Sisällön tarjoaa Blogger.

Canicross SM 2017

Koirajuoksun SM -kisat järjestettiin tänä vuonna Uudenmaan vetokoiraurheiluyhdistyksen toimesta Ohkolassa, äärimmäisen kuraisissa olosuhteissa. Kisarata oli onneksi hyvässä kunnossa, ja kisajärjestelyt toimi muutenkin todella hyvin. Ja jälleen kerran saatiin nauttia mukavasta tunnelmasta ja kannustuksesta - ilmapiiri näissä kisoissa on kyllä aivan omaa luokkaansa! Ramos sai jälleen kerran siellä saksanseisojien ja huskyjen keskellä runsaasti huomiota osakseen ja paljon hymähtelyjä tulevaan turkinhoitