Saanko esitellä - Ramos

Mun facebook -sivuilla kävi varsinainen tulosseuranta, kun penska oli täällä hoidossa, ja niinhän siinä sitten kävi, että meille kotiutui ihana fawn poikapentu. Pennun ottaminen ei missään nimessä ollut mulla suunnitelmissa siinä kohtaa, kun se tuli hoitoon, varsinkin kun kasvattaja-Noora väitti sen olevan riiviö :D Villin riiviön osaa meillä hoitaa edelleen Tarto, ja yhdessä on tarpeeksi. Pentu paljastuikin oikein rauhalliseksi, hyvähermoiseksi ja sosiaaliseksi, ja sitten olinkin jo aivan myyty.

Pentu kotiutui meille heti hyvin. Se hakee katsekontaktia ja tykkää olla lähellä, ei hätkähdä mistään ja on uusissa paikoissa ihan yhtä rento kuin kotonakin, ja sen käytöksessä on jotain tuttua. Se nimittäin muistuttaa kovasti Fetaa, ja siinä näkee jo nyt niitä ominaisuuksia, joita Fetassa erityisesti arvostin. Se sopii meidän laumaan loistavasti!

Kuitenkin pentu palasi sovitusti Nooran mukana, ja vasta torstaina kotiutui meille sitten lopullisesti. Oli aika suloista kuulla, miten penska osasi heti oikealle ovelle ja oli meillä heti kuin kotonaan, ja niinhän pitääkin :) Mä olen aina haaveillut upeasta fawnista briardiuroksesta ja vaikka tämä vähän yllättäen tulikin, nyt mulla on sellainen!

Eilen pentu sai sitten kunnon turkulaistumiskasteen, kun kävimme näytillä molemmissa mummoloissa, ja se pääsi mereen uimaan. Luulin sen ensin hieman arastelevan vettä, mutta sehän kiipesikin kivelle tekemään kunnon uimahypyn! Poikien vesileikit olivatkin aika hurjannäköisiä, mutta hauskaa niillä ainakin tuntui olevan.

 Ja koska juhannukseen kuuluu hyvä ruoka, pentukin sai sekä aidon luun että savusilakkaa mun vanhempien luona ;) Luusta se oli niin haltioissaan, että esitteli sitä vuorotellen jokaiselle.

Tänään otettiin sitten ensiaskel kohti sen tulevaisuutta potentiaalisena canicross -koirana, tosin vielä lenkki tehtiin ihan leppoisasti kävellen :D Saatiin Jurri ja Aurakin seuraksi, ja matkaa kertyi reilu kuusi kilometriä, kun otettiin kohteeksi lähistöllä laiduntavat lampaat. Lampaista se ei ollut moksiskaan eikä kyllä kävelystäkään, eikä se ymmärrä vetää hihnassa! On aika luksusta, kun se käyttäytyy nyt jo niin hienosti, että hyvää käytöstä voi vaan vahvistaa eikä tarvitse karjua eitä koko ajan.

Nyt se kiipesikin oikein tottuneesti meidän sängylle ja heitti itsensä siihen selälleen, joten ilmeisesti sekin on oikein tyytyväinen oloonsa. Ja kyllä, Kinnas on käyttäytynyt oikein kauniisti pentua kohtaan :D Nyt illalla ne ovat olleet kaikki vapaana, ja kolmesti Kinnas on käynyt puskemassa pentua, ja vähän väliä ne nuuskivat toisiaan oikein ystävällisissä merkeissä.

Meidän Ramos <3

Ihana vieras ja Mynämäen ryhmänäyttely

En yleensä ole kovinkaan spontaani toimissani - paitsi jos on kyse koiranpennun hoitoonottamisesta :D Kinusin siis reilun tunnin varoajalla itselleni hoitoon ihanan Poika -pennun Tosselin- kasvattajalta Nooralta (klik klik) viikonloppureissun ajaksi.

Ja voi apua minkä hurmurin meille sainkaan! Poika on niin sydämellinen, lapsirakas ja hyväntuulinen kuin vain voi olla, ja onneksi niin - pennun ensimmäinen tehtävä oli nimittäin hurmata Sami, joka ei tiennyt pennun tulosta mitään, hups! Itseasiassa tuo perheen nuorempikin mies on aivan ihastuksissaan, kun meille on ilmestynyt pehmeä nallekarhu, jota voi silittää (=repiä) ja joka pesee suunpielet ja sormet todella perusteellisesti.


