Jämin kevätkisat

Eilen oli vuorossa kevätkauden toinen (ja samalla viimeinen) kisa, kun suuntasimme L-SVU:n kevätkisoihin Jämin lentokentälle. Kisaradat olivat siis uudet, eikä ratapohjasta ollut oikein etukäteen tietoa, tosin edellisissä Jämin kisoissa on pohja ollut aika kovaa eikä kuraisuuskaan ole ollut mitään Ohkolaan verrattuna :) Otin mukaan kahdet kengät, Sarvan Irockit ja Hokan Tracerit ja toivoin, että pääsisin nimenomaan Hokilla juoksemaan.

Keli oli perillä alkuun aika viileä, mutta lämpeni päivän kuluessa suorastaan kuumaksi. Olin tosiaan ilmoittautunut nyt koirajuoksun harrastesarjaan tavoitteena saada Ramoksen kanssa ehjä ja hyvä juoksu ilman suurempaa hyytymistä. Lisäksi Ramoksella oli toinenkin juoksu luvassa, kun Luka halusi ilmoittautua lasten koirajuoksusarjaan. Ohkolan jälkeen Ramoksen kanssa on kerran otettu hyvin lyhyt vetotreeni, mutta pääasiassa ollaan tehty juoksutreenit metsässä niin, että Ramos on saanut painella vapaana. Mitään suurta kunnonkohotusta ei tässä ajassa tietenkään ole tapahtunut, mutta uskon noiden metsälenkkien olevan pääasiallista treeniä meille jatkossakin.

Harrastussarjassa juoksijoita oli yhteensä seitsemän, ja me lähdimme matkaan kolmantena whippetin ja siperianhuskyn perään. Ennen lähtöä Sami lämmitteli Ramoksen ja sain itse keskittyä rauhassa omaan verryttelyyn. Maalisuoran alusta näytti ainakin aika kovalta ja päädyin laittamaan Hokat jalkaan, mutta radan ensimmäiset 500 metriä olivat ainakin ihan pehmeää hiekkaa, tuntui kuin olisi jossain rantahietikossa juossut ja vauhdin pitäminen oli melko haastavaa. Ramos lähti kuitenkin totuttuun tapaan liikkeelle, joten koitin vaan olla suurempia jarruttelematta ja lähdön aikana nopeus on parhaimmillaan ollutkin 25,9 km/h, joten siihen sopii olla tyytyväinen :D Saimme aika nopeasti huskyn kiinni, ja Ramos lähti ihan hyvin ohittamaankin, mutta sitten sitä alkoikin jännittää perässä juokseva koirakko, ja turhautuneena päästettiin sitten parivaljakko ohi. Tarkoitus oli pysytellä peesissä, mutta meillä oli kuitenkin kovempi vauhti, ja Ramoskin osoitti taas uudestaan menohaluja. Menimme sitten taas uudestaan ohi, mutta hätä yllätti, ja Ramos päätti tyhjentää suolensa radan reunaan! Tätä se ei ole koskaan ennen tehnyt, ja luulen, että lämmin keli (ja ehkä aamun maksalaatikko) olivat syynä siihen, että sen vatsa meni sekaisin. Jokatapauksessa olo varmasti keveni tuon jälkeen, ja saimme vielä tehtyä todella hienon ohituksen, eli pelkällä käskyllä remmi suorana painelimme huskyparista ohi. Jossain kohtaa katsoin kellosta, että kaksi kilometriä on täynnä ja on aika ottaa viimeisen 500 metrin loppukiri, kunnes tajusin, että rata vaan jatkuu vaikka 2,5 kilometriä tuli täyteen, ja viimeinen pätkä tuntui sen jälkeen aika pitkältä :D Ramos osoitti hyytymisen merkkejä ja jossain kohtaa juostiin jo rinnakkain, mutta käskyillä sain sen onneksi vielä ravaamaan edessä, vaikka laukasta tai vetoavusta ei enää ollut tietoakaan :D

3 kilometrin jälkeen päädyttiin maaliin ajalla 12:49.06 eli ihan tasan sekuntia myöhemmin, kuin kisan voittaja whippetinsä kanssa. Ihan hieman syö miestä tuo sekuntin ero, mutta toisaalta saatiin kuitenkin ihan hyvä juoksu ja siihen sopii olla tyytyväinen :)

Meidän sarjan jälkeen alkoikin lasten koirajuoksu, ja pikaisen juoton jälkeen Ramos pääsi uudestaan tositoimiin. Juostava matka oli 100 metriä, ja pienet juoksijat lähetettiin matkaan niinkuin valjakkourheilijat kuuluukin. Edeltävien lähtiessä Ramos meinasi lähteä keulimaan, ja kun lähtölaskentaa tehtiin Lukalle, sain ihan tosissani roikkua koiran valjaissa, että Lukalle käy hassusti :D Hienosti pojat painelivat yhdessä maaliin asti ja siitä sai vielä mitalinkin muistoksi :)

 

Kisat olivat kyllä taas kerran hyvin järjestetyt ja lentokenttäalue toimi hyvänä varikkona. Kaiken lisäksi oli ihan mahtavaa, että taas kisoissa nähtiin briardiedustusta enemmänkin, kun Laura osallistui myös samaan harrastejuoksusarjaan ja teki hienon ensimmäisen kisajuoksunsa. Myös Lauran pojat olivat mukana kisaamassa lasten koirajuoksussa, joten yhteensä kisassa oli mukana kolme briardia!

Vähän harmittaa, että kevään kisat oli nyt tässä, mutta toisaalta nyt on hyvää aikaa kesällä treenata meidän molempien kestävyyskuntoa. Syksyllä on tarkoitus taas osallistua niin moneen kisaan kuin maantieteellisesti on mahdollista :D Lisäksi mulla on tosiaan omia juoksukisoja tässä tulossa, Turku Trail Cupin osakilpailut ja Paavo Nurmi Maraton nyt alkajaisiksi ainakin :) Voisin koittaa tännekin päivitellä vähän ahkerammin noista meidän treeneistä, niin pysyisi sitten itsekin kartalla paremmin. Ja tietysti tässä kesällä vähän houkuttelisi tuo tokoilukin ;)

Kuvista kunnia kuuluu Kimmo Virkille (www.kimmovirkki.com)

Ohkolan kevätkisat

Kisakausi on nyt korkattu perinteisen mutaisessa Ohkolassa, ja heti alkuun on pakko ylpeänä todeta, että kisoissa oli mukana yhteensä kolme briardia! Luulen, että tällainen briardiedustus on valjakkokisoissa suorastaan historiallisen suuri, ja toivottavasti trendi jatkuu tällaisena! Kaikki koirat edustivat kyllä rotuaan esimerkillisesti, ja Janne ja Kide sijoittuivatkin hienosti heti ensimmäisissä kisoissaan :) Ohkolassa briardin kanssa kisaaminen on kyllä todellinen osoitus rakkaudesta lajiin, nimittäin meillä ainakin siivotaan edelleen lattialle varisevaa Mäntsälän hiekkaa...

Meillä ei Ramoksen kanssa kisaan valmistautuminen sujunutkaan aivan kuten piti, eihän se koskaan. Rehellisyyden nimissä Ramos ei ole lainkaan saanut tarpeeksi treeniä pitkittyneiden talviolosuhteiden ja omistajan omien juoksutreenien vuoksi. Itse olen kuitenkin ollut todella hyvässä juoksukunnossa, tai ainakin olin, kunnes pitkillä lenkeillä taisin rasittaa polveani liikaa ja viimeistelin homman sitten lauantain kisaa edeltävänä torstaina juoksemalla Turku Trail Cupin osakilpailun Paimiossa :D

Aamulla karkasin kotoa poikkeuksellisesti vain Ramoksen kanssa, kun team Lipposen mahtavat naiset eli Jonna ja Sanna huolivat meidät kyytiinsä, ja sain rauhassa keskittyä kisaamiseen sekä seurata vähän ammattimaisempaa valjakkoharrastusta :)

Alkulämmittelyssä polven särky ja kuumotus lisääntyi, ja tiesin siinä vaiheessa, etten varmasti pysty parasta suoritustani tekemään. Ramos oli tapansa mukaan into piukassa, mutta tällä kertaa se pysyi lähdössä kauniisti istumassa vielä lähtölaskennan ajankin ja ampaisi sitten käskyn saatuaan hienosti liikkeelle. Rata oli sama kuin viime syksyn SM -kisoissa, eli heti startin jälkeen oli jyrkkä nousu ja lasku, mutta mielestäni sain oman juoksuni hyvin haltuun ja mäki noustiin ilman suurempia nivelvaurioita. Sykemittarin mukaan kahden ensimmäisen kilometrin aikana huippunopeus oli 2,5 min/km, joten vauhti todella oli hyvä ja pysyi tasaisena.

