Vinkkejä kaivataan!

Oltiin taas keskiviikkona agilitytreeneissä, ja viimeviikkoista hulluuskohtausta ennaltaehkäistäkseni raahauduin paikalle vähän aikaisemmin, ja otin pienet tokotreenit hallissa. Sainkin Tarton ihan kivasti hanskaan, mutta kun agility sitten alkoi, homma lähti taas käsistä :D Jätin sen seinään kiinni, sillä jotenkin kuvittelin sen olevan hieman hillitympi siinä, kuin että ottaisin sen suoraan autosta. Olin siis aivan totaalisen väärässä eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi se, että Tarto on hallissa ja Tarto on innoissaan...

Treenit sinänsä menivät ihan hyvin, edelleen mennään siis korkeintaan muutaman esteen pätkiä, ja Tarto tekee ne oikein kivasti. Ongelma on siinä, että sen on todella vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, kun toisella kentällä koira tekee rataa ja jossain toinen koira haukkuu ja jokapuolella on niin monta putkea, joihin syöksyä. Onneksi Tarto kuitenkin tottelee hyvin eikä aivan päättömästi toteuta itseään. Sen käyttäytyminen on mulle kuitenkin vaikea sulattaa, koska en ole ollenkaan tottunut näin vilkkaaseen ja omatoimiseen koiraan. Fetalle ei olisi tullut pieneen mieleenkään mennä esteelle, ellen käskenyt ja se raukka hyppäsikin juuri silloin kun annoin käskyn, välittämättä siitä missä kohtaa hyppyeste sijaitsi. Feta ei siis tarjonnut tekemistä vaan odotti käskyjä, ja tietenkin sen näki myös suorituksen laadusta. Sama pätee sekä tokoon että agilityyn - Feta teki koska se rakasti tehdä yhdessä mun kanssa, Tarto tekee koska se on hulluna tekemiseen.

Ymmärrän tietenkin, että Tarton polte kaikkeen on huomattavasti parempi ominaisuus harrastuskoirassa, eikä se kuitenkaan tee mitään väärää tai kiellettyä. Mutta en itse ole aina ihan varma siitä, miten sitä pitää käsitellä. En oikein tiedä miten olisin Tartolle se kaikkein kiinnostavin asia, koska sen riehaantumiseen ei aina tarvita muuta kuin käpy :D

Jos ja kun Tarto esimerkiksi agilityhallissa riehaantuu, se on vaikea saada haltuun. Keskiviikkona painelin oman treenivuoroni jälkeen Tarton kanssa reilulle kävelylenkille ja palasin sen jälkeen halliin. Kävely rauhoitti Tartoa vähän, ja kun vielä otin sen kanssa kaukkareita, se oli jo oikein miellyttävää seuraa. Loppujen lopuksi se sitten käyttäytyikin oikein nätisti, etenkin kun väsymys teki oman tehtävänsä. En tiedä pitäisikö se aina väsyttää jo ennen treenejä, vai olisiko ehkä parasta viettää aikaa hallilla mahdollisimman paljon tekemättä mitään, jotta se tottuisi? 

Voi myös olla, että teen kärpäsestä härkäsen - Tarto on nuori koira ja agility on sille kuitenkin aika uusi tuttavuus. Tarton riehaantumisella tarkoitan sitä, että kentällä se tarjoaa kaikkia esteitä ja tekeekin niitä vähän omavaltaisesti, kun se ei ole käskyn alla. Se ei kuitenkaan karkaile mihin sattuu, ja tottelee käskyjä. Kentän ulkopuolella se vikisee ja pomppii, kun muut koirat ovat radalla ja joskus sille saa vähän karjaista, että käskyt menevät perille. Nämä ongelmat liittyvät myöskin ainoastaan agilityyn, toko ei ole niin vauhdikas laji, että se parkuisi muiden suoritusten perään :D

 Yhtä kaikki neuvoja vilkkaan koiran käsittelyyn otetaan vastaan! Mutta lelujen käyttöä en suosittele, matka vilkkaudesta hulluuteen on vinkupallon päässä...

Kuvia

Koiraparat ovat pari viime viikkoa joutuneet tylsistymään kotona ilman mitään suurempia aktiviteetteja. Tarton kynsiongelma olikin odotettua hankalampi, ja parin viikon jälkeen vaikutti siltä, ettei se tahdo parantua millään. Puhdistin sitä monta kertaa päivässä, ja sidettäkin oli vaihdettava jatkuvasti, kun kelit olivat niin kosteat että pienenkin pissalenkin jälkeen tassu oli litimärkä. Kun kynsi vihdoin alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, jätin siteet pois kokonaan ja pikkuhiljaa siihen on kasvamassa uusi kynsi tilalle.

