Tokotreeniä!

Koulun, ja nimenomaan harjoittelun kanssa on ollut aika rankkaa, ja on ollut vaikeaa löytää sopivaa väliä treenailuun. Onnekseni "sain" kutsun huipputreeniporukkaan, ja tarkoitus on treenata neljä kertaa yhdessä Tuija Seren sisähallissa.

Tänään oli ensimmäiset treenit, ja olin suunnitellut aikaisemmin mitä kaikkea aion koiran kanssa tehdä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä Tarto reagoi uuteen paikkaan aika epävarmasti, ja päädyimme yhdessä siihen, että on parempi aluksi harjoitella vain kontaktia ja ns. yhdessä tekemistä. Vaikka olenkin kiertänyt Tarton kanssa paljon erilaisia paikkoja sosiaalistamismielessä, se yleensä on aluksi melko epävarma, ja ottaa paljon musta tukea. Ärsyttävää on kuitenkin sen puhiseminen ja haukkuminen, jonka kuriin saaminen on välillä työteliästä. Näissä treeneissä me olimme ensimmäiset vuorossa, eikä ollut reilua koiraa kohtaan vaatia sitä heti tekemään tokojuttuja, kun vierellä pyöri uusia ihmisiä ja koiria, joihin se ei ollut tottunut. Tästä huolimatta Tarto teki kuitenkin nätisti kaiken mitä sanoin, ja pidän paljon siitä, miten se epävarmanakin unohtaa puhisemisen ja iloisena keskittyy tekemiseen. Saimme huomautuksia siitä, miten Tarto törmää luoksetulossa, mutta muuten palaute oli onneksi positiivista.

Kaikkien treenattua yksittäin, on treeneihin jätetty vielä 20 minuuttia aikaa kaikille treenata koiriaan samaan aikaan. Muiden treenatessa pääsin keskittymään siihen, mitä todella halusin harjoitella, eli Tarton rauhoittumista ja rentoutumista uudessa tilanteessa. Olen huomannut, että vieraissa paikoissa pissatauko ja leikkihetki ulkona rentouttaa Tartoa kovasti, ja sen jälkeen se käyttäytyikin oikein hyvin. Yhteistreenien aikana hihnan päässä olikin se tuttu Tarto, joka ei välittänyt muista koirista tai ohjaajista, vaan teki hienoa seuraamista ja nopeita maahanmenoja, aivan kuten kotonakin. Ensi lauantaina onkin jännittävää nähdä, reagoiko se paikkaan ja ihmisiin vielä samalla tavalla, vai onko ongelmaa enää lainkaan. Jokatapauksessa sovimme yhdessä, että seuraavalla kerralla Tarto ei ole ensimmäinen treenattava, vaan saa ensin rauhassa ottaa tilanteen haltuun.

Vaikka teen Tarton kanssa paljon tokojuttuja ja ulkoilua kahdestaan, suurimman osan ajasta sillä on aina Lola seuranaan. Vieraissa tilanteissa huomaakin, että epävarmuus tulee osittain myös Lolan puutteesta, koska Lolan kanssa Tarto ei kertakaikkiaan ehdi olemaan epävarma. Hallissa se ottikin minusta aika paljon tukea, ja olin asiasta aika tyytyväinen. Heti kun olin Tarton vieressä, vaikken siihen reagoinutkaan, sillä oli selkeästi parempi olo. Tajusin myös tänään, että vaikka kävimmekin muutaman kerran tokotreeneissä äitini kanssa, sekä äitini että Aura ovat Tartolle tuttuja, eikä se juurikaan ole ollut vieraiden koirien kanssa tekemisissä. Selkeästi kahden koiran omistaminen aiheuttaa laiskuutta - turha viedä niitä leikkimään muiden koirien kanssa, kun niillä on niin hauskaa keskenään.

Muumimaailman Taikatalvi

Turun Palveluskoiraharrastajilla ja Muumimaailmalla on takanaan muutaman vuoden yhteistyö Taikatalvi -teemaviikon tiimoilta, sillä TPH:n koirakot ovat paikalla vedättämässä lapsia. Tänä vuonna päätin lähteä Lolan kanssa mukaan, se nimittäin rakastaa lapsia ja on rakenteeltaan tarpeeksi iso vetämään pulkkaa.