Viikonloppu on sujunut ihanan tavallisesti, ja pentua olen raahannut mukaan niin metsälenkeille kuin futispeleihinkin, mutta kaikkialla se on käyttäytynyt todella hienosti ja reippaasti. Tänään kuitenkin poikettiin hieman normaalista viikonloppuohjelmasta, kun ajelimme heti aamusta koko lauman kanssa Mynämäkeen ryhmänäyttelyyn. Paikalle oli ilmoittautunut yhteensä kolme briardia - kaikki narttuja. Tuomarina oli Irlantilainen Jackie Stubbs. Tarto oli myös ainukainen omassa luokassaan ja esiintyi kehässä juuri niinkuin voi olettaa tokokoiralta ;) Itse olin sen menoon oikein tyytyväinen, mutta tiedän kyllä, että pienellä panostuksella esittämiseen voisi koirasta saada enemmän irti.

"2 year old bitch. Moderate size and composition. Pleasing head with dark eye. Good angulation front and rear. Good depth of fore chest. Nice reach in front, rear hocks need to tighten. Good topline and tail set."

 Arvostelu nyt on mitä on, eipä siinä kauheasti mitään ylistetä tai moititakaan sen puoleen, ja Tarto sai EH:n. Toki olen siihen ihan tyytyväinen, mutta ärsyttää, kun olisin halunnut selkeämmän syyn sille, miksei sitä ERIä tippunut - varsinkin, kun tuomari oli ensin ruksinut paperista sen ja muuttanut sitten mieltään. Noh, jokatapauksessa nyt Tarton tie tokovalioksi on taas vähän lyhyempi :D Niin ja kiitos vielä täälläkin Hanna-Kaisalle, joka joutui vielä kehän laidalla kärsimään mun huolettomasta asenteesta näytttelyhihnoja ja tassujenasettelua kohtaan :D

Näyttelyn jälkeen koirat olivat ihan rättiväsyneitä, ja vasta illemmalla pääsin niiden kanssa maankaatopaikalle. Pitkästä aikaa nautin itsekin lenkistä ihan täysillä, kun koirat vehtasivat keskenään eikä Tarto pyörinyt kertaakaan jaloissa! Kameraakin laulatin 700 kuvan verran, että on varmasti leikit ikuistettu :D

Arkikuvia

 Tuntuu, ettei blogiin ole kauheasti mitään päivitettävää, kun kaikki päivät menevät tällä hetkellä niin saman kaavan mukaan. Teen Tarton kanssa joka päivä pitkän kävelylenkin ( 6 - 12 km) ja sen lisäksi käydään muutaman kerran viikossa juoksulenkillä, joka on pituudeltaan samaa luokkaa kuin kävelylenkitkin. Olen itse innostunut juoksemisesta tosi paljon, mutta Tartolla taitaa olla paikat vähän jumissa ja samalla, kun etsin hyvää hierojaa sille pidämme vähän taukoa juoksemisesta. Kovasti haaveilen canicross -treeneihin pääsystä, mutta ainakin toistaiseksi se on ollut aikataulujen puolesta mahdotonta. Tiedän ettei remmilenkit ole koiralle sitä parasta mahdollista liikuntaa (ja tapani mukaan koen asiasta hirveää stressiä), mutta vaihtoehdot ovat vähän vähissä.

Meillä on hyviä maastoja tässä lähellä ja toki Tarto pääsee liikkumaan vapaanakin, mutta ongelma onkin siinä ettei se liiku. Heti kun päästän sen remmistä se vetää pienen spurtin ja kulkee sitten loppumatkan mun vieressä kauniimmin kuin remmissä ikinä... Leikkikaveria siis kaivataan ja helpointa olisi jos se löytyisi kotoa. Mutta leikkikaverin puute ei ilmeisesti ole tarpeeksi pätevä syy toisen koiran hankkimiseen ;)