Vaikka Tarto onkin melko helppo koira kotona, tekemisen puute alkoi näkyä siinä, enkä viitsinyt pitää sitä ulkona vapaana ollenkaan, kun se oli heti puskemassa hirveää hepulia. Liikuntaa sen on kuitenkin pakko saada ettei pää räjähdä, ja ongelma on ratkaistu pitkillä remmilenkeillä. Olen ottanut tavoitteeksi raahautua Samin peleihin Kaarinaan jatkossa kävellen, eikä se mikään kummoinen tavoite olekaan kun matkaa on vain viitisen kilometriä. Samalla uskoin Tarton olevan hieman rauhallisempi perille päästessä, sehän on aivan hulluna palloon... Viime viikonloppuna kävelinkin tuon matkan ensimmäistä kertaa, ja jos Tarto matkalla osoitti väsymisen merkkejä niin ne katosivat samantien, kun se tajusi mihin ollaan menossa :D

Lolankin toipuminen Muumimaailma -reissusti kesti useamman päivän, mutta sen jälkeen se on ollut oma ihana itsensä. En osaa sanoa johtuuko se Carthropen -kuurista, keväästä vai Lolan saaman huomion määrästä, mutta se on päivästä toiseen uskomattoman hyväntuulinen. Enää ei ole edes mitenkään poikkeuksellista, että Lola yrittää ottaa lelua suuhun! Tartohan nappaa siltä kaikki lelut heti pois, mutta yritys on tärkein :) Lola nauttii kaikkein eniten sisällä vehtaamisesta ja riehumisesta, sitä pitää töniä ja hertsata ja kutittaa tassuista, ja sitten se murisee ja hörisee häntä heiluen :D Pelkästään Lolan mieliala ei ole parantunut, vaan mielestäni se myös liikkuu hieman paremmin.

Nyt kun treenaamisesta on ollut vähän taukoa, odotan innolla, että päästään taas kunnolla jatkamaan agilitya, ja tokossakin pitäisi saada jotain aikaiseksi. Tällä hetkellä en ole missään tokoryhmässä, joten sellainen pitäisi jostain taikoa. Keväisemmät ilmat helpottavat treenaamista kuitenkin kovasti, ja on ihanaa päästä pitkästä aikaa ulos tokoilemaan. Kävin myös nappaamassa porukoiden pihalta hyppyesteen, joten hypyn osaamattomuudelle en voi keksiä enää mitään tekosyitä...

Sairastupa

Viimeaikoina on tapahtunut paljon, joskaan ei mitään erityisen mukavaa. Näkyvin muutos on se, että Tarto kävi kampaajalla hakemassa inttilookin, ainoastaan sen häntä jätettiin muistuttamaan siitä, minkä rodun edustaja se onkaan... Suurin syy trimmaukselle oli yksinkertaisesti turkin kunto, laiskuuteni yhdistettynä pohjavillan määrään ja turkin jatkuvaan kastumiseen aiheuttivat etenkin Tarton niskaan sellaiset takut, ettei niiden auki repiminen olisi ollut mukavaa saati edes mahdollista. Onneksi Ellin omistaja Jenny lupautui hoitamaan homman, ja parin tunnin sessiossa esiin kuoriutui ihan toisennäköinen koira! Tarto suhtautui karvojen ajeluun melko rauhallisesti, eikä piileviä aggressiivisia piirteitä ainakaan tullut esiin :) Vaikka Tarto oli ihan sujut uuden "turkkinsa" kanssa, itsellä vie hieman kauemmin tottua kummallisennäköiseen koiraan. Säikähdän välillä edelleen nähdessäni vieraan koiran sisällä ;) Lolalla ja Kintaalla vasta sopeutumista on ollutkin, sillä tullessani nakupellen kanssa kotiin Lola meni häntä pystyssä tutkimaan tunkeilijaa, ja Kinnas -parka ei ensimmäisen päivän aikana millään voinut ymmärtää, että kyseessä on Tarto... Tartoa ei kuitenkaan muiden käytös juuri hämmentänyt, sillä ei tunnu huonoa päivää olevan.