Lola oli yhteensä kolmena päivänä Muumimaailmassa, enkä voisi olla siihen enää tyytyväisempi! Se jaksoi vetää isompiakin lapsia hyvin, ja nauttii olostaan koko ajan. Lolan kanssa on myös niin helppoa olla, se tulee aina muiden koirien kanssa toimeen, ja tottelee koko ajan kiltisti. Viime lauantaina Lola sai kyytiinsä kunniavieraan, sillä Lolan omistajan tyttärentytär oli myös tullut Muumimaailmaan ja oli ollut jo monta päivää innoissaan siitä, että pääsee tutun koiran kyytiin! Tänään Lola meni vetämään äidin kanssa, ja tuli takaisin aivan rättiväsyneenä. Lolalla onkin esimerkillinen unirytmi - se katoaa makuuhuoneeseen omalla nukkumispaikalleen eikä mikään saa sitä heräämään ennen aamukymmentä :)

Tokoilua, eläinlääkärireissu ja hiirijahti

Olemme äidin kanssa vuokranneet Dog Sport Centerin koulutushallia lauantaisin tunnin verran, jottei Auraa tai Tartoa ole tarvinnut treenata ulkona. Halli ajaakin asiaansa tosi hyvin, ja Tarton treenit sujuvat mielestäni kerta kerralta paremmin. Viime lauantaina otin treeneissä sekä luoksetulon pysähdyksiä, ruutua sekä paikallaoloa. Tarto sietää toisen koiran läsnäoloa jo hyvin, eikä ota enää samalla tavalla häiriötä äidin käskyistä kuin alussa.

Mielestäni Tarto osoittaa aina itse, milloin se on valmis oppimaan jotain uutta, ja niin kävi nytkin luoksetulon pysähdyksissä. Ihan kokeilumielessä ajattelin varoivaisesti kokeilla miten homma sujuu ensin olohuoneessa, mutta Tartolla olikin homma hanskassa. Liikkeen siirtäminen halliin häiriön keskelle ei myöskään aiheuttanut mitään ongelmia, ja jälleen kerran sain olla tytöstä tosi ylpeä!
Fetalta peritty vinkupallo on avain kaikkeen treenaamiseen, sen eteen Tarto tekee nimittäin mitä tahansa!

Myös paikallamakuutreenit sujuivat hyvin, ja otimme jopa paikallaolon molempien koirien kanssa. Pitkän treenin aikana Tarto nousi kaksi kertaa seisomaan, mutta ei kuitenkaan liikkunut mihinkään, vaan meni nätisti uudesta käskystä maahan. Lieköhän ongelma kouluttajassa, joka innostuneena vaatii pennulta hieman liikoja... Jokatapauksessa olin tähänkin liikkeeseen todella tyytyväinen, Tarto selkeästi tietää mitä siltä halutaan. Näitä treenejä pitäisi kuitenkin jatkossa ottaa niin, että Tarto on jo väsähtänyt, sillä supervilkkaan pennun kanssa ei paikallaolosta tule muuten mitään!

Myös sisäsiisteys sujuu jo hyvin, Tarto jaksaa jo pidättää kauemmin ja pissii mielummin ulos kuin sisälle. Ilopissat tulee kuitenkin melko säännöllisesti kun olen ollut pidempään poissa kotoa. Syvät lumihanget myös selkeästi aiheuttavat jonkinlaista virtsatulehdusta. Päädyinkin menemään Tarton kanssa eläinlääkärille, mutta ihan toisesta syystä. Tarton alahuuleen ilmestyi viimeviikolla patti, joka oli puristettaessa kivulias, mutta joka ei erittänyt mitään. Vaikka tiesin, että hengenvaarasta tuskin on kysymys, vein Tarton kuitenkin eläinlääkäriin, jotta patti ja koko koira tarkastettaisiin. Luottoeläinlääkäri otti meidät taas vastaan heti seuraavana päivänä, ja Tarto käyttäytyi hienosti koko reissun ajan. Patti oli siis finnimäinen ihomuutos, eli ei mitään vakavaa. Eikä eläinlääkärin mielestä koirassa muutenkaan ollut mitään vikaa, paitsi tietenkin se, että se on briardi ;)