(c) Sirke Vaarma

(c) Sirke Vaar

Kahden kilometrin jälkeen Ramos vaihtoi laukalta raville, vaikka käskystä sain sen vielä nostamaan laukan muutamaan otteeseen. Väsymys ja maitohapot kuitenkin iskivät suurinpiirtein 3 kilometrin kohdalla, ja raukka hyytyi kyllä lopussa täysin. Loppupätkä hölköteltiin sitten rinta rinnan aina maaliin asti <3 Ohituksia ei matkan aikana tullut, en tiedä olisiko Ramos saanut niistä kiriapua, mutta ainakin se antoi jälleen kerran radalla ihan kaikkensa :') Autolle se raahautui taas tassut ristissä, mutta palautusjuoman, muutaman lihapullan ja kävelylenkin jälkeen sen palautuminen lähti nopeasti käyntiin. Pienen levon jälkeen se olikin iltapäivällä taas oma virkeä itsensä :)

Loppuaika meillä oli hiukan alle 16 min, ja sijoitus 11/13, eli tulosten puolesta ei tässä kisassa juhlittu. Toisaalta tämä suoritus toi luottoa siihen, että meiltä kyllä sitä vauhtia löytyy, kunhan saadaan kestävyystreeniä lisättyä ja vammat selätettyä.

(c) Vilma Hallikas

Seuraava kisa meillä on 5.5 Jämijärvellä, ja muutin alustavia suunnitelmia nyt niin, että osallistummekin siellä harrastussarjaan, jossa matka on lyhyempi (n. 2,5 km). Tavoitteena olisi saada hyvä kokonainen juoksu ilman lopun hyytymistä :) Jokatapauksessa Ohkolan kisoista jäi oikein hyvä mieli, ja kuvistakin näkee, että Ramos todella nauttii kisaamisesta!

(c) Sirke Vaarma

Kevään kisasuunnitelmat

Valjakkourheiluliiton sivuille on ilmestynyt kevään kisat, joten saan kisa-aikatauluja vähän suunniteltua. Viime keväänähän ei päästy osallistumaan lainkaan, joten ensi vuonna on tarkoituksena päästä kisaamaan ihan kunnolla. Pitkän aikavälin tavoitteena mulla on ihan ehdottomasti päästä arvokisoihin juoksemaan, mutta sitä ennen tarvitaan hurjasti treeniä ja kisakokemuksia, ja etenkin sitä menestystä kaikissa kisoissa. Se ei ole mitenkään helppo tavoite paimenkoiran kanssa, etenkin kun jo Suomessa taso on aivan järkyttävän kova, ja täältä Turustakin löytyy ihan tuore koirapyöräilyn junnumaailmanmestari! Kannattaa muuten ehdottomasti käydä tutustumassa team Lipposen blogiin, koko perhe on täynnä urheilijoita ja sekä Jonna että vanhemmat ovat valjakkourheilulajeissa Suomen huippuja. Eikä siinä vielä kaikki, Jonna on lupautunut pitämään yhteistreenit minun ja Ramoksen kanssa!

21.4 on Mäntsälässä Ohkolan kevätkisat, mutta tarkempaa tietoa reitin pituudesta ei vielä ole. Ohkolassa järjestettiin nyt syksyllä myös sulanmaanlajien SM -kilpailut, silloin juoksumatka oli 3,7 kilometriä. Tuo matka olisi kiva kyllä juosta uudestaan, tällä kertaa vähän onnistuneemmin :D

29.4 on Siperianhuskyseuran kevätkilpailut, mutta sijainti on vielä epävarma (Jylli / Jämi).

5.5 on Jämin kevätkisat. Rata on lähellä Jämijärven lentokenttää, ja kisoissa on mukava pehmeä pohja juosta. Ohkolan ja Jämin kisoihin osallistutaan ihan varmasti, jollei mitään loukkaantumisia satu. Täällä Turussa ei kauheasti tarvitse mitään talvilajeja edes harrastaa, vaan juoksua pystyy hyvin treenaamaan läpi "talven", ja toivon, että päästään hyvään kuntoon ennen huhtikuuta.

Alunperin mulla oli tarkoituksena pitää Ramokselle kunnon massakuuri tässä talvella ja samalla kasvattaa sen lihasmassaa, mutta Ramos ottikin asian omalle vastuulleen ja varasti pöydältä kokonaisen kinkkukiusauksen ja paketillisen meijerivoita... Nyt se on jo päässyt pois riisi ja kana -kuuriltaan, mutta hysteerisenä koiranomistaja pidän sille edelleen taukoa kaikista öljyistä, joita se on aikaisemmin saanut lisänä jo ennestään rasvaiseen ruokaansa. Toistaiseksi pidetään siis vaan huolta sen nykyisestä lihasmassasta, ja huomenna olenkin menossa sen kanssa hierontaan.

Kaiken lisäksi meillä on taas Pirkko lainassa, koska jostain syystä musta on tullut niin pelkuri, etten halua tai uskalla tehdä juoksulenkkejä yksinäni iltaisin, joten haluan koiran mukaan, enkä voi jatkuvasti juoksuttaa Ramosta vain vetolenkeillä. Onneksi Hanna-Kaisa raaskii luopua Pirkosta aina välillä, joskin Pirkko itse ei ole jatkuvasta lenkkeilystä kovin innoissaan ;)

Toivottavasti kevään kisoissa Ramos ei olisi ainoa briardi, vaan muutkin valjakkobriardit uskaltautuisivat mukaan kisaamaan! Olisi hauskaa myös pitää briardien yhteiset juoksutreenit, tosin olen itse niin laiska etten ikinä saisi aikaiseksi järjestää sellaisia :D

Hangover Canicross - Syyskauden päättökilpailut

UVU järjesti syyskauden viimeiset kilpailut Hangossa eilen, ja tottakai me olimme menossa mukana koko perheen voimin. Valitettavasti vasta kisapaikalla kuulimme, että Samillekin olisi järjestynyt lainakoira sittenkin, mutta keväällä sitten!

Koirajuoksussa rata oli jo ihan kunnioitettavan mittainen, 5,3 km ja osallistujia oli naisten luokassa vain neljä yhteensä. Meillä oli taas hyvä lähtöpaikka sarjan viimeisenä, jolloin saadaan siis hyvä into starttiin muiden lähdöstä ja mahdollisesti saadaan vähän vauhtia edelläjuoksijoista radallakin. Ramos ei tosin mitään ylimääräistä intoa juoksemiseen tarvitse, ja koitin pitää sen mahdollisimman rauhallisena lähdössä, jottei omat sykkeet ampuisi ihan tappiin heti alussa, eikä se menisi hapoille niin kuin viimeksi.
Otettiin melkein heti lähdössä meitä edellä lähtenyt koirakko kiinni, ja Ramos teki ohituksen todella hienosti ilman mitään ongelmia. Vaikka koitin sitä jarrutella, oltiin ensimmäisellä väliaikapisteellä 1 km kohdalla toisena (3:42), mikä on briardilta todella kova suoritus, kun kaksi muuta koiraa olivat kuitenkin saksanseisojia! Ensimmäinen ja toinenkin kilometri mentiin aika hyvällä vauhdilla, mutta sitten hidastin vähän vauhtia, jotta varmasti päästään ainakin maaliin asti. Juoksu kulki koko matkan tosi hyvin, Ramos jaksoi melkein kolme kilometriä mennä laukalla ja oma juoksu pysyi puhtaana ja helppona, vaikka sykkeet hakkasi toistasataa. Neljännen kilometrin jälkeen oli väliaikapiste, jossa oltiinkin jo tiputtu kolmanneksi, ja Ramos hyytyi ihan selvästi. Itse olin vähän säästellyt kunnon loppukiriin vielä, mutta Ramos hiljensi selvästi eikä siitä enää löytynyt potkua vetämään kunnolla. Loppusuoralla ohitimme vielä yhden koirakon, jotka olivat osallistuneet ilmeisesti miesten koirajuoksuun ja kävelivät radalta pois, ja Rampe katseli kävelevää sakemannia jokseenkin kaihoten :D Maaliin saavuttiin sitten ajalla 22:45. Ehdottomasti saavutettiin tavoitteet, koska halusin päästä maaliin alle 25 minuutissa, ja vasta radalla selvisi, että itsellä olisi ollut paukkuja vielä ehkä kovempaankin aikaan. Ja Ramos taas kerran antoi itsestään ihan kaiken radalla, en voi olla muuta kuin ihastunut tuohon koiraan, joka yksinkertaisesti rakastaa juoksemista! Tällä tuloksella sijoituttiin siis kolmanneksi, ja se oli meille ensimmäinen sijoitus virallisessa kisassa, ja sen lisäksi ensimmäinen sijoitus briardille ylipäätänsä pitkään aikaan! Toivottavasti ensi vuonna saadaan lisää sijoituksia niin meille, kuin muillekin briardeille ;)

