kuvia iloisemmasta aiheesta - nimittäin Mika perheineen toi ihanan Touho -pojan Tartolle (ja Jurrille) leikkikaveriksi. Mulle kyllä kelpaisi tuollainen fawn briardipenska ihan koska vaan, vaikka ei kukaan taida mulle sellaista enää antaa :D

Pikkuveli

Tartolla on taas yksi syy lisää olla superiloinen - nimittäin pikkuveli. Pariin otteeseen ollaan ehditty jo näkemään äidin Jurria, ja Tarto on rakastunut. R-A-K-A-S-T-U-N-U-T. Pikku -Jurri on aika sisukas tapaus, mutta iästään huolimatta jo aikamoinen leikkikaveri, ja tänään saimme koko porukan lenkkiseuraksi.

Kuvia

 Mun piti lenkillä ottaa edustuskelpoisia kuvia Tartosta Tiinalle, kun sain sen eilen pestyä ja kammattua, mutta Tarppa bongasikin ihanat ojat ennen kuin ehdin kaivaa kameraa esille...

Muuttokaaos (sis. alennuskoodin)

Meillä on viimeiset kaksi viikkoa olleet kauheita. Sain vihdoin ja viimein itsekin sen kaamean flunssan, ja sen lisäksi keksimme vaihtaa asuntoa aika lennossa. Sami on kaikki illat (ja yleensä viikonloputkin) poissa, niin ja sitten on vielä tuo pikkuihminenkin. Päivät ovat olleet siis seesteisiä ja rentouttavia ;)

Nyt kaikki tavarat on vihdoin uudessa kodissa, vanha on siivottu ja avaimet luovutettu ja kun pikkuhiljaa tautikin alkaa hellittää, voidaan rauhassa alkaa tutustua uuteen naapurustoon koiraihmisen silmin. Treenikenttä on jo bongattu, ja maastoja ainakin riittää. Hankin tänään itselleni niin pinkin takin (20 pudotetun kilon kunniaksi huom!), että jos eksyn niin muut sitten ainakin löytävät mut helposti vaikka ilmasta käsin :'D

Vielä en ole ehtinyt siirtämään kuvia kamerasta koneelle, mutta Kintaasta on ainakin luvassa paljon koomisia otoksia. Muuttokaaos oli sen mielestä ihanaa - niin paljon paikkoja joihin piiloutua... Myös asunto maan tasalla on sille luksusta, ja se keikkuukin koko ajan ikkunalaudalla. Tartolle muutto oli vähän vaikeampi prosessi, taisi siis emännän stressi tarttua koiraan.

Mun piti myös täällä blogin puolella vihjaista viime lokakuussa avatusta suomalaisesta verkkokaupasta, joka valmistaa ja myy koirien lisätarvikkeita, herkkuja ja ruokia. Jos se ei ole tullut vielä selväksi, olen verkkokauppojen suurkuluttaja ja itsekin sellaisessa työskennelleenä olen myös erittäin tarkka siitä, että saan hyviä tuotteita edullisesti ja nopeasti. Dogs First on ainakin omalta osaltani hyväksi todettu, joten voin suositella sitä muillekin!

Olen yhteistyön merkeissä saanut testavaksi ruokaa ja herkkuja, sekä biotiinia. Sen lisäksi olen hankkinut kotiin lohiöljyä ja koirien palautusjuomaa. Palautusjuomaa käytän Tartolla erityisen rankkojen lenkkien jälkeen, mutta se oli käytössä myös Lolalla. Kun oli jo selvää, ettei ruuasta ravintoaineet imeydy kunnolla, halusin tarjota sille mahdollisimman paljon ravinteita ja elektrolyyttejä. Uskoisin tuotteen olevan aika hitti myös kesähelteillä, juoma nimittäin maistuu koirille todella hyvin ja nesteiden saanti on turvattu :)

Dogs Firstillä on nyt käynnissä alennuskampanja, eli herkkuja ja lisäravinteita löytyy jopa 50 prosentin alennuksella. Tämän lisäksi alennuskoodilla DOGS10 saa koko ostoskorin arvosta 10 % pois. Eli shoppailemaan!