Myös Kinnas -kissa pääsi tällä viikolla tositoimiin, kun otimme sen mukaan anoppilaan hiirijahtiin. Hiiri oli yöllä käynyt tyhjentämässä heidän suklaavarastonsa, joten hätä oli ymmärrettävästi suuri.
Hiiri pysyi kuitenkin visusti kolossaan päiväaikaan, ja Kinnas päätyi alkuperäisen tehtävänsä sijaan syömään lettuja kermavaahdolla ;)

Viikonloppuna onkin sitten Lolan vuoro päästä hommiin, sillä Muumimaailmassa on pulkka-ajelua pienille lapsille, ja Lola on yksi hommaan pestatuista koirista. Tästä lisää sitten myöhemmin!

Voihan pentukurssi...

Olen tuntenut itseni todella huonoksi koiranomistajaksi, kun en ole vielä vienyt Tartoa pentukurssille. Fetan kanssa olin useammallakin pentukurssilla, ja vaikkei niistä koulutuksen kannalta niinkään ollut hyötyä, ne on hyvä tapa sosiaalistaa pentua ja totuttaa sitä työskentelyyn muiden koirien läsnäollessa. Meillä on auto käytössä lähinnä viikonloppuisin, ja on mielestäni kohtuutonta mennä treeneihin bussilla pitkiä matkoja pennun kanssa, kun jo bussimatkat itsessään väsyttävät pentua. Nyt meillä kävi kuitenkin tuuri, kun löysin ongelmakoirakouluttajien järjestämän, suhteellisen edullisen pentukurssin, ja sain vielä autonkin sitä varten käyttööni!

Pentukurssin ensimmäinen kerta oli viime torstaina, ja odotin innolla pystyykö Tarto kiinnittämään muhun huomiota, vaikka paikalla onkin muita penskoja. En siis saanut sanaa suustani, kun kurssilla jokaisen koiran väliin oli kasattu sermit, jotta "pennut eivät stressaannu liikaa". En siis itsekään edes nähnyt, minkärotuisia kurssin kaksi muuta koiraa olivat. Yhtäkaikki pennut olivat kuitenkin reilusti vanhempia kuin Tarto.

Ensimmäisellä kerralla saimme luennon siitä, miten koira on peto ja sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Opit eivät aivan käyneet yhteen paimenkoirista saatujen tietojeni ja kokemusten kanssa. Myös katsekontaktia koiraan piti välttää, ja sainkin harmia Tarton tiiviistä katsekontaktista ;) Onneksi jokainen kerta kestää vain kolme varttia, ja luikimme Tarton kanssa nopeasti kurssilta pakoon. Aion kuitenkin antaa kouluttajille mahdollisuuden vielä kerran, saas nähdä mitä tämän viikon treenit tuovat tullessaan...


Viikonloppuna oli myös Turun koiranäyttely, jonne raahaudun joka vuosi (koiran kanssa tai ilman.) Tällä kertaa kehässä oli kuitenkin Aura, sekä Lolan sisko Pihka, jonka näkemistä odotin innolla. Molemmat tytöt pärjäsivät kehässä sertin arvoisesti, ja Aura oli vielä PN3! Näyttelyn jälkeen Pihka omistajineen ajeli meille, ja he pääsivät näkemään Lolaa ja Tartoa tietenkin myös. Pihka on siro ja kaunis narttu, ja on hassua ajatella, että se on jättiläis-Lolan sisko. Oli kuitenkin ihanaa saada tavata oman koiran sisarus omistajineen, ja jakaa vähän kokemuksia, etenkin kun Lola on meille niin uusi tulokas. Kuvan siskoksista yhdessä voit nähdä täällä.