Olin sitten torstai-illalla viemässä Tartoa iltapissalle, kun sen kannuskynsi jäi kiinni kenkäni solkeen (???????????). Ennen kuin ehdin reagoida mitenkään, se hyppi paniikissa pari kertaa itsensä ympäri ja koko kynsi irtosi. Verta tuli melko runsaasti ja koko jalka tärisi, ja kun tajusin ettei meillä kotona ollut kipulääkkeitä tai sidetarpeita, lähdin sitten ajelemaan Tuhatjalkaan. Meidät otettiin taas onneksi nopeasti vastaan, ja Tartolle annettiin opiaattikipulääke. En ensin ollut aivan samaa mieltä kipulääkkeen tarpeesta, varsinkin kun eläinlääkäri perusteli sen antoa sillä, että koira antaa hoitaa tassua nätisti... Tuhatjalassa oli samalla meneillään akuutti leikkaus, ja saimme odotella hoitohuoneessa melko pitkään, ja pääsimme kotiin joskus hieman ennen yhtä yöllä. Kotona kuitenkin ymmärsin, että kipulääke varmasti helpotti Tarton oloa, ja ensimmäisen yön se nukkui sikeästi ilman kauluria.

Tarton kanssa on nyt kuitenkin pannassa niin agilitytreenit kuin reippaampi ulkoilukin. Missaamme myös möllitokokokeen, mutta onneksi meillä on siellä kätyri kertomassa faktoja tuomarista ;) Olin hieman huolissani siitä, miten saan noin vilkkaan koiran pään pysymään kasassa sairasloman aikana, mutta se on oppinut arvostamaan sängyssä nukkumista ihan uudella tasolla.

Perjantai -illalla taas Muumimailman koiravetoporukka alkoi kyselemään Lolan perään, heiltä puuttui yksi koira, ja Lola takuuvarmasti osaa vetää aisojen kanssa. Menin lauantaina sitten viimeisen tunnin ajaksi Muumimailmaan, vaikka olin tehnyt selväksi sen, ettei Lolan voinnista tai kunnosta ole takeita. Lola oli ihan innoissaan nähdessään mihin hommaan oltiin ryhtymässä, mutta se ei jaksanut vetää lainkaan. Olen oikeasti melko järkyttynyt siitä, miten se ei pystynyt vetämään ollenkaan. Mistään niskottelusta ei tosiaan ole kyse, koska vetämisen Lola osaa hienosti ja kyllä se raukka nytkin yritti, mutta ne muutamat kierrokset, kun Lola veti, vedin itse aisasta niin, ettei sille jäänyt painoa lainkaan. Koko lauantain ja vielä sunnuntainkin se oli ihan rättiväsynyt, joten vetokeikka oli rasittanut sitä kovasti. Nyt parin lepopäivän jälkeen se alkaa onneksi olla entisensä. Molemmat tytöt saavat nyt sitten Rimadyliä, ja tarkoitus on ottaa kevyesti kummankin kohdalla.

Tässä vielä vähän kuvasatoa menneiltä viikoilta. Tartosta ei ole vielä kuvia nakupellenä, mutta näitä karvaturriversioita onkin mukavampi katsella ;)

FitDog Sport Club + surullisia uutisia

Kun silloin joskus Fetan kanssa kävin juoksulenkeillä tiesin kyllä canicross -lajin olemassaolosta, mutta siihen tietoni sitten jäivätkin. Kun Turun Palveluskoiraharrastajat viime syksynä aloittivat canicross -treeniryhmän, menin innoissani Lolan kanssa mukaan. Oli mahtavaa treenata lajin alkeita ja saada käsitys kilpailuista sekä vaadittavista varusteista. Kouluttajat kyllä tunnustivat saman ongelman, kun valitin tiedon puutteesta. Verrattuna esimerkiksi agilityyn tai tokoon, vetolajit ovat todellinen underground -harrastus. Nyt on kuitenkin tapahtunut ihan huikeaa edistystä - vetolajien harrastajat ovat nimittäin luoneet FitDog Sport Club -nettisivut, joilta löytyy todella kattavasti tietoa harrastuksen aloittamisesta. Sivuilla on keskustelupalsta, jossa voi kysellä Sport Clubin valmentajilta (esim. Vesa-Pekka Jurvelin, Marika Tiiperi) kaikkea lajiin liittyvää. Ihan huippua sivuilla on myös Sport Challenget - kolme eri tason ohjelmaa koiran ja ohjaajan kunnonkohotukseen.

Nyt kannattaa siis klikkailla itsensä FitDogin nettisivuille ja liittyä clubiin samantien. Liittyminen on ilmaista, ja kaikki uudet jäsenet saavat 40 % alennuksen ensimmäisestä tilauksestaan FitDogin verkkokaupassa. Samasta verkkokaupassa myydään koirien energia- ja palautustuotteiden lisäksi myös kilpailusäännöt täyttäviä valjakkourheiluvarusteita. Itse ainakin haluan ehdottomasti Non-Stopin Comfort- tai Trecking beltin, koska se on ärsyttävää, kun vyö nousee juostessa kainaloihin.