Ramoksen urakka ei ihan vielä ollut ohi, vaan palautusjuoman ja verryttelyn jälkeen poika pääsi osallistumaan Lukan kanssa vielä lasten Halloween -juoksuun. Järjestäjät olivat varanneet paikalle upeita naamiaisasuja, ja Ramos pääsi juoksemaan jokseenkin pelottavan Batmanin kanssa :D

Ramos oli lasten juoksuun mennessä toipunut omasta urakastaan melko hyvin, joten sain kaikin voimin jarruttaa sitä samalla kun Luka piti remmistä kiinni ja paineli hurjaa vauhtia perässä. Lukalle ja toiselle kolmevuotiaalle Lucalle järjestettiin lennosta vähän lyhyempi kisamatka, ja hienosti Luka paineli oman sarjansa voittoon. Luka muisti maalissa tuulettaa ja huutaa TPS, niin kuin kunnon turkulaisen kuuluukin, ja jäi sitten innoissaan taputtamaan muille lapsille. Muidenkin lajien kisaajat tulivat hienosti kannustamaan lapsia, ja koko kisapäivä oli taas tunnelmaltaan ihan huippu, mutta myös hyvin järjestetty.

Tänä vuonna päästiin nyt osallistumaan vain kahteen kisaan, joista Ohkolan suoritus meni penkin alle, mutta nyt saatiin se ensimmäinen sijoitus ja ennen kaikkea hyvä, kokonainen juoksu. Tästä on nyt hyvä aloittaa kunnon kuntokuuri meille molemmille, jotta ollaan sitten heti keväästä hyvässä iskussa.

Sotavammoista toipumista ja Pirkon vierailu

Ohkolan kisojen jälkeen sekä mulla että Ramoksella on ollut toipumisjakso. Pääsin itse nopeammin takaisin juoksurytmiin kiinni, mutta Ramoksen etujalka vaivasi vähän edelleen ja se on ollut aika kevyellä liikunnalla. Mun treenit on siis jatkuneet Vauhtisammakon juoksukoulussa ja toki teen lenkkiä juoksukoulun ulkopuolellakin, mutta ilman koiraa juokseminen tuntuu sekä typerältä että pelottavalta (joskin Ramos onkin vain hyvin näennäinen turva). Ajelinkin pari viikkoa sitten porukoille, samalla visiitillä sain Lukalle hoitopaikan ja nappasin Jurrin juoksukaveriksi, Ramos sai hengailla kodinhoitohuoneessa.

Jurri -parka oli ihan hämillään jo saadessaan valjaat päälle, ja hämmennys vain kasvoi, kun piti lähteä juoksemaan :D Alkumatkan se jaksoi vetää yllättävänkin hyvin, mutta mulkoili mua kyllä jatkuvasti melkein kiukkuisena, mutta kun mulla oma juoksu kulki mukavasti, ei sillä ollut muita vaihtoehtoja kuin yrittää pysytellä mukana. Lopulta paineltiin 10 kilsan lenkki noin neljäänkymmeneen minuuttiin, joten vauhtia kyllä riitti ja Jurri sai kunnon maistiaisen canicrossista. Ehkä noin kolmen kilometrin jälkeen se tosiaan siirtyi rinnalle juoksemaan, mutta hyvinhän se sitten lopulta jaksoi. Hurja ero on kuitenkin Ramoksen ja Jurrin välillä lenkeillä, sillä vaikka Jurrikin veti, ei siinä ollut ollenkaan samanlaista voimaa kuin Ramoksella, eikä se tietysti ole vetämiseen tottunutkaan. Ramos myöskin keskittyy juoksemiseen, eikä yritä merkkailla jokaikistä vastaantulevaa puuta ja kiveä :D

