Sisällön tarjoaa Blogger.

Kauneudenhoitoa...

Lolan turkkihan on Moserilla vedetty aika lyhyeksi, se näyttää mutanttivehnäterrierriltä tai kauniisti Maijun sanoin "hunaja-kaneli-bouvierilta". Jokatapauksessa laihdutuksen lisäksi projektina olisi saada myöskin sen karva kasvamaan oikeaan mittaansa, ja salaa haaveilen siitä, että voisin jonain päivänä viedä sen näyttelyyn. Lolahan on itseasiassa aika kaunis briardinarttu, jos tuollainen iso rustiikkipipru silmää miellyttää. Mun silmissä nuo isot fawnit briardit ovat kauniita, ja ylipäätänsä pidän voimakkaan ja vaikuttavan näköisistä koirista. Saas nähdä miten tuollainen pieni musta briardi sitten sopii mun makuuni ;)

Tällä hetkellä Lolahan näyttää siis tältä:


Luonnollisestikin kampaan Lolasta kaikki takut pois, ja sillä on niin mukavan karhea turkki ettei siihen paljon takkuja tulekaan. Tällä hetkellä syötän sille Jahti ja Vahti -merkkistä kevytruokaa, joka on ehkä merkkiruokafanien kauhistus, mutta hyväksi laihdutusruuaksi todettu ja se saa siitä kaiken tarpeellisen. Mutta sitten kaikki se ylimääräinen, jota haluan sille syöttää, löytyy kaapista tietenkin myös. Olisi hauska tietää miten paljon koiraihmiset syöttävät lisäravinteita, sillä Lola saa tällä hetkellä Full o Life Skin & Coat -kalaöljyä, Teräsrekkua, Nutrisalia (satunnaisesti juomaveteen)sekä biotiinia. Suurin osa noista tuotteista käy kissoille myös, ja on mukava Kintaankin ruokaan joskus lykätä jotain ylimääräistä. Tosin olen huomannut, että kissan turkin saa kiiltäväksi syöttämällä vain öljyistä tonnikalaa, ja se on Kintaankin mielestä paras tapa :)



En sitten osaa sanoa, miten paljon hyötyä noista on, mutta tulee paljon parempi olo koiranomistajana kun on lisäravinteita joka lähtöön... :D

Pentujaa!

Jeejee!

Tiina Haak on puuhaillut pentuja mustalle briardinartulleen Queenille (Aquene Avec La Force De L'Ours) ja Arlotille ( Pops "Arlot" du chateau magic) ja nyt
tadaa onnistuneen astutuksen jälkeen ultrassa näkyy 5 + pentua!! :))

Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että meille on nyt myös koiranpentu tulossa, enkä malta odottaa, että vihdoinkin saan sen "harrastuskoiran" käsiini :) On myös todella mielenkiintoista alkaa kasvattaa ihan toisenlaista briardia niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta.








Olen myös hurjan iloinen siitä, että Lola asustaa nyt täällä, sillä siitä on suurta tukea pennun kasvatuksessa. Olin aina suunnitellut, että Feta olisi sitten opettamassa uutta penskaa tavoille, mutta Lola on niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen narttu, että se hoitaa homman varmasti myös hyvin.

Täällä vielä lisää tietoa pentueesta:

Aktiivista koiranelämää

Joka päivä Lola kotiutuu vain paremmin, ja sen tavasta nukkua selällään meidän sängyllä ja kuorsata kovaan ääneen voi kai päätellä, että sillä on täällä ihan rentounut olo...? :D

Eilen käytiin Pian (Lolan omistajan) luona hakemassa Lolan rokotustodistus, ja vaikka se innoissaan kävi moikkaamassa kaikki tutut ja nuuhki paikat tarkasti, se tuli aina mun viereen kuittaamaan, ja oli kyllä tilanteesta vähän hämillään, tyyliin että "jäänkö nyt tänne vai lähdetäänkö jo?". Tuntui kyllä tosi hyvältä, kun se selkeästi osoitti jo olevansa "mun koira", ja lähti iloisena mun matkaan ja takaisin kotiin :)

Tänään taas oli vuorossa Auran MH -kuvaus Espoossa, pitkä automatka vieraassa autossa oli selkeästi ensin vähän jännä juttu, mutta se rauhottui kyllä nopeasti eikä sitten stressanut mitään enää lainkaan. Äidille sanoinkin, etten tiedä olisinko Lolaa ottanut ellei se jo valmiiksi olisi niin hyvätapainen ja kiltti, siinä on ainoastaan parannettavaa eikä mitään korjattavaa. MH -kuvaus oli muutenkin mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa, ja Aura ainakin suoritti sen mallikkaasti. Jonain päivänä haluaisin Lolankin viedä johonkin luonnetestiin, mutta niissä koiran ja ohjaajan suhde on niin tärkeä, että haluan kyllä kehittää meidän välejä ennen kokeeseen menoa. Hauskaa oli myös nähdä, miten koko päivän reissun jälkeen tuo otus vetäisi tunnin nokoset ja oli sen jälkeen ihan täpinöissään lähtemään iltalenkille - pullero siis itseasiassa nauttii tuosta ulkoilusta hurjasti.