Nyt kun Lolan vointi on mitä on, olen ajatellut aloittaa juoksemisen Tarton kanssa. Juoksu olisi varmasti hyvää vastapainoa tokotreeneille, ja nyt kun Tarton luusto on terve voin hyvällä omallatunnolla sitä juoksuttaakin. Tosin kun puhutaan siitä, miten koira ehdollistuu siihen, että pannassa ei vedetä ja valjaissa saa vetää, Tarto on ymmärtänyt ihan toisinpäin. Juoksulenkillä se nimittäin on ihan reidessä kiinni ja ihmettelee, mitä helvettiä oikein teen :D

En kuitenkaan ole täysin hylännyt ajatusta juoksemisesta myös Lolan kanssa, sillä Cartrophen -kuurin vaste on ollut loistava. Lola on paljon pirteämpi, se haluaa olla koko ajan kaikessa mukana ja ehkä se liikkuukin hieman paremmin. Olen koittanut liikuttaa sitä nyt todella paljon, eikä se ole osoittanut mitään kipuiluun viittavaa. Tietenkin Cartrophen on dopingia, mutta kisaaminen Lolan kohdalla on tuskin ajankohtaista.

Valitettavasti ei ole pelkkiä hyviä uutisia, sillä sain kuulla, että viime lauantaina Fetan Ossi -veli jouduttiin lopettamaan. Ossilla oli pitkälti samat sairaudet kuin Fetallakin ja vielä vähän lisääkin, mutta ihana Ossi jaksoi reippaasti muutaman vuoden Fetaa pidempään. Tiedän millaista on elää sairaan koiran kanssa, ja toivonkin Sarille ja koko perheelle jaksamisia <3 Onneksi heillä on Elli, joka varmasti pitää kaikki kiireisinä ja auttaa selviämään surullisista asioista.

Lola lääkärissä

Jos on jotain hyvää siinä, että opettajat on lomautettu ja opiskelu lähes kokonaan itsenäistä, ainakin ehdin hyvin ravaamaan eläinlääkärissä päiväaikaan. Tänään oli Lolan vuoro päätyä kuvattavaksi, ja siltä kuvattiin selkä sekä oikea etujalka. Luusto oli  kuitenkin molempien suhteen hyvässä kunnossa, onneksi. Ongelma on siinä, että selän röntgen ei ole paras mahdollinen tutkimus, vaan selkäytimen ahtautuminen tms. vaiva selviää vain magneettikuvauksessa, tietokonetomografiassa tai varjoainetutkimuksessa. Koska vika ei ollut luustossa, voin nyt vähitellen alkaa liikuttaa Lolaa taas enemmän ja seurata miten se rasitukseen reagoi. Eläinlääkäri olikin kanssani samaa mieltä siitä, että ensin takapään lihakset pitää saada kuntoon, jotta ne tukevat luustoa ja varmasti parantavat sen vointiakin.

Kivun hoitoon Lola sai Cartophen -pistoksen, ja kuuri jatkuu vielä kolme viikkoa. Jotta joka pistosta varten ei tarvitse ajaa Lietoon, sain injektiot mukaan, kunhan olin ensin todistanut osaavani pistää koiraa - sain siis ruiskun suolaliuosta ja lääkärin valvovan katseen alla piikitin sen Lolaan :D
Lola -parka! Akuuttia kipua varten sain myös reseptin Rimadyliin, mutta toivottavasti niitä ei edes tarvita :)

Olen kovasti koittanut miettiä erilaisia vaihtoehtoja Lolan lihaskunnon parantamiseen, ja kuin tilauksesta TSAU:lla järjestetään ensi viikolla luento koiran fysiikan kehittämisestä. Myös vesiterapia on suunnitelmissa, vaikka tärkeintä on tietenkin ihan tavallinen ulkoilu. Juoksulenkkejäkin voisi ehkä kokeilla pururadalla pienissä pätkissä. Kaikkein hurjin vaihtoehto olisi sitten dobo - hurjin siksi, etten lainkaan tiedä mitä mieltä olisin Lolasta jumppapallon päällä :'D

Winter Dog Show 2014

Lola oli tänään Turun näyttelyssä Dirk Spruytin arvosteltavana. Lola pärjäsikin oikein hyvin, ja olin tyytyväinen myös sen esiintymiseen. Lola siis liikkui nätisti ja seisoi paikallaan ;) Mihinkään näyttelyseisontoihin en sitä edes yrittänyt väännellä, varsinkin jos takajalkojen siirtely tuottaa sille kipua... Lola nappasi siis ERI:n ja SA:n ja voitti oman kilpailuluokkansa :)

"5 years. Good size female with well proportioned head. Dark eyes. Ears well set. Good neck. Back could be slightly stronger. Well developed chest. Well angulated. Tail set could be better. Moves loose in shoulders and narrow at the rear. Good coat texture."