Kun olimme lähdössä kotiin, äiti päästi Ramoksen takakautta pihalle, ja me tulimme Lukan kanssa etuovesta. Äidin koirat olivat keittiössä, mutta Jurri oli ilmeisesti valmiudessa, kun ovi aukesi, ja kun Luka vielä jämähti oviaukossa mun eteen seisomaan, Jurri pääsi karkaamaan ovesta ja ryntäsi suoraan hirveällä metelillä Ramoksen päälle. Ramoshan ei mitään murinoita harrasta, vaan karttaa tuollaisia tilanteita viimeiseen asti, ja nappaa sitten kiinni, joten pojilla oli heti kunnon tappelu käynnissä. Heti kun sain Lukan siirretyä sivuun, menin äidin avuksi repimään poikia erilleen, ja otettiin molemmat käsiin pientä osumaa. Eniten vahinkoa sai lopulta kuitenkin Ramos, jolla oli kaksi haavaa varpaiden välissä (??). Toinen oli ainakin hyvin selkeä reikä hampaasta, joten tuon episodin jäljiltä Ramoksella oli molemmat etujalat poissa pelistä.

4.11 on vielä syyskauden viimeiset sulanmaan kisat, joihin osallistuminen Ramoksen kanssa näytti alkuun epäselvältä, ja meille muutti juoksuleirille Hanna-Kaisan afgaani Pirkko, josta on tarkoitus tehdä varakoirakko kisoihin. Pirkon kanssa on aikaisemmin sekä juostu että pyöräilty, mutta nyt noin viikon jälkeen Pirkko ei vieläkään ole ihan lämmennyt meidän juoksulenkeille :D Kaikilla lenkeillä se on vaan hyvin arvokkaasti ravannut mun vieressä. Muutamia hyviä, lyhyitä vetoja ollaan saatu, mutta luulen Pirkon tarvitsevan hieman enemmän treeniä ennen kisoja. Onneksi Ramos on parantunut hienosti, ja on kyllä ensi lauantaina kisakunnossa. Ja vaikkei Pirkko vielä olekaan ihan kisavalmis, niin on ollut aika mukavaa vaihtelua, kun kotona on kaksi koiraa, näin kun itse ei toista voi ottaa vielä pitkään aikaan.

Canicross SM 2017

Koirajuoksun SM -kisat järjestettiin tänä vuonna Uudenmaan vetokoiraurheiluyhdistyksen toimesta Ohkolassa, äärimmäisen kuraisissa olosuhteissa. Kisarata oli onneksi hyvässä kunnossa, ja kisajärjestelyt toimi muutenkin todella hyvin. Ja jälleen kerran saatiin nauttia mukavasta tunnelmasta ja kannustuksesta - ilmapiiri näissä kisoissa on kyllä aivan omaa luokkaansa! Ramos sai jälleen kerran siellä saksanseisojien ja huskyjen keskellä runsaasti huomiota osakseen ja paljon hymähtelyjä tulevaan turkinhoitosessioon liittyen. Tuntui, että koiratkin kiinnittivät Ramokseen huomiota ihan eri tavalla ja jäivät pällistelemään superiloista karvakasaa ihan ihmeissään... :D

Meidän startti oli aika optimaalinen, oltiin naisten koirajuoksun SM -sarjassa (3,7 km) lähtölistalla toiseksi viimeisiä, joten ajattelin Ramoksen saavan hyvää vauhtia edellä juoksevista. Ramos olikin "jokseenkin" innoissaan lähdössä, se hyppi takajaloillaan ja haukkui niin, että sain kaikin voimin roikkua siinä kiinni. Muutaman kymmenen metrin jälkeen oli radalla heti jyrkkä ylämäki, jota seurasi vähintään yhtä rankka alamäki, ja ajattelin ennen kisaa ottavani mäen rauhallisesti, jotten kuluttaisi kaikkia voimia siihen. Toisin kuitenkin kävi, kun Ramos ampui lähdöstä niin, etten pystynyt edes ajattelemaan jarruttamista, eikä ylä- tai alamäestä jäänyt mitään muistikuvia muille kerrottavaksi :D

