Sisällön tarjoaa Blogger.

Lola lääkärissä

Jos on jotain hyvää siinä, että opettajat on lomautettu ja opiskelu lähes kokonaan itsenäistä, ainakin ehdin hyvin ravaamaan eläinlääkärissä päiväaikaan. Tänään oli Lolan vuoro päätyä kuvattavaksi, ja siltä kuvattiin selkä sekä oikea etujalka. Luusto oli  kuitenkin molempien suhteen hyvässä kunnossa, onneksi. Ongelma on siinä, että selän röntgen ei ole paras mahdollinen tutkimus, vaan selkäytimen ahtautuminen tms. vaiva selviää vain magneettikuvauksessa, tietokonetomografiassa tai varjoainetutkimuksessa. Koska vika ei ollut luustossa, voin nyt vähitellen alkaa liikuttaa Lolaa taas enemmän ja seurata miten se rasitukseen reagoi. Eläinlääkäri olikin kanssani samaa mieltä siitä, että ensin takapään lihakset pitää saada kuntoon, jotta ne tukevat luustoa ja varmasti parantavat sen vointiakin.

Kivun hoitoon Lola sai Cartophen -pistoksen, ja kuuri jatkuu vielä kolme viikkoa. Jotta joka pistosta varten ei tarvitse ajaa Lietoon, sain injektiot mukaan, kunhan olin ensin todistanut osaavani pistää koiraa - sain siis ruiskun suolaliuosta ja lääkärin valvovan katseen alla piikitin sen Lolaan :D
Lola -parka! Akuuttia kipua varten sain myös reseptin Rimadyliin, mutta toivottavasti niitä ei edes tarvita :)

Olen kovasti koittanut miettiä erilaisia vaihtoehtoja Lolan lihaskunnon parantamiseen, ja kuin tilauksesta TSAU:lla järjestetään ensi viikolla luento koiran fysiikan kehittämisestä. Myös vesiterapia on suunnitelmissa, vaikka tärkeintä on tietenkin ihan tavallinen ulkoilu. Juoksulenkkejäkin voisi ehkä kokeilla pururadalla pienissä pätkissä. Kaikkein hurjin vaihtoehto olisi sitten dobo - hurjin siksi, etten lainkaan tiedä mitä mieltä olisin Lolasta jumppapallon päällä :'D

Winter Dog Show 2014

Lola oli tänään Turun näyttelyssä Dirk Spruytin arvosteltavana. Lola pärjäsikin oikein hyvin, ja olin tyytyväinen myös sen esiintymiseen. Lola siis liikkui nätisti ja seisoi paikallaan ;) Mihinkään näyttelyseisontoihin en sitä edes yrittänyt väännellä, varsinkin jos takajalkojen siirtely tuottaa sille kipua... Lola nappasi siis ERI:n ja SA:n ja voitti oman kilpailuluokkansa :)

"5 years. Good size female with well proportioned head. Dark eyes. Ears well set. Good neck. Back could be slightly stronger. Well developed chest. Well angulated. Tail set could be better. Moves loose in shoulders and narrow at the rear. Good coat texture."

Parasta oli nähdä, miten Lollis nautti reissustaan. Kahdestaan mun kanssa, paljon koiria ja herkkuja, eikä edes Tartoa kiusaamassa! Lola saikin melkein kilon verran märkäruokaa "maistiaisina", ja mukaan tarttui vielä muutama luu, jonka sai kaluta heti kotona. Selkeästi reissu kuitenkin väsytti Lolaa, eikä se olisi millään jaksanut enää lähteä kyläreissulle Samin mukaan :) 

Itse näyttelystä en kuvia ehtinyt nappaamaan, mutta tässä muutama kuva after partyista:










Lola hierojalla

Olen tänne blogiinkin kirjoitellut siitä, miten olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota Lolan liikkeisiin ja seisontaan sekä sen selkeään kipuiluun. En usko kivun olevan jokapäiväistä, mutta on päiviä, jolloin se hakeutuu kokonaan omiin oloihinsa (esimerkiksi laahustaa makkariin muiden ollessa olohuoneessa) ja pysyttelee siellä koko päivän. Pari kertaa se on Tarton kanssa napannut yhteen nimenomaan Lolan aloitteesta, mikä on siltä todella poikkeuksellista käytöstä. Kivun huomaa myös sen olemuksesta, silmät ovat sameat ja koko koira ihan velttona.

Sen liikkumisessa huolta on aiheuttanut sen takapään käyttö, tai oikeastaan käytön puute. Kaikissa askellajeissa se tekee työn etupäällään, ja takajalat ikäänkuin roikkuvat mukana. Toki se niillä astuu, mutta ei varsinaisesti tee niillä töitä. Seisoessaan se asettaa takajalat reilusti vatsan alle ja etenkin oikea takajalka on usein melkein viistossa vatsan alla.