Hiljaista arkea

Lola nukkui pois 5. helmikuuta, kun muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Mietin pitkään sitä, teenkö oikean päätöksen - konsultoin eläinlääkäriä ja vietin unettomia öitä, ja silti lopullisen varmuuden sain vasta torstaina ennen eläinlääkärikäyntiä. Olimme molempien tyttöjen kanssa maankaatopaikalla, mutta Lola ei jaksanut enää kauheasti kävellä (juoksemisesta puhumattakaan) ja sen takajalat menivät alta pariinkin otteeseen. Se joutui käyttämään koko kroppaansa ja liikkuminen näytti enemmänkin raahautumiselta, enkä halua edes kuvitella millaisia kipuja sillä olisi ollut ilman tuhtia Rimadyl -annosta. Eläinlääkärissä koin vielä viimeisen järkytyksen, kun vaaka näytti enää 26 kiloa, ja viimeisten viikkojen herkkukuurista huolimatta kuukaudessa sen paino oli tippunut melkein viisi kiloa. Omat tunteet heittelivät surun ja helpotuksen välillä, ja sama jatkuu edelleen, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna tein varmasti oikean päätöksen. Ikävää ei kuitenkaan oikeat päätökset helpota.

Arki ilman Lolaa tuntuu kummalliselta, ja vaikka toisaalta yhden koiran (ja vauvan) kanssa on helppoa, olen edelleen sitä mieltä, että kahden koiran kanssa pääsee helpommalla. Olen ottanut hirveästi stressiä siitä, miten saan Tartolle tarpeeksi liikuntaa. Yksinään se ei juokse ja tuntuu, että päivät kuluvat lähinnä Tarton kanssa lenkkeilessä. Avuksi ollaan otettu frisbee ja pk -viestin alkeet, canicross ja koirakaverit. Tänään Tarppa sai viettää todellista ystävänpäivää, kun Jaana tuli ihanaisen Rolle -bortsun kanssa metsälenkille, ja 2,5 tuntia hujahti ohi vauhdilla. On ihanaa, kun oma koira on niin sosiaalinen, että se tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta olen itse aika tarkka siitä, etten huoli ketä tahansa vierasta rekkua leikkikaveriksi :D Kaihoten muistelen raskausaikaakin, kun itse tallustelin hyvin hitaasti ja tytöt painelivat hurjaa kyytiä milloin missäkin. On tässä tietysti jotain hyvääkin, Tarto käyttäytyy remmissä tosi hienosti, pikkumies saa vetää vaunuissa kunnon päikkäreitä ja mulla ei enää ole raskauskiloja karistettavaksi...

Luulen, että tämä yksikoiraisuus vaatii edelleen totuttelua niin mulla kuin Tartollakin, mutta onneksi vauva ja muutto ja valioliiga pitävät tiukasti arjessa kiinni...












PS. Mitäs tykkäätte blogin uudesta ilmeestä?

Lolan voinnista

Eläinlääkäri varoitteli, että Neurontin saattaa aiheuttaa ensimmäiset pari päivää voimakasta väsymystä ja sekavuutta, mutta Lolan vointi suorastaan romahti lääkkeen aloittamisen jälkeen. Se nukkui oikeastaan vuorokauden ympäri, sen takapää heitteli miten sattui ja meinasi pettää alta vähän väliä. Kun Lola yleensä varoo vauvaakin niin tarkasti, nyt tuntui ettei se nähnyt eikä kuullut mitään, mutta onneksi mitään vahinkoja ei silti sattunut. Edellispäivänä unohdin sitten antaa aamulääkkeen, enkä muistanut sitä ennen kuin huomasin Lolan olevan paljon pirteämpi kuin edellisinä päivinä. Neurontin on siis ilmeisesti todella jytyä tavaraa...