Tässä kohtaa mua kovasti kiusaava anemia vaikutti niin, että vauhdikas juoksu nosti sykkeen niin korkeaksi, että meinasi taju lähteä. Oma juoksukuntoni on syksyn aikana noussut ihan hurjasti ja tiedän olevani hyvässä kunnossa, mutta jouduin myös jatkuvasti varomaan sykkeen nousua ja nyt en sitä osannut ennakoida ollenkaan. Sain kuitenkin jatkettua juoksemista, ja ensimmäinen kilometri paineltiin reiluun kolmeen minuuttiin, joten vauhtia riitti. Noin puolentoista kilometrin kohdalla huomasin Ramoksen hieman keventävän oikeaa etutassua, mutta ei se kuitenkaan selvästi ontunut, joten varovasti jatkettiin juoksua, tosin huomattavasti hitaampaa. Saatiin vielä muutama hyvä spurtti ja juostessa mun syke tasaantui niin, että olisin taas itse jaksanut painella lopun täysiä, mutta Ramos -parka hyytyi aivan totaalisesti. Luulen sen menneen maitohapoille kovasta startista, sillä reppana vaihtoi kokonaan raville ja vielä melko hitaalle sellaiselle. Kisojen sääntöjen mukaan koiraa ei saa kirittää juoksemalla sen edessä, joten viimeisen kilometrin hölköttelin Rampen rinnalla ja maalisuoralla kannustin sitä vielä parhaani mukaan jatkamaan loppuun asti. Maaliin päädyttiinkin sitten lopulta ajalla 16.25 ja sijoitus oli 11/13.

(c) Arto Ketola

(c) Arto Ketola

Maaliintulon jälkeen olo oli aika huojentunut, olin tyytyväinen, että jaksettiin juosta koko matka ja Ramos sai toki heti hurjat kehut ja kissanruuat ja back on trackin päällensä. Eräs canicross -bloggaaja vastasi mielestäni niin ihanasti, kun häneltä kysyttiin, miksi hän kisaa vaikkei koskaan voita kilpailuja: "jos koiriltani kysyttäisiin, ne sanoisivat voittaneensa jokaisen kilpailun". Vaikka itse olen kilpailunhaluinen ja tulos kyllä ärsyttää, Ramos sai kyllä voittajan vastaanoton heti maalilla :)

Juoksun jälkeen on melko helppoa analysoida meidän suoritusta - Ramos lataa kaikki paukut lähtöön, ja mulla taas anemian seuraukseni kunto ikäänkuin paranee loppua kohden, joten seuraavassa kisassa pitää ehdottomasti omalla kohdalla lämmitellä vielä paremmin ja korkeammalla teholla, ja jarruttaa lähdössä niin, että pystytään helposti juoksemaan koko kisa yhdessä hyvää vauhtia. Onhan sekin ihan fakta, ettei briardi ole mikään valjakkokoira, mutta kunhan Ramoksen kunto tuosta paranee ja saadaan juoksu kohdilleen, niin meidän sijoitukset paranee huimasti.

Seuraavat kisat onkin sitten Hangossa 4.11, siellä matkaa on 5,3 km ja taktiikka ja menestys toivottavasti vähän parempi, mutta tekemällä oppii. Eikä tuohon karvaturriin voi kuin olla tyytyväinen, aina se vaan tekee parhaansa ja ainakin valjakkourheilupiireissä on aivan ihana rotunsa edustaja <3 Kiitokset vielä kaikille uvulaisille mukavista kisoista, sekä tietysti omille kannustusjoukoille, on aika ihanaa juosta maaliin, kun Luka kannustaa täysillä sekä äitiä että koiraa :)

(c) Arto Ketola

Tokokoe 9.9 + video

Kävimme tänään Ramoksen kanssa nappaamassa "maksullinen treeni" -tyylin kakkostuloksen Auran Nuuskujen järjestämässä tokokokeessa Kaarinassa. Itselleni vieras tuomari Vesa Kallio oli sekoittanut liikejärjestystä, ja kokeessa yksilöliikkeet suoritettiin ennen paikallamakuuta. Tuo järjestyshän sopi meille aivan loistavasti, koska Ramos on aina alkuun niin innoissaan, että oli mukava saada se energia hyödynnettyä yksilöliikkeisiin ja viedä sitten rauhoittunut koira paikallaoloon :D

Ramos oli ennen omaa vuoroaan (yllättäen) melko energisellä päällä,  mutta nopeasti tajusi meidän tulleen "hommiin" ja tarjosi kontaktia. Paria minuuttia ennen meidän vuoroa leikitin sitä vielä, jotta saisin sen keskittymään kunnolla.