Päivisin on kyllä hauska seurata miten kiinnostavia eläimet tuon pikkumiehen mielestä ovat. Alkuun Tarto ei herättänyt oikeastaan mitään reaktioita, varmaankin koska tuollainen musta karvakasa on (välillä ominkin silmin) hankala hahmottaa. Nyt Tarto saa jo maireat hymyt ja pienestä nyrkistä löytyy luvattoman usein tuppo mustia karvoja, heh. Kinnas -kissa sen sijaan on alusta asti ollut parasta mitä Luka tietää. Itku loppuu kuin seinään heti, kun Kinnas tulee näkyviin :D Tunne on selvästi molemminpuolinen, koska Kinnas hakeutuu usein Lukan lähistölle ja siirtyy esim. makuuhuoneeseen meidän sänkyyn nukkumaan kun pikkumies nukkuu omassaan. Ja vaikka sanotaan, että esikoiset lähtevät usein hitaammin liikkeelle, kun ei ole sisaruksia jahdattavana, Lukalla on ainakin niin kova kiire Kintaan perään, että välillä hirvittää... Kovasti mua raskausaikana varoiteltiin siitä, että kissa sitten repii lapselta silmät päästä ja muuta yhtä järkevää, mutta kyllä kissakin tuollaisen ihmislapsen pennuksi tunnistaa ja osaa käyttäytyä sen mukaan.
Muutamaan otteeseen Luka on ehtinyt nähdä jo Jurriakin, eikä ole jäänyt epäselväksi, että pikkumies haluaa oman koiranpennun. Olisikohan se jo tarpeeksi hyvä syy... ;)

Tarto päivystyksessä part. 38375839

Tarto pelästytti meidät taas viime viikolla oikein kunnolla. Nukutin vauvaa ja juttelin Tartolle jotain samalla, mutta kiinnitin huomiota siihen, miten sen häntä ei heilu ollenkaan. Tapani mukaan kauhistuin heti, ja hetkeä myöhemmin Tarto ei enää reagoinut nimeensä tai mihinkään muuhunkaan sanaan. Sen silmät lupsahtelivat kiinni ja se heilui seisoessaan. Lämpöä sillä ei ollut, eikä vatsa aristanut tai ollut turvoksissa, mutta kun tönin sitä kylkiin, siltä meinasi lähteä tasapaino alta ja sitten soitinkin jo Turun pieneläinpäivystykseen.

Saimme ajan vasta kolmen vartin päähän, mutta koska Tarto oli tajuttomuuden rajamailla kannoin sen suoraan autoon ja lähdin matkaan. Meiltä päivystykseen ajaa ehkä vartin, mutta en tietenkään matkan aikana tiennyt missä kunnossa Tarto on takaluukussa, joten kurvasin suoraan Tuhatjalkaan, joka on hieman lähempänä enkä halunnut ajaa metriäkään ylimääräistä.

Meidät otettiin heti vastaan ja Tarto laitettiin samantien tippaan. Vatsalaukunkiertymä ei ihan oireisiin täsmännyt, mutta pelästyin heti sen syöneen jotain myrkyllistä, varsinkin, kun meilläpäin on tullut ilmi koirien myrkytystapauksia. Toinen syy, jonka keksin oli edellisenä päivänä syöty rustoluu, joita Tarto on kyllä syönyt runsaasti ennenkin.

Näiden epäilysten pohjalta Tartolta otettiin verikokeet ja vatsan röntgen. Se oli aivan pihalla ja röntgenkin onnistui hyvin ilman rauhoittamista, kun koira oli kuin räkä... Tunnin tiputuksessa olon jälkeen se virkosi kuitenkin hieman, ja verikokeet sulkivat myrkytykset pois. Röntgenissä sen sijaan näkyi pahasti ärtynyt vatsalaukku sekä peräsuolessa jumittavat rustot. Tarppa sai sitten kipulääkkeet ja kun vielä reilun tunnin se makoili tippaletkun päässä, saimme luvan lähteä kotiin. Mukaan saimme vielä parafiiniöljyä ja vatsansuojalääkkeitä.

Joko luu oli ärsyttänyt vatsaa, tai vatsa oli entuudestaan ärtynyt, mutta yhtäkaikki kipukohtaus on ainut, joka selittää sen vahvan reaktion. Onneksi rusto oli jo peräsuolessa, eikä mitään leikkausta tarvinnut edes harkita! Ja loppujen lopuksi luu tuli ulos heti seuraavana iltana - muuten Tarppa olisi päätynyt suolihuuhteluun.

Pari päivää tämän episodin jälkeen se oli tavallista väsyneempi, mutta nyt se on taas entisensä - ja varmasti valmis uusiin seikkailuihin... Enkä voi taas kuin olla onnellinen siitä, että kaupungissa on kaksi päivystävää eläinlääkäriasemaa, ja näillä kaikilla kolmella (!!!!!) päivystysreissulla olen saanut Tuhatjalasta todella hyvää palvelua. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun eläinlääkäri muisti meidät edelliskerralta...