Eilen halusin sitten tarkkailla Lolan vointia vähän enemmän, ja kun Samikin oli päivällä kotona lähdimme molempien koirien kanssa pitkälle vaunulenkille. Lola tallusteli koko matkan aika hitaasti omaa tahtiaan, mutta vapaana innostui sentään vähän juoksemaan Tartonkin kanssa. Oli jotenkin niin liikuttavaa nähdä Tarton saavan hirveän pentuhepulin, kun Lolakin pääsi pitkästä aikaa mukaan :D Olen nimittäin tehnyt nyt pitkät vaunulenkit pelkästään Tarton kanssa ja vapaanakin se kulkee tiukasti reidessä kiinni eikä ymmärrä juoksennella itsekseen. Nyt Tarto koitti kovasti saada Lolaa painimaan kanssaan ja sen seurauksena ne melkein nappasivat yhteen, kun Lola ei siihen enää pysty ja rähisee vastaukseksi. Mutta kun me pysähdyimme vetämään leukoja pururadalle koiratkin innostuivat juoksemaan hurjaa rundia meidän ympärillä ja Lolakin vaikutti ihan omalta itseltään.

Lenkin jälkeen Lolliksesta kyllä huomasi miten väsynyt se oli, eikä se päässyt/jaksanut kiivetä sohvalle nukkumaan, mikä on siis todella poikkeavaa käytöstä siltä. Edelleen se on ihan rättiväsynyt eikä siitä saa oikein mitään irti, ja ajattelin ensi viikon puolella soittaa eläinlääkärille ja kysellä hieman muista lääkityksistä. Tuntuu niin pahalta nähdä Lola ihan sekavana, eikä koko touhussa ole mitään järkeä jos sen kanssa ei voi edes juurikaan ulkoilla. Neurontin on siis ihmisten epilepsiaan tarkoitettu lääke, eikä google ainakaan antanut kauheasti vastauksia sen käytöstä koirilla. Soittelin Kennelliitoonkin kysyäkseni sen varoaikaa, ja vaikkei koko ainetta löydy doping -listalta sen varoaika on 6 kk. Ja ihan vertailun vuoksi Rimadylin varoaika on 28 vrk...

Sain muutaman kuvan napattua tyttöjen touhuista ulkona ennen kuin akku sanoi itsensä irti. Lolan uuden Back on Track -loimenkin voi bongata kuvista, joskin se on ollut käytössä vielä niin vähän aikaa etten osaa sanoa onko siitä hyötyä vai ei. Ihanaa, kun päivällä on niin valoisaa, että kamera löytää Tartonkin lumikasojen keskeltä :)

Krooninen pankreatiitti

Mä niin kovasti toivoin, etten tällaista postausta joutuisi ikinä Lolan (tai minkään koiran) kohdalla kirjoittamaan, vaan minkäs teet. Eläinlääkäri soitteli tuloksista keskiviikkona, ja munuais- ja maksa-arvot olivat ihan kunnossa. Lolan veressä oli punasoluja alle viitearvojen, mikä voi viitata esim. vuotavaan vatsahaavaan, mutta ero oli kuitenkin niin pieni, että mitään johtopäätöksiä niistä ei voi suoraan tehdä. Suurin löytö oli kuitenkin Lolan cPl -arvo, eli haimaspesifinen lipaasi, joka oli selkeästi koholla ja kertoo siis kroonisesta haimatulehduksesta.

Diagnoosi vahvistetaan ottamalla cPl uudelleen 3 - 4  viikon kuluttua, mutta eläinlääkärin sanojen mukaan "sukutaustat huomioonottaen diagnoosi on kyllä varma." Olen siis Lolan kanssa samassa tilanteessa kuin olin Fetan kanssa muutama vuosi sitten.

Olen edelleen pienessä shokissa enkä tosiaan voi olla miettimättä, että mikä ihmeen haimatulehdusvelho oikein olen, kun kahdella koiralla on tismalleen sama sairaus - ja selkäkivut tietenkin lisäksi. Perinnöllisyyttä on varmaan tässä vaiheessa turha edes ruveta kieltämään? Kroonisen haimatulehduksen laukaisevia tekijöitä on kuitenkin olemassa, esimerkiksi rasvainen ja vähän valkuaista sisältävä ruokavalio, hapen puutos, tietyt lääkkeet tai haimaan kohdistuva trauma. Myös akuutti haimatulehdus voi johtaa kroonistumiseen, mutta mitään sellaista ei Lolalla ole ollut.
Sen tullessa meille vaihdoin sen ruoan heti todella vähärasvaiseen ( 6 % rasvaa) ja se voikin todella hyvin tätä light -ruokaa syödessään ja painon pudotessa. Vaihdoin sitten pikkuhiljaa rasvaisempaan ruokaan (13,5 %), kun sen paino tahtoi tippua hieman liian alas. Kroonisen haimatulehduksen ainut hoito on siis vähärasvainen ruokavalio.

