Sisällön tarjoaa Blogger.

Sosiaalistamista

Olen koittanut sosiaalistaa Tartoa parhaani mukaan, mutta opiskelu ja töissäkäynti luokin sille aivan uudenlaiset haasteet... Tilanne on aivan erilainen kuin saatuani Fetan, jolloin vietin koko kesälomani yhdessä sen kanssa ja koko elämä pyöri koiran ympärillä. Olen kuitenkin käynyt Tarton kanssa kauppatorilla, joulumarkkinoilla, Kupittaan puistossa ja jalkapallopeleissä. Joka kerta se käyttäytyy hurjan hienosti eikä sillä ole ongelmia suurtenkaan ihmismäärien keskellä. Tarto on kuitenkin todella vilkas koira, ja jos se reagoi johonkin se tapahtuu salamannopeasti. Feta oli tunnettu siitä, ettei se oikein koskaan reagoinut mihinkään, ja olin tottunut lenkkeilemäänkin sen kanssa musiikki täysillä nappikuulokkeissa ilman minkäänlaista reaktiota ulkoisiin ärsykkeisiin :D Tarton kanssa joudunkin opettelemaan itse varautumaan erilaisiin tilanteisiin jo ennakolta.

Viime viikonloppuna olin Tarton kanssa mätsärissä. Se pidettiin samoissa tiloissa, joissa huomenna alkava pentukurssimme on, ja halusin ennalta nähdä millaisesta paikasta on kysymys. Kaiken lisäksi tuomarina oli virallinen ulkomuototuomari, joka oli myöskin hyvää harjoitusta. Mätsäri pidettiin siis sisähallissa, joka oli aivan kaamea: kuuma kuin sauna, pissatahraista kokolattiamattoa kaikkialla ja huoneet olivat ahtaat. Kaiken lisäksi se sijaitsee toisessa kerroksessa niin, että koirien kanssa piti kiivetä liukkat portaat!

Olin hieman kauhuissani, kun tajusin millaiseen paikkaan olen pentuparkaani viemässä, ja Tartoakin jännitti aluksi ihan selkeästi. En voi sietää mätsäreissä sitä, kun ihmiset päästävät koirat haistelemaan, vaikka hyvin selkeästi sanon ettei niin saa tehdä. En kuitenkaan ottanut Tartoa syliin, vaan se sai ensin tottua kulkemaan paikassa, ja tottuikin siihen onneksi nopeasti.

Kun löysimme paikan johon asettautua, Tartokin rentoutui nopeasti, istui ja tuijotti vaan minua makupalojen toivossa. Kehässä hävisimme oman parimme, vaan se ei kyllä haitannut ollenkaan - Tarto kuitenkin juoksi nätisti ja antoi vastahakoisesti tuomarin käydä itsensä läpi (tajusin juuri tuomarin kumartuessa koiran yli, etten ole ikinä harjoitellut moista aikasemmin, eikä Tarto osaa vielä seiso-käskyä, heh heh). Samalla myös tajusin, miten pieni tyttö Tarto kuitenkin vielä on muiden, yli kuusikuukautisten pentujen rinnalla. Tuontikoirana Tarton rokotukset menevät hieman eritavalla kuin suomalaisten koirien, ja sen vuoksi se pääsi osallistumaan paljon aikaisemmin. Pelästyin vaatineeni tytöltä hieman liikoja, vaan onneksi se selvisi kaikesta kunnialla ja oli koko ajan oikein hyväntuulinen.

Tänään kävimme vielä nopealla piipahduksella keskustassa. Jätin tietoisesti Lolan mukaan, sillä haluan Tarton pärjäävän itsekseen eikä se selkeästi tarvitse isosiskon apua. Nytkin Tarto istui bussimatkat kuin vanha tekijä jalkojen juuressa, ja keskustaan päästessään se näyttää siltä kuin olisi pakahtumaisillaan onnesta! Turun Hansakortteliin saa koirat ottaa sisään, ja luvan saatuamme kävin Tarton kanssa hieman shoppailemassa Body shopissa... Kun vielä otin Tarton kanssa seuraamispätkiä Hansatorilla, oli tyttö valmis kotiinvietäväksi :)