Kävimme siis hieronnassa Turun Koirafysiolla Johanna Kuparisella. Olin hierontaan todella tyytyväinen ja niin oli Lolakin, se nimittäin rentoutui aivan täysin ja aineenvaihdunnan käynnistyttyä raukalta valui räkä ihan valtoimenaan :)  Ennen hierontaa kävelytin/juoksutin Lolaa pihalla, jotta hieroja sai paremman kuvan sen liikkumisesta. Lolan lihaksista ei mitään ongelmaa tai kireyttä löytynyt, mutta sen pakaralihakset ovat surkastuneet olemattomiksi juurikin siitä syystä, että se liikkuessaan tekee työn etujaloilla. Olin aika järkyttynyt sen kuullessani, sillä olen kuitenkin mielestäni liikuttanut Lolaa melkoisesti... Toinen ongelma taas löytyi Lolan oikeasta etujalasta (siitä, jota se silloin tällöin ontuu), sillä sen kyynärä ulkonee liikaa ja tassu on vinossa. Suurin ongelma oli kuitenkin siis Lolan selässä, ja se aristi kosketusta ristiluun päältä molemmin puolin. Koska mitään lihasjumeja ei kuitenkaan löytynyt, hieroja suositteli käyntiä röntgenissä, jossa mahdollinen spondyloosi ainakin näkyisi. Toinen vaihtoehto on se, että Lolan karpinselkämäinen rakenne aiheuttaa takajalkojen asennon ja vaikeuttaa niiden käyttöä. Hierojan taivuttaessa sen takajalkoja taaksepäin ei mitään kireyttä siis löytynyt, joten lihaksisto ei ole esteenä normaalille seisonnalle. Samantien Lola siirtää kuitenkin jalkansa taas reilusti vatsan alle, joten jostain syystä se haluaa oloaan niin helpottaa.

Hierojan kommenteista kauhistuneena varasinkin tänään ajan eläinlääkärille, jotta Lola pääsee ainakin selän ja kyynärien röntgeniin. Lääkäri teki hyvin selväksi sen, että selän röntgen on hieman epävarma tutkimus, eikä kaikki selkävaivat siinä näy, mutta käymme nyt ainakin tarkastamassa näkyykö siinä jotain vai ei. Röntgenin tuloksista huolimatta myös Lolan lihaksille on tietenkin tehtävä jotain, joten varmaankin ensi viikolla Lollero pääsee vesijuoksuun!


Hiekkaa lattialla, hiekkaa sohvalla, hiekkaa hampaissa....

... koska Tarto aloitti tänään agilityn! Olen aivan onnesta soikeana, ja niin oli kyllä Tartokin. Pääsimme vanhaan tuttuun ryhmään, ja jotenkin tuntuu hyvältä "jatkaa siitä mihin jäi", vaikka koira onkin vaihtunut. Tarto meinasi halliin mentäessä revetä liitoksistaan - jokapuolella haukkuvia koiria ja vinkupalloja ja putkia ja pelkäsin jo, etten saa sitä hallintaan ollenkaan. Onneksi toisin kävi, ja kun meidän vuoro tuli se oli oma tottelevainen itsensä. Tykkään kyllä koirassa siitä piirteestä, että vaikka se olisi miten innoissaan se rauhottuu, kun on aika tehdä jotain.

Treenaaminen sinäänsä oli aika pienimuotoista, otimme a -estettä ja putkea parin hypyn kera. Ja kunhan tuo tokokoira oppii vähän irtoamaan ja mä kaivan jostain syvältä muististani sen, miten koiraa ohjataan niin homma alkaa varmasti sujumaan. Jee! Kaiken lisäksi mietin ihan haikeana sitä, miten mulla on ensimmäistä kertaa agilitykoira, joka on terve lonkiltaan (kunhan kennelliitosta vielä tulisi vahvistus). Aikamoista...

Tarton vuoron jälkeen heitin sen autoon ja nappasin Lolan tilalle tekemään hallissa pari kunniakierrosta, ja sekin oli aivan tohkeissaan, kun pääsi taas tekemään jotain oikeiden koirien juttuja! Lolalla onkin perjantaina ihan toisenlaista aktiviteettia luvassa, kun vien sen hierojalle. Vähän jännittää, sillä viimeksi, kun olin koirahierojalla sain Fetalle "satavarman" nivelrikkodiagnoosin. Se olikin sitten ainut vaiva, mitä Fetalta ei löytynyt...