Hyppy 0:
Ei suurta yllätystä tässä, se kyllä harkitsi hyppäämistä, mutta siitä ei pisteitä tipu.
Kapulan pito  7:
Ärsyttää ihan järjettömästi, koska MINÄ tiputin sen kapulan kun olin ensin jollain käsittämättömällä pikkurilliotteella napannut sen Ramokselta, joka kyllä hoiti liikeen niin kuin pitikin. Vitutuksen määrä on suuri.
Kaukokäskyt 8:
Ramos meni vasta toisella käskyllä maahan, otti siis alkuun liikkurista häiriötä. Muuten liike meni hienosti, istuminen taisi jäädä vähän vajaaksi omaan makuun.
Seuraaminen 8: 
Tähän mä olen niin tyytyväinen! Seuraaminen oli tiivistä ja iloista. Ensimmäisen käännöksen jälkeen tuli pysähdys, ja Ramos ei siihen heti reagoinut, taisin antaa käsiapua siinä, mutta jokatapauksessa se istui nopeasti. Seuraamisen kanssa olen tehnyt paljon töitä ja omasta mielestäni ero vanhaan on kyllä suuri :)
Liikkeestä maahanmeno 10:
:)
Luoksetulo 7: 
Tähän pitää opettaa kyllä takaakierto, koska Ramos törmäsi taas todella vauhdilla. Ainakin tuli näyttävä suoritus...
Paikallamakuu 10
Kokonaisvaikutus 7:
Tähän tuomari kommentoi, että olisimme muuten saaneet kympin, mutta Ramoksen visiitti liikkurin luona pudotti arvosanan kolmella.

Kehässä kokeen aikana olin niin tyytyväinen Ramokseen, koska koko ajan meidän ongelma on ollut keskittyminen, ei niinkään liikkeet. Mutta tänään Ramos ei juuri häiriöön reagoinut, vaan ihan tosissaan teki mun kanssa hommia. Kyllähän se pomppii ja tosiaan ihastui liikkuriinkin, mutta ajattelen niiden olevan enemmän viretilaan ja persoonallisuuteen liittyviä asioita, ei ne mua häiritse. Meillä oli kehässä tosi hauskaa yhdessä, ja luotin siihen ihan täysin :) Hauskaa tuntui muuten olevan yleisölläkin, sain jälkikäteen kuulla monia kommentteja Ramoksen älyä loistavasta olemuksesta...

Sosiaalisen palkan koulutuksen seurauksena osasin kiinnittää myös huomiota siihen, miten Ramos "palkkautuu" kokeen aikana, ja se selvästi reagoi mun kehuihin ja tyytyväisyyteen! Toki yksilöliikkeiden jälkeen palkkasin sen narupallollakin, mutta mun kehut ja tekeminen itsessään riitti pitämään sen hyvässä vireessä.

Yhteensä saatiin kokeesta siis 149 pistettä eli 2. palkinto, sijoitus oli 4/7. Ja se tässä onkin, että vihaan häviämistä. Ja mun mittapuulla tokossa on vain ykköstuloksia tai häviöitä ja nyt tunnelmat on ristiriitaiset, kun Ramokseen olen hurjan tyytyväinen ja hävittiin silti :D Tuomari ei myöskään liikkeiden jälkeen antanut mitään palautetta, joten sen pohjalta on vaikea pohtia arvosteluja, mutta onneksi sain yksilöliikkeet videolle.

Koitan nyt pitää mielessä sen saman fiiliksen, mikä oli kehässä Ramoksen kanssa ja keskittyä siihen, miten hyvä tilanne on nyt ja miten paljon ollaan menty eteenpäin. Mutta kyllä se ykköstuloskin on pian käytävä hakemassa jostain tai mun tokoharrastus loppuu kyllä ihan totaalisesti :D