Sisällön tarjoaa Blogger.

Briardien syysleiri ja perheenlisäys!

Viikonloppuna käväistiin Ramoksen kanssa briardien syysleirillä Yläneellä. Osallistuimme sekä leikitykseen että sosiaalisen palkan koulutukseen, mutta tärkeintä oli kuitenkin nähdä monia koiratuttuja, joihin ei muuten törmää. Oli ihan huippua, että myös Ramoksen kasvattaja oli paikalla myös sunnuntaina, niin sain vähän esitellä minkälainen mies Rampesta on kasvanut :D

Leikitys sujui odotusten mukaisesti, Ramos lähti leikkimään innoissaan ja ihan mukavasti repi leluakin, mutta en kyllä itse ole kauheasti siitä jaksanut sen enempää taisteluviettiä kaivaa esiin, kun en oikein osaa sitä itse hyödyntää. Ramos sai maalimiehenkin hieman hämilleen iloisuudellaan, ja sellainenhan se onkin <3 Ei sitä aina itsekään tiedä, miten suhtautuisi noin liikuttavan iloiseen tapaukseen...

Sosiaaliseen palkkaan liittyi luento, ja sen jälkeen yksittäiset koulutukset. Ramos yllätti todella positiivisesti rauhoittumalla todella nopeasti runsaasti häiriöstä huolimatta, ja alkoi tarjota katsekontaktia. Saatiinkin kouluttajalta hyvää palautetta meidän välisestä suhteesta, ja se on edelleen mun mielestä paras palkka, jonka koiranomistajana voi saada. Jatkossakin pitää muistaa järjestää aikaa ennen koetta tai treeniä niin, että Ramos ehtii rauhassa totuttautumaan paikkaan, ja pystyy sitten taas työskentelemään normaalisti. Huomasin saman myös nyt maanantaina tokotreeneissä, kun ensimmäisen vartin se oli lentoon lähdössä, ja sen jälkeen taas oma työteliäs itsensä. Henna Lindell nappasi upeita kuvia leirin leikityksistä:






















Kiitos vielä leirin järjestäjille ja osallistujille mukavasta päivästä! Oli hauskaa nähdä myös Ramoksen Tuuli -siskoa ja etenkin Lolan siskoa Pihkaa, jolle olen valmis tarjoamaan kodin ihan koska tahansa ;) Toki kruunasin mukavan päivän ajamalla äitini auton kylkeen, joten seuraavalle leirille tulemme varmasti kävellen :)

Toko on tosiaan nyt saanut jäädä syksyn aikana taka-alalle niin, että voidaan rauhassa keskittyä syksyn canicross -kisoihin. Käyn nyt itse juoksukoulussa, mutta myös Ramoksen kanssa ollaan juostu melko ahkerasti. Tänään tehtiin vähän poikkeuksellinen treeni, ja lähdimme pyörällä parin kilsan päähän upealle Rauvolanlahden luonnonsuojelualueelle. Mukaan tuli Lukan lisäksi myös Lukan paras kaveri äiteineen. Ramos kulki pyörän vieressä ihan mukavasti, mutta ehkä jatkossa otan pyörälenkille aina vain toisen noista kaksivuotiaista kerrallaan...

Kiipesimme ylös kalliolle reilut parisataa porrasta, ja ylhäällä kävimme vielä lintutornissa ihailemassa maisemia. Ramos sai sopivasti pyöräilyn jälkeen verrytellä ja painella metsässä omaa tahtiaan, ja syödä pojilta putoavia eväitä. Kotimatkan pyöräilyn jälkeen se kellahtikin Kintaan viereen nukkumaan oikein tyytyväisenä :) Mulla oli myös kamera mukana reissussa, niin sain ikuistettua meidän upeat maisemat!

























Se mun pitää tänne bloginkin puolelle vielä päivittää, että meille on saapunut uusi asukas, nimittäin ihana pieni kissanpentu Mehu. Kissanpennusta ollaan tässä puhuttu jo pitkään, ja sitten Mehukatti löysikin tiensä meille <3 Ramos on alusta asti ollut siihen aivan lääpällään (vaikka meille muuttaisi sarvikuono Rampe olisi onnesta soikeana), Kinnas taas on jokseenkin järkyttynyt. Kissat voivat hyvin olla samassa tilassa keskenään, mutta Kinnas vielä totuttelee, varsinkin kun Mehu on melkoisen itsepäinen ja käsittämättömän ahne kissanalku. Se on nyt toistaiseksi ehtinyt syömään mm. karjalanpiirakkaa, makaronilaatikkoa, puuroa ja herneitä. Toisaalta se on oppinut jo istumaan käskystä ja nukkuu kaikki yöt kainalossa <3