Sosiaalistamista

Olen koittanut sosiaalistaa Tartoa parhaani mukaan, mutta opiskelu ja töissäkäynti luokin sille aivan uudenlaiset haasteet... Tilanne on aivan erilainen kuin saatuani Fetan, jolloin vietin koko kesälomani yhdessä sen kanssa ja koko elämä pyöri koiran ympärillä. Olen kuitenkin käynyt Tarton kanssa kauppatorilla, joulumarkkinoilla, Kupittaan puistossa ja jalkapallopeleissä. Joka kerta se käyttäytyy hurjan hienosti eikä sillä ole ongelmia suurtenkaan ihmismäärien keskellä. Tarto on kuitenkin todella vilkas koira, ja jos se reagoi johonkin se tapahtuu salamannopeasti. Feta oli tunnettu siitä, ettei se oikein koskaan reagoinut mihinkään, ja olin tottunut lenkkeilemäänkin sen kanssa musiikki täysillä nappikuulokkeissa ilman minkäänlaista reaktiota ulkoisiin ärsykkeisiin :D Tarton kanssa joudunkin opettelemaan itse varautumaan erilaisiin tilanteisiin jo ennakolta.

Viime viikonloppuna olin Tarton kanssa mätsärissä. Se pidettiin samoissa tiloissa, joissa huomenna alkava pentukurssimme on, ja halusin ennalta nähdä millaisesta paikasta on kysymys. Kaiken lisäksi tuomarina oli virallinen ulkomuototuomari, joka oli myöskin hyvää harjoitusta. Mätsäri pidettiin siis sisähallissa, joka oli aivan kaamea: kuuma kuin sauna, pissatahraista kokolattiamattoa kaikkialla ja huoneet olivat ahtaat. Kaiken lisäksi se sijaitsee toisessa kerroksessa niin, että koirien kanssa piti kiivetä liukkat portaat!

Olin hieman kauhuissani, kun tajusin millaiseen paikkaan olen pentuparkaani viemässä, ja Tartoakin jännitti aluksi ihan selkeästi. En voi sietää mätsäreissä sitä, kun ihmiset päästävät koirat haistelemaan, vaikka hyvin selkeästi sanon ettei niin saa tehdä. En kuitenkaan ottanut Tartoa syliin, vaan se sai ensin tottua kulkemaan paikassa, ja tottuikin siihen onneksi nopeasti.

Kun löysimme paikan johon asettautua, Tartokin rentoutui nopeasti, istui ja tuijotti vaan minua makupalojen toivossa. Kehässä hävisimme oman parimme, vaan se ei kyllä haitannut ollenkaan - Tarto kuitenkin juoksi nätisti ja antoi vastahakoisesti tuomarin käydä itsensä läpi (tajusin juuri tuomarin kumartuessa koiran yli, etten ole ikinä harjoitellut moista aikasemmin, eikä Tarto osaa vielä seiso-käskyä, heh heh). Samalla myös tajusin, miten pieni tyttö Tarto kuitenkin vielä on muiden, yli kuusikuukautisten pentujen rinnalla. Tuontikoirana Tarton rokotukset menevät hieman eritavalla kuin suomalaisten koirien, ja sen vuoksi se pääsi osallistumaan paljon aikaisemmin. Pelästyin vaatineeni tytöltä hieman liikoja, vaan onneksi se selvisi kaikesta kunnialla ja oli koko ajan oikein hyväntuulinen.

Tänään kävimme vielä nopealla piipahduksella keskustassa. Jätin tietoisesti Lolan mukaan, sillä haluan Tarton pärjäävän itsekseen eikä se selkeästi tarvitse isosiskon apua. Nytkin Tarto istui bussimatkat kuin vanha tekijä jalkojen juuressa, ja keskustaan päästessään se näyttää siltä kuin olisi pakahtumaisillaan onnesta! Turun Hansakortteliin saa koirat ottaa sisään, ja luvan saatuamme kävin Tarton kanssa hieman shoppailemassa Body shopissa... Kun vielä otin Tarton kanssa seuraamispätkiä Hansatorilla, oli tyttö valmis kotiinvietäväksi :)