Tässä vielä vähän kuvia iloisemmasta aiheesta - nimittäin Mika perheineen toi ihanan Touho -pojan Tartolle (ja Jurrille) leikkikaveriksi. Mulle kyllä kelpaisi tuollainen fawn briardipenska ihan koska vaan, vaikka ei kukaan taida mulle sellaista enää antaa :D

Pikkuveli

Tartolla on taas yksi syy lisää olla superiloinen - nimittäin pikkuveli. Pariin otteeseen ollaan ehditty jo näkemään äidin Jurria, ja Tarto on rakastunut. R-A-K-A-S-T-U-N-U-T. Pikku -Jurri on aika sisukas tapaus, mutta iästään huolimatta jo aikamoinen leikkikaveri, ja tänään saimme koko porukan lenkkiseuraksi.

Kuvia

 Mun piti lenkillä ottaa edustuskelpoisia kuvia Tartosta Tiinalle, kun sain sen eilen pestyä ja kammattua, mutta Tarppa bongasikin ihanat ojat ennen kuin ehdin kaivaa kameraa esille...

Muuttokaaos (sis. alennuskoodin)

Meillä on viimeiset kaksi viikkoa olleet kauheita. Sain vihdoin ja viimein itsekin sen kaamean flunssan, ja sen lisäksi keksimme vaihtaa asuntoa aika lennossa. Sami on kaikki illat (ja yleensä viikonloputkin) poissa, niin ja sitten on vielä tuo pikkuihminenkin. Päivät ovat olleet siis seesteisiä ja rentouttavia ;)

Nyt kaikki tavarat on vihdoin uudessa kodissa, vanha on siivottu ja avaimet luovutettu ja kun pikkuhiljaa tautikin alkaa hellittää, voidaan rauhassa alkaa tutustua uuteen naapurustoon koiraihmisen silmin. Treenikenttä on jo bongattu, ja maastoja ainakin riittää. Hankin tänään itselleni niin pinkin takin (20 pudotetun kilon kunniaksi huom!), että jos eksyn niin muut sitten ainakin löytävät mut helposti vaikka ilmasta käsin :'D

Vielä en ole ehtinyt siirtämään kuvia kamerasta koneelle, mutta Kintaasta on ainakin luvassa paljon koomisia otoksia. Muuttokaaos oli sen mielestä ihanaa - niin paljon paikkoja joihin piiloutua... Myös asunto maan tasalla on sille luksusta, ja se keikkuukin koko ajan ikkunalaudalla. Tartolle muutto oli vähän vaikeampi prosessi, taisi siis emännän stressi tarttua koiraan.

Mun piti myös täällä blogin puolella vihjaista viime lokakuussa avatusta suomalaisesta verkkokaupasta, joka valmistaa ja myy koirien lisätarvikkeita, herkkuja ja ruokia. Jos se ei ole tullut vielä selväksi, olen verkkokauppojen suurkuluttaja ja itsekin sellaisessa työskennelleenä olen myös erittäin tarkka siitä, että saan hyviä tuotteita edullisesti ja nopeasti. Dogs First on ainakin omalta osaltani hyväksi todettu, joten voin suositella sitä muillekin!

Olen yhteistyön merkeissä saanut testavaksi ruokaa ja herkkuja, sekä biotiinia. Sen lisäksi olen hankkinut kotiin lohiöljyä ja koirien palautusjuomaa. Palautusjuomaa käytän Tartolla erityisen rankkojen lenkkien jälkeen, mutta se oli käytössä myös Lolalla. Kun oli jo selvää, ettei ruuasta ravintoaineet imeydy kunnolla, halusin tarjota sille mahdollisimman paljon ravinteita ja elektrolyyttejä. Uskoisin tuotteen olevan aika hitti myös kesähelteillä, juoma nimittäin maistuu koirille todella hyvin ja nesteiden saanti on turvattu :)

Dogs Firstillä on nyt käynnissä alennuskampanja, eli herkkuja ja lisäravinteita löytyy jopa 50 prosentin alennuksella. Tämän lisäksi alennuskoodilla DOGS10 saa koko ostoskorin arvosta 10 % pois. Eli shoppailemaan!