Sisällön tarjoaa Blogger.

Voihan pentukurssi...

Olen tuntenut itseni todella huonoksi koiranomistajaksi, kun en ole vielä vienyt Tartoa pentukurssille. Fetan kanssa olin useammallakin pentukurssilla, ja vaikkei niistä koulutuksen kannalta niinkään ollut hyötyä, ne on hyvä tapa sosiaalistaa pentua ja totuttaa sitä työskentelyyn muiden koirien läsnäollessa. Meillä on auto käytössä lähinnä viikonloppuisin, ja on mielestäni kohtuutonta mennä treeneihin bussilla pitkiä matkoja pennun kanssa, kun jo bussimatkat itsessään väsyttävät pentua. Nyt meillä kävi kuitenkin tuuri, kun löysin ongelmakoirakouluttajien järjestämän, suhteellisen edullisen pentukurssin, ja sain vielä autonkin sitä varten käyttööni!

Pentukurssin ensimmäinen kerta oli viime torstaina, ja odotin innolla pystyykö Tarto kiinnittämään muhun huomiota, vaikka paikalla onkin muita penskoja. En siis saanut sanaa suustani, kun kurssilla jokaisen koiran väliin oli kasattu sermit, jotta "pennut eivät stressaannu liikaa". En siis itsekään edes nähnyt, minkärotuisia kurssin kaksi muuta koiraa olivat. Yhtäkaikki pennut olivat kuitenkin reilusti vanhempia kuin Tarto.

Ensimmäisellä kerralla saimme luennon siitä, miten koira on peto ja sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Opit eivät aivan käyneet yhteen paimenkoirista saatujen tietojeni ja kokemusten kanssa. Myös katsekontaktia koiraan piti välttää, ja sainkin harmia Tarton tiiviistä katsekontaktista ;) Onneksi jokainen kerta kestää vain kolme varttia, ja luikimme Tarton kanssa nopeasti kurssilta pakoon. Aion kuitenkin antaa kouluttajille mahdollisuuden vielä kerran, saas nähdä mitä tämän viikon treenit tuovat tullessaan...


Viikonloppuna oli myös Turun koiranäyttely, jonne raahaudun joka vuosi (koiran kanssa tai ilman.) Tällä kertaa kehässä oli kuitenkin Aura, sekä Lolan sisko Pihka, jonka näkemistä odotin innolla. Molemmat tytöt pärjäsivät kehässä sertin arvoisesti, ja Aura oli vielä PN3! Näyttelyn jälkeen Pihka omistajineen ajeli meille, ja he pääsivät näkemään Lolaa ja Tartoa tietenkin myös. Pihka on siro ja kaunis narttu, ja on hassua ajatella, että se on jättiläis-Lolan sisko. Oli kuitenkin ihanaa saada tavata oman koiran sisarus omistajineen, ja jakaa vähän kokemuksia, etenkin kun Lola on meille niin uusi tulokas. Kuvan siskoksista yhdessä voit nähdä täällä.

Ei kommentteja