Lolan vointi on muutaman kuukauden aikana huonontunut selvästi, ja on niin turhauttavaa, kun ei tiedä johtuvatko sen kivut selästä vai haimasta vai molemmista. Lenkillä selkäkivut näkyvät ainakin niin, että Tarton kanssa se ei enää halua painia, vaan kulkee mielummin omaa tahtiaan ja alkaa rähisemään, jos Tarto vaikka törmää siihen. Kotona taas on päiviä, kun Lola hakeutuu omiin oloihinsa ja menee eri huoneeseen kuin missä me muut ollaan eikä tule edes kutsusta.  Tästä huolimatta Lola on siis suurimmaksi osaksi edelleen ihan pirteä itsensä, enkä millään haluaisi ainakaan uskoa, että se on yhtä huonossa kunnossa kuin Feta oli diagnoosin saadessaan.

Selkäkipuihin saimme kuitenkin reseptin, ja koska mitään tulehduskipulääkkeitä ei voi haiman vuoksi antaa, saimme kuurin Neurontinia, ja sen lisäksi Antepsiniä vatsalaukun suojaksi. Mä olen aika tarkka siitä, että koiraa ei voi pitää jos sen täytyy olla jatkuvasti kipulääkityksellä ja ulkoilua yms. pitää rajoittaa, mutta toivon, että näistä lääkkeistä olisi apua niin, että ehkä jatkossa pärjäisi ilmankin...

Mä olen monta kertaa sanonut, että silloin, kun sain Fetan 14 -vuotiaana, en toivonut mitään muuta kuin että sillä olisi lonkat ja kyynärät terveet, koska ne oli mun käsityksen mukaan ainoat suuret terveysongelmat briardeilla. Fetan saadessa diagnoosin olinkin sitten todella järkyttynyt ja olen edelleen, Lolan oireiden alkaessa jo sitten tiesinkin, että mitä kannattaa tutkia ja etsiä. Krooninen haimatulehdus on eläinlääkäreiden arvion mukaan todella alidiagnosoitu sairaus, koska sen oireet ovat niin epämääräisiä. Laihtuminen, runsaat ilmavaivat, huonokuntoinen turkki, satunnainen ripuli ja apaattisuus ovat kaikki oireita, jotka liittyvät haimatulehdukseen, mutta voidaan helposti myös tulkita joksikin muuksi. Nuoremmalla koiralla haimatulehdus voi olla oireetonkin, mutta cPl -testi on aika helppo tapa todeta pelkkä alttius sairastumiselle. Tällä hetkellä missään ei lue briardien alttiudesta sairastua, ja ymmärrän kyllä hyvin ettei kaksi tai neljä (Lola, Feta, Herkko, Ossi) sairastunutta koiraa vielä kerro koko rodun alttiudesta. Mutta jos periytyvyys on tätä luokkaa tiettyjen linjojen sisällä, ei kai olisi ollenkaan huono ajatus perehtyä asiaan hieman lisää?

Tiedän, että silloin kun päädyin ottamaan Lolan, monet ihmettelivät miksi otin itselleni taas Chaccado -koiran. Mä en kuitenkaan osaa ajatella niin, että on Chaccado -koiria ja Smooth Breeze -koiria ja mitälie, on vaan kivoja koiria ja sitten niitä muita. Tiesin, että Lolan ottaminen ei ehkä olisi järkevää, kun oletettavasti pentu oli tulossa ja Lolakin saattaisi sairastua. Mutta Lola tarvitsi kotia ja mä tarvitsin ihan yhtä kipeästi koiraa. Ja nyt tästä diagnoosista huolimatta Lolan ottaminen on yksi parhaita päätöksiä, joita olen tehnyt. Tekstistä taisi tulla vähän sekavaa, mutta sekavat on ajatuksetkin.

#briard #brienpaimenkoira #krooninenhaimatulehdus #haimatulehdus #pankreatiitti