Sisällön tarjoaa Blogger.

Puolivuotias

Ramos täytti heinäkuun 10. päivä jo puoli vuotta, ja mun piti jo aikaisemminkin tulla tänne päivittelemään vähän penskan kuulumisia. Kuvamateriaalia on valitettavasti kertynyt todella vähän, kun en ole halunnut kastaa kameraa ulkona, eikä aurinkoisia päiviä ole tähän kesään juuri mahtunut. Koirienkin kanssa olisi paljon mukavampaa puuhailla ulkona jos ei sataisi. Jotain kertoo keleistä sekin, että tullessaan meille Ramos oli innoissaan tappamassa imuria ja nyt ei imurointi aiheuta siinä mitään reaktioita, se kun on päällä koko ajan.

Vaikka Ramos ei ollutkaan enää mikään ihan pikkupentu meille jäädessään, olen lähtenyt sen kanssa liikkeelle ihan samalla tavalla kuin luovutusikäisenkin pennun kanssa. Tärkeintä on ollut opettaa se talon tavoille, ja pikkuhiljaa ne alkavat olla hallussa. Tarto ja Ramos tulevat tosi hyvin toimeen, ne painivat kunnolla monta kertaa päivässä ja nukkuvat sitten ihan vierekkäin. Tarto pitää edelleen sen tosi kovassa kurissa, mutta en ole siihen kauheasti puuttunut, kun pentu alistuu nätisti eikä Tarto tee sen elämää liian vaikeaksi.


Ramos on aivan ihastunut Lukaan, ja tunne on kyllä molemminpuolinen. En olisi ikinä uskonut miten upeasti pentu osaa vauvan kanssa olla! Tartohan ei kauheasti Lukan läheisyydestä välitä vaan vahtii sitä kauempaa, mutta Ramos oikein hakeutuu Lukan viereen silitettäväksi (=revittäväksi) ja kuolattavaksi. Heti kun laitan Lukan syöttötuoliin istumaan se etsii ja hamuilee Ramosta luokseen, ja voin kertoa, että on aika hankalaa opettaa koiralle, ettei Lukan kädestä saa syödä, kun Luka ihan tarkoituksella antaa kaverillekin herkkuja heti, kun silmä välttää :D Veikkaan, että pikkujätkistä tulee vielä aikamoinen kaksikko, niin hyvässä kuin pahassa....

Ramos on myös joutunut sosiaalistumaan mm. Keskiajan markkinoilla ja futispeleissä, ja koitan päivittäin tehdä koirien kanssa lenkit erikseen. Remmilenkkien lisäksi se pääsee juoksemaan vapaana, ja olen myös ottanut sen mukaan omiin mäkijuoksutreeneihini. Tokoakin ollaan jo treenailtu, ja mukavan nopeasti se oppii kaiken ja nauttii tekemisestä. Kaiken tekemisen vastapainona olen tosi tyytyväinen Ramoksen kykyyn rauhoittua niin kotona, reissussa kuin autossakin, ja yksin jäädessäänkin se vain nukkuu.

Ramos on siis kaikin puolin aika veikeä tapaus, todellinen suoran toiminnan mies. Vielä kun se osaisi nostaa koipea :D Tässä vielä vähän kuvamateriaalia leikkisessioista Jurrin, Tarton ja muuttipentu-Islan kanssa.