Parasta oli nähdä, miten Lollis nautti reissustaan. Kahdestaan mun kanssa, paljon koiria ja herkkuja, eikä edes Tartoa kiusaamassa! Lola saikin melkein kilon verran märkäruokaa "maistiaisina", ja mukaan tarttui vielä muutama luu, jonka sai kaluta heti kotona. Selkeästi reissu kuitenkin väsytti Lolaa, eikä se olisi millään jaksanut enää lähteä kyläreissulle Samin mukaan :) 

Itse näyttelystä en kuvia ehtinyt nappaamaan, mutta tässä muutama kuva after partyista:

Lola hierojalla

Olen tänne blogiinkin kirjoitellut siitä, miten olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota Lolan liikkeisiin ja seisontaan sekä sen selkeään kipuiluun. En usko kivun olevan jokapäiväistä, mutta on päiviä, jolloin se hakeutuu kokonaan omiin oloihinsa (esimerkiksi laahustaa makkariin muiden ollessa olohuoneessa) ja pysyttelee siellä koko päivän. Pari kertaa se on Tarton kanssa napannut yhteen nimenomaan Lolan aloitteesta, mikä on siltä todella poikkeuksellista käytöstä. Kivun huomaa myös sen olemuksesta, silmät ovat sameat ja koko koira ihan velttona.

Sen liikkumisessa huolta on aiheuttanut sen takapään käyttö, tai oikeastaan käytön puute. Kaikissa askellajeissa se tekee työn etupäällään, ja takajalat ikäänkuin roikkuvat mukana. Toki se niillä astuu, mutta ei varsinaisesti tee niillä töitä. Seisoessaan se asettaa takajalat reilusti vatsan alle ja etenkin oikea takajalka on usein melkein viistossa vatsan alla.

Kävimme siis hieronnassa Turun Koirafysiolla Johanna Kuparisella. Olin hierontaan todella tyytyväinen ja niin oli Lolakin, se nimittäin rentoutui aivan täysin ja aineenvaihdunnan käynnistyttyä raukalta valui räkä ihan valtoimenaan :)  Ennen hierontaa kävelytin/juoksutin Lolaa pihalla, jotta hieroja sai paremman kuvan sen liikkumisesta. Lolan lihaksista ei mitään ongelmaa tai kireyttä löytynyt, mutta sen pakaralihakset ovat surkastuneet olemattomiksi juurikin siitä syystä, että se liikkuessaan tekee työn etujaloilla. Olin aika järkyttynyt sen kuullessani, sillä olen kuitenkin mielestäni liikuttanut Lolaa melkoisesti... Toinen ongelma taas löytyi Lolan oikeasta etujalasta (siitä, jota se silloin tällöin ontuu), sillä sen kyynärä ulkonee liikaa ja tassu on vinossa. Suurin ongelma oli kuitenkin siis Lolan selässä, ja se aristi kosketusta ristiluun päältä molemmin puolin. Koska mitään lihasjumeja ei kuitenkaan löytynyt, hieroja suositteli käyntiä röntgenissä, jossa mahdollinen spondyloosi ainakin näkyisi. Toinen vaihtoehto on se, että Lolan karpinselkämäinen rakenne aiheuttaa takajalkojen asennon ja vaikeuttaa niiden käyttöä. Hierojan taivuttaessa sen takajalkoja taaksepäin ei mitään kireyttä siis löytynyt, joten lihaksisto ei ole esteenä normaalille seisonnalle. Samantien Lola siirtää kuitenkin jalkansa taas reilusti vatsan alle, joten jostain syystä se haluaa oloaan niin helpottaa.

Hierojan kommenteista kauhistuneena varasinkin tänään ajan eläinlääkärille, jotta Lola pääsee ainakin selän ja kyynärien röntgeniin. Lääkäri teki hyvin selväksi sen, että selän röntgen on hieman epävarma tutkimus, eikä kaikki selkävaivat siinä näy, mutta käymme nyt ainakin tarkastamassa näkyykö siinä jotain vai ei. Röntgenin tuloksista huolimatta myös Lolan lihaksille on tietenkin tehtävä jotain, joten varmaankin ensi viikolla Lollero pääsee vesijuoksuun!