Toinen asia, missä olen jo nyt saavuttanut päämääräni, on Lolan nälkäisyys. Aluksihan se suhtautui ruuan saamiseen hieman välinpitämättömästi, eikä halunnut syödä kaikkea heti. Joka kerta kun se jätti ruuan kesken nappasin kupin pois siltä, eikä ruokaa tippunut sitten sen enempää. Nyt se on etenkin ennen iltaruokaa aivan innoissaan ja juoksee mun ja keittiön väliä ja selkeästi osoittaa olevansa nälkäinen. Se odottaa kiltisti ruokaansa istuen ja syö sitten kerralla kupin tyhjäksi (niinkuin sitä ruokaa olisi siinä hurjia määriä :D ). Monille koirille se on ihan itsestäänselvyys ja ehkä pieni asia koirankoulutuksessa, mutta mulle se on ainakin hurjan suuri edistysaskel ja tärkeää sitten sen tulevan treenaamisen kannalta.

Teen Lolan kanssa aika paljon samoja lenkkejä päivittäin, jotta on helpompaa seurata sen kunnon kehittymistä. Pidemmillä lenkeillä se edelleen väsyy, mutta lyhyet lenkit ( 3 km) se jaksaa jo tosi reipasta vauhtia eikä edes ole niiden jälkeen väsynyt. Päätin, etten ala opettaa sille mitään "liikkeitä" ennen kuin sen kunto on hieman kohentunut eikä kaikki energia mene lenkeiltä hengissä selvimiseen, mutta yhden pidemmän lenkin loppusuoralla se tuli viereeni seurausasentoon kävelemään ja kehuin sitä tietenkin hurjasti. Kotona sitten namin kanssa ohjasin sen takaisin siihen asentoon, vielä ilman sen suurempia käskysanoja, se ja seuraili hienosti. Myös odota -käskyn alkeet on alkanut hahmottua sen pääkoppaan, ja se nauttii oppimisesta selkeästi. On jotenkin hienoa nähdä miten koira tavallaan itse osoittaa olevansa valmis uusiin haasteisiin :)

Koiran liikeradoista

Olen koittanut liikuttaa Lolaa edelleen mahdollisimman paljon, ja vastaavasti ainakin opettaa ja rasittaa sitä muulla tavoin silloin kun aikataulut eivät anna pitkälle lenkille myöden. Ollaan mm. oltu katsomassa lukuisia futismatseja ja -treenejä (kun Sami on kentällä), kävelty Kupittaan puistossa, koirapuistossa ja jokirannassa. Jatkuvasti opin Lolasta paljon uutta, ja sen vuoksi on hauskaa viedä sitä aina erilaisiin tilanteisiin. Myöskin erilaisiin ihmisiin ja ihmisjoukkoihin se tottuu hyvin niin kotona kuin ulkonakin, mutta sillä on enemmän keskittymisvaikeuksia ulkona, ja etenkin silloin, kun se kuulee pienten lasten ääniä. On kuitenkin ollut ihanaa huomata, että sen voi rohkeasti ottaa mihin tahansa tilanteeseen mukaan, ja se luottaa meihin ja on aina innoissaan.

Koska Lola on todella korkea ja isokokoinen narttu, olen vasta parin viime päivän aikana tajunnut, ettei se ikinä hyppää mihinkään. Auton takaluukkuun ja sänkyyn tms se pystyy aina askeltamaan, ja on hiukan hämillään kun koitan saada sitä hyppäämään kunnolla. Hyppyvalmennus tulee siis osaksi meidän kotiuttamistreeniä, jotta se oppii oikeat liikeradat ja hallitsee kehoaan paremmin, ei niinkään sen vuoksi, että sen kauhesti mihinkään pitäisi hyppiä :D Lola oli muutenkin meille tullessaan todella kömpelö ja on edelleenkin, mutta ei enää kompastu kaikkiin kadunkivetyksiin sentään.