Rokotuksia ja yökyläilyä

Me saatiin torstai-illalla kunnianarvoisa vieras, kun vanha Mira tuli meille yökylään. Kyseessä taisi myös olla Miran (10 v) ensimmäinen yökyläily, ja vähän jännitti, että miten mummo jaksaa. Äiti oli tietenkin myös vakuuttunut, että Kinnas repii Miralta silmät päästä...
Aluksi Mirkkua jännitti ihan hirveästi, kaikki jalat tärräsi ja se oli koko ajan mussa kiinni. Pikkuhiljaa jännitys kuitenkin laukesi ja Mira meni hyvin täällä joukon jatkona. Lolasta tuli samalla esiin hyvin briardimainen piirre, se meinaan pörähteli välillä ja ihan selkeästi vahti meidän kotia ja etenkin meitä. Murahdukset olivat kuitenkin hyvin hienovaraisia, ja se ymmärsi aina kadota näkyvistä kun vähän karjaisin ;) Tytöt tulivat kuitenkin hyvin toimeen iltaruuankin aikana ja Lola nieli hyvin sen, että Mira hyppäsi (=nostettiin) meidän jalkopäähän nukkumaan. Tavallaan olen ihan iloinenkin tuosta Lolan piirteestä, me selkeästi ollaan sen ihmiset ja tämä on sen reviiri, kyllä sitä saa vähän vahtiakin. Ehkä pentukin pysyy kurissa sitten... :D
Kinnas taas oli todella pöyristynyt uudesta koirasta täällä, mutta kävi välillä nuuskimassa Miraa ja siirtyi sitten omiin oloihinsa. Eli silmät pysyivät kaikilla päässä :)

Syy yökyläilyyn oli se, että lähdin perjantaina viemään Lolaa Liedon kunnaneläinlääkärille Tuomo Waltarille rokotettavaksi, ja myös Miran rokotukset piti uusia. Waltarihan on sama lääkäri, joka hoiti Fetaa sairastelun aikana ja teki myös Fetan kohdunpoiston. Vaikka Turku on eläinlääkäriasemia pullollaan, aion jatkossa viedä kaikki koirat hänelle, vaikka kyseessä olisikin vain rokottaminen. Inhalaatioanestesia, hyvät kirurgiset taidot ja Fetan hyvä hoito ovat kyllä puhuneet minut puolelleen, ja jo Fetan hoidon aikana huomasin saavani kanta-asiakashintoja. Briardit eivät tosin ole tämän eläinlääkärin lempirotu, vaan nytkin kun kerroin hankkivani pennun hän sanoi, että hakkaan vain päätäni seinään. Hyvin mahdollista kyllä :D Lola käyttäytyi eläinlääkärissä todella hyvin, se oli rauhallinen ja tottelevainen eikä reagoinut tutkimiseen mitenkään. Miraa tilanne jännitti hieman enemmän, mutta se oli innoissaan, kun pääsi meidän mukana johonkin uuteen paikkaan eikä sitäkään rokotuspiikki juurikaan hetkauta :) Waltari kehui Lolan olevan todella timmissä kunnossa, ja painoa sillä oli enää 29,95 kg!! Se on siis tultuaan pudottanut painoa melkein kahdeksan kiloa! Nyt on kuitenkin aika lopettaa laihdutus ja lisätä ruuan määrää, ettei se vaan pääse laihtumaan liikaa. Vaan eipä ikinä uskoisi että superiso ja massiivinen Lola painaa vähemmän kuin pikkuinen Mira :)

Eläinlääkärireissun jälkeen briardikaverusten piti vaihtaa yöpaikkaa, sillä meillä oli melko massiiviset synttäribileet tiedossa. Kinnaskin pakattiin mukaan, ja ne siirtyivät mun vanhempien luokse. Lolahan on aina innoissaan, kun käydään siellä, ja se nauttii muiden koirien seurasta hurjasti. Kinnas onkin sitten vähän vähemmän innoissaan, se meinaan vihaa äitiä ja tunne on hyvin molemminpuolinen. Se kuitenkin tallustelee kodinhoitohuoneeseen ja majailee siellä aina rauhassa, mitä nyt välillä käy saunan lauteilla kellimässä ja nauttimassa lämmöstä :) Äiti oli aamulla vienyt Auran ja Lolan yhdessä lenkille, ja ne olivat painaneet peltoa ympäri aivan sekopäisinä. Lolahan rakastaa myös vesileikkejä ja etenkin (jostain käsittämättömästä syystä) pään työntämistä veden alle. Tässä vähän todisteita:

Hakiessamme rättiväsyneitä eläimiä takaisin kotiin, nappasin mukaan videon Fetan luonnetestistä. Samista on kasvamassa kunnon kepo, ja olemme viime päivinä katsoneet netistä paljon toko-, agility- ja luonnetestivideota. Oli ihana nähdä enkeli-Feta edes videolta, ja muistella hyviä aikoja sen kanssa. En muistanutkaan, että samaan videoon oltiin kuvattu myös Neran, eli Lolan äidin suoritus, ja sitä katsoessa moni asia selittyi. Lola on luonteensa puolesta melkein kun ilmetty emänsä, monista kohdista tunnisti Lolalle tyypillisiä eleitä ja käytöstä. Ajattelin ensi keväänä viedä Lolankin luonnetestiin, ja on kyllä hauska nähdä onko sen ja Neran suorituksen välillä suuriakin eroja :)

Kutsikad!

