Lenkillä Tarton kanssa

Olen vasta nyt voinut aloittaa lenkkeilyn kunnolla Tarton kanssa, sillä tähän asti ilmat ovat olleet vielä niin kylmiä, että se paleltui. Vielä edellisviikolla tokotreeneissä se alkoi tärisemään, kun en tyhmänä tajunnut maahanmenotreenin märällä kentällä olevan vähän liikaa pennulle... Kylmässä ulkoilun seurauksena Tartolle tulee pieniä "pissatulehduksia" ja se ruikkii pikku lätäköitä minne sattuu :/

Syystä tai toisesta kaikki vähän epäilevät Tarton kanssa lenkkeilyä, mutta ensimmäisen 20 metrin jälkeen se on oikein miellyttävää kävelyseuraa ja etenee reippaasti :) Pisimmät lenkit sen kanssa ovat olleet vasta 3 - 4 kilometriä, mutta palkinto niistäkin on huima, sillä lenkin jälkeen se nukkuu! Kaikki toiminta, jonka seurauksena Tarto nukahtaa on siis ihan parasta, tosin epäilen, että parin viikon päästä saan kävellä sen kanssa tuplasti tuon määrän, että päästään haluttuun lopputulokseen ;)

Kaikki harrastaminen ja ulkoilu Tarton kanssa tekee minut entistä onnellisemmaksi siitä, että meillä on Lola. Lenkillä sen kanssa tuntuu siltä, että järki palaa takaisin päähän ja henkinen hyvinvointi tasapainottuu. Lolahan kulkee lenkillä kuin unelma, vaikka tästä kiitokset meneekin Piialle eikä itselleni ;) Viime kesänä Lolan tultua meille kävin sen kanssa pitkillä juoksulenkeillä, yleensä canicross-varusteet niskassa, ja samaa on ohjelmassa tänäkin keväänä. Canicross kiinnostaisi minua myös harrastuksena, mutta se vaikuttaa sellaiselta underground -lajilta, josta on vaikeaa löytää tietoa. Meillä kävikin tuuri, sillä toukokuun alussa pääsen canicross-kurssille. Vielä kun saisin tuon perheen jalkapalloilijan juoksemaan Lolan kanssa, pääsisin itse paljon helpommalla ;)

Vähän aikaa sitten törmäsin naapuriini, ja hän oli ihmeissään, kun olin lenkillä pelkästään Lolan kanssa. Hän ajatteli, että lenkkeily molempien kanssa samaan aikaan olisi paljon helpompaa :D Teen siis lenkkiä myös molempien koirien kanssa, mutta se on kaukana rentouttavasta ulkoilusta. Vaikka Lola käyttäytyy yhtä kauniisti kuin aina, Tarto saa hirveitä hepuleita. Aivan kuin pelaisi sen kanssa jotain videopeliä - jokaisesta matkalla olevasta kävystä Tarto saa uusia supervoimia. Tällaista se ilmeisesti sitten on supervilkkaan talvipennun kanssa; ruohot, kepit, kävyt, kivet (kaikki) ovat maailman hauskimpia juttuja. Huh huh.

Tänään kävimme koirien kanssa myös Turun Saaristolaismarkkinoilla jokirannassa, ja kävelytin molemmat koirat erikseen. En halua Tarton saavan tukea Lolalta tuollaisissa tilanteissa, mutta eipä se sitä tukea tarvinnutkaan. Isoissakin ihmisjoukoissa Tarto kävelee nätisti, eikä vaikuta mitenkään pelokkaalta. Ei se kuitenkaan niin rento ollut, että olisin voinut rauhassa nauttia kojujen maistiaisista :/ Odotin koko ajan hermostuneena vastaantulevia koiria, kunnes huomasin, että ihmiset kantoivat koirat sylissään! Rattaissa ei koiria tällä kertaa kuitenkaan näkynyt...