Nykyään kun lähdemme lenkille, Lola lähtee taittamaan matkaa nätillä ravilla, ja se jaksaakin jo ylläpitää sitä melko kauan. Kuitenkin väsyessään se alkaa heti peitsaamaan ja laahustamaan dramaattisesti, ja vaikka olen koittanut tsempata sitä jatkamaan samaa vauhtia se vaan mulkoilee minua happamasti... Reippaasti se aina kuitenkin painelee lenkit loppuun ja nauttii niistä selkeästi.

Suurin muutos, joka Lolassa on jo nyt nähtävissä, on huikea ero sen jaksamisessa ja energiatasossa. Tullessaan tänne se nukkui aika paljon ja aristeli uusia asioita, ja leikki vain harvoin. Nyt se on koko ajan menossa ja puuhastelemassa meidän tai Kinnas -kissan kanssa ja tutustuu asioihin huomattavasti reippaammin ja rohkeammin. Se on myös omaksunut tämän talon ruokailutavat ja alkaa jo odottaa minimaalisia aamu- ja iltaruoka-annoksiaan :) Mukavaa nähdä, miten selkeä edistys voi tapahtua jo näin pienessä ajassa.

Nyt luulen, että seuraavaksi opettelemme Lolan kanssa vähän kehonhallintaa, ja koitan viedä sitä usein metsälenkeille, jotta epätasainen maasto jumppaa tuota koiraa oikein kunnolla. Pitkät lenkit tietenkin jatkuvat. "Tottispuolella" taas koitan opettaa Lolaa juoksemaan minun ja Samin väliä, sekä vahvistaa istu- ja maahan -käskyjä, jotta se tekisi liikeet aina nopeasti ja kauniisti.

Taas koira kotona!

Lola on nyt kotiutunut meille, ja ollaan kaikki onnesta soikeana, kun vihdoinkin on taas koira talossa. Mikään ei tule koskaan Fetaa korvaamaan, mutta pitkästä aikaa pääsee taas oikealle lenkille (koiran kanssa) ja Kintaallakin on kunnon leikkikaveri.

Kävin Lolan kanssa eläinlääkärin vaa'alla torstaina 2.8 ja silloin se näytti huikeat 37,2 kg, joten työtä riittää tossa painonpudotuksessa. Toisaalta Lola on muutenkin isokokoinen ja korkea narttu, mutta ei taida tuo paino ihan raskaalla luustolla selittyä ;)

Painonpudotus ja kunnon kehittäminen on siis aika kärkisijoilla, kun mietin mitä kaikkea alan Lolan kanssa tekemään. Pidän hurjan tärkeänä sitä, että pystyn itse kontrolloimaan kaikkea sen painoon vaikuttavia asioita, eli lähinnä ruokaa ja liikunnan määrää. On aloitettava vähän varovasti, mutta kesä antaa siihen loistavat mahdollisuudet - uinti ja maastokävelyt, ulkoleikit yms ovat olleet ohjelmistossa päivittäin. Mitään kymmenien kilometrien lenkkiä en lähde sen kanssa vielä tekemään, peruslenkkimme on n. 6 km ja sisältää pururataa, metsikköä, asfalttia ja reilusti ylä- ja alamäkiä. Kuukauden päästä käytän sen puntarilla taas ja katsotaan onko edistystä tapahtunut.

Toinen tärkeä asia on tietenkin kodinvaihtajakoirassa uuden suhteen luominen ja meidän tapoihin totuttelu. Lola on kyllä meihin jo todella kiintynyt ja samalla niin herttainen koira, ettei tämä sen kummemmin tuota vaikeuksia. On myös todella hauskaa huomata miten erilaisia asioita ihmiset korostavat koirankasvatuksessa ja arkielämässä. Minulle on aina opetettu, että koira saa ruuan kahdesti päivässä tiettyinä aikoina, jotta osaa sitten kaivata sitä kun ateria jää välistä ;) Alkuhämmästelyn jälkeen Lola odottaa jo selkeästi ruoka-aikaa ja syö kupin kiltisti tyhjäksi, selvä edistysaskel siis. Fetalle nämä asiat opetettiin jo ihan pentuna ja aikuisena ne olivat niin itsestäänselvyyksiä, että on haastavaa opettaa niitä aikuiselle koiralle. Samalla tämä on kuitenkin aika jännittävää, ja jokainen edistysaskel lisää yhteisymmärrystä ja parantaa suhdetta selkeästi.

Vaikka Lolasta tuskin ikinä tulee mitään tokomestaria tai edes kisakoiraa, se on nätti ja fiksu briardinarttu ja siinä on paljon potentiaalia, kunhan sen jaksaa kaivaa esiin. Koitan nyt säännöllisesti päivitellä tätä blogia, etenkin valokuvilla, jotta näette miten Lolan kotiutuminen ja fat camp lähtevät käyntiin!