Kaiken jännittämisen ja pelkäämisen ja odottamisen jälkeen Queenin pennut ovat syntyneet ja kasvaneet jo viisiviikkoisiksi hurjapäiksi. Olin viikonloppuna äidin kanssa Tartossa pentuja katsomassa, ja valitsemassa niistä sitä omaa <3 Olen siis Queenin tuntenut pennusta asti, ja se on tehnyt minuun vaikutuksen hyväntuulisuudellaan ja energisyydellään, sekä pienellä ja sirolla ulkomuodolla. Tietenkin mun briardisilmäni on tottunut niihin isoihin fawneihin, mutta etenkin agilityharrastuksesta vieläkin haaveilevana pieni ja kevytrakenteinen koira antaisi ihan toisenlaisen mahdollisuudet harrastamiseen. Turun seudulla kilpailu TOKOssakin on niin kovaa, että bordercollieiden keskellä kisatessa ei ison briardin liikkeet näytä ketteriltä vaikka se tekisi ne niin nopeasti kuin ikinä pystyy. Queenista onkin huomannut, ettei fysiikan lait tule niin nopeasti vastaan :D Käyttötuloksia sillä ei kuitenkaan ole, ja pyysinkin Tiinalta pennun ottoa suunnitellessani videota Queenista leikkimässä. Kiireen keskellä video unohtui, mutta nyt Tartossa pääsinkin näkemään tytön leikkimässä, eikä saalis- ittaisteluvietti jäänyt epäselväksi :) Harkitsin pitkään pentuetta nimittäin tästä pentueesta, mutta nyt olen iloinen, että päädyin sittenkin briardiin. Jonain päivänä kuitenkin hankin vielä sen aussien!

Vaikken ole kovin monia briardipentuja nähnyt, ero näkemieni ja Queenin pentujen välillä oli huikea! Ne olivat motorisesti jo hyvin kehittyneitä, sosiaalisia ja ahneita, ja tietenkin huippusuloisia :) Sain valita haluamani pennun, ja valinta oli kyllä huikean vaikea. Testailin pentujen leikkiä, ahneutta ja dominanssia, ja vein niitä vieraaseen huoneeseen katsomaan miten ne toimivat uudessa paikassa. Koko pentue oli todella tasainen, eikä esimerkiksi arkuutta näkynyt yhdessäkään. Pitkään mietin ruskean pojan ja vaaleanpunaisen tytön välillä, mutta lopulta ihan vaan pienempää kokoa ja Lolaa miettien päädyin tyttöön. Pinkki tyttö on kyllä todella ihastuttava riiviö, se jaksoi leikkiä vaikka kuinka pitkään ja oli aina ruokakupilla, mutta rauhoittui heti sylissä. Vaikken ulkonäköä juuri osaa arvioidakaan, tyttö oli mielestäni kaunis ja ainakin pitkähäntäinen :D Jos nyt omaansa saa näin paljon kehua!

Sattuneesta syystä mulle ei ole kuvia pennuista, kun oli niin kiire niiden leikittämisessä. Äidillä on enemmän kuvia omassa blogissaan, ja myös facebookissa on kuvia ja videoita. Mutta lupaan täyttää blogin ja facebookin ja kaikki muutkin kanavat suloisilla pennun kuvilla kunhan se meille kotiutuu!

Jos jollekin on vielä epäselvää, nimeksi tytölle tulee Tarto :) Virallinen nimi on
Ab Imo Pectore Beata (Beata = onnellinen)

Tässä hän nyt on:

Ja tarkkasilmäisimmät voivat huomata, että Tartolla on kaulassaan Fetan pentupanta. Miten tärkeää voi noinkaan pieni asia olla :)