2014

Vihdoinkin ollaan selvitty tämän vuoden puolelle, joskin varsinainen vuodenvaihe oli täällä yhtä tuskaa - onneksi ei tosin koirien kannalta. Tytöt eivät olleet raketeista tietävinäänkään, mutta itse olin hermoromahduksen partaalla, kun sain sammutella roihuavia roskiksia ja karjua naapureille. Tuntui kyllä naurettavalta kantaa Tartoa aamuyöstä pihan läpi tien toiselle puolelle, ettei se astuisi lasinsiruihin, kun joku ääliö oli päättänyt viskoa pulloja ikkunasta... Mutta ainakin näyttää siltä, ettei meidän perheessä kukaan muu ole paukkuarka kuin minä! Kinnas -kissa taas osoittautui rakettien puolestapuhujaksi, se nimittäin katseli ilotulituksia ikkunasta koko illan! :')

Juttelin eilen yhden treenikaverini kanssa facebookissa, ja hänen intoillessaan mölli- ja tokokokeista aloin pikkuhiljaa itsekin ymmärtää, että kohta kisaaminen alkaa tulla meillekin ajankohtaiseksi. Ei sillä, että koiran iällä olisi niinkään merkitystä, mutta Tarto on taitava koira enkä voi vitkutella loputtomiin :D Tämä kummallinen talvi on kyllä vaikuttanut treeni-intoon, ei juurikaan huvita treenata ulkona, kun en edes näe missä Tarto liikkuu! Kuitenkin ihan lyhyetkin treenipätkät Tarto toimii niin hienosti, että tunnen aina jälkikäteen syyllisyyttä siitä etten treenaa sen kanssa jokaista liikenevää hetkeä. Katselin myös hetken huumassa tämän vuoden tokokoekalenteria, eikä täälläpäin järjestetä kisoja mitenkään turhan paljon, mutta ehkä meille jostain paikka liikenee.

Lola -parka aiheuttaa edelleen huolta, sitä ihan selkeästi vaivaa jokin, mutten tiedä mikä. Löysimme sen selästä kuumottavan kohdan, joka vaikutti lihasjumilta ja joka varmasti on seurausta juoksemisesta. En tiedä mikä on mennyt vikaan, kun olen parhaani mukaan koittanut sitä venytellä ja hieroa, ja aina lämmitellä ennen ja jälkeen lenkin. Pelkäsin niin hurjasti rikkovani sen ja kaikista varotoimista huolimatta taisin tehdä niin jokatapauksessa? Nyt Lola ei kuitenkaan ole juossut moneen viikkoon, ja on muutenkin ollut vähällä liikunnalla. Olen myös rajoittanut sen ja Tarton leikkejä, ja vasta viime viikolla tein niiden kanssa muutaman pidemmän metsälenkin. Niiden jälkeen Lola ei mitenkään selkeästi oireillut, joten ehkä vaivat alkaisivat helpottaa. Jos se kuitenkin jatkossa oireilee, vien sen ainakin hierojalle/fyssarille, jospa sitä kautta löytyisi helpotusta.

Toinen asia, joka aiheuttaa harmaita hiuksia, on uhkaavasti lähestyvä tammikuun näyttely... En tiedä mitä ajattelin ilmoittaessani Lolleron sinne. Se on uskomatonta - mitä enemmän sitä kampaan, sitä kamalammalta se näyttää :D En saa sen turkkia laskeutumaan kauniisti millään, ja toivoisin, että Lolan kaltaisille afro -briardeille olisi ihan oma luokkansa... Tai sitten laitan rullat niihin sen kahteen suoraankin karvaan ja vien sen pokkana kehään... Harjoittelin sen kanssa myös näyttelyjuoksua, ja muuten niin pitkäselkäinen Lollis menee juostessa kasaan kuin haitaribussi ja seuraa kuin mikäkin käyttömali. Eli sinä, joka olet tulossa Winter Dog Showhun, osaat esittää kehässä koiran kuin koiran ja kaipaat haastetta, ole hyvä! Anyone?
Toisaalta on ihanaa se, miten Lola, joka "inhoaa" kampaussessioita, käy  niin mielellään makuulleen eteeni, kun otat harjat esiin.. Kun joskus aikaisemmin sain tapella sen kanssa jokaisesta kammanvedosta, nyt kampaaminen on sille oma day spa -hetki, josta se nautiskelee kuorsaten <3 Ja kun juoksen sen kanssa rinkiä, se on ihan onnesta soikeana kun tehdään jotain ihan kahdestaan, ja luulen, että näyttelyynkin mennään viettämään kahdenkeskeistä laatuaikaa. Eihän se haittaa vaikka yksi kikkarakarvainen briardi ottaa kehässä ilon irti ja juoksee kuin paraatihevonen :D



Kinnas piileskelee...

Ennen kesää on turha odottaa Tartosta hyviä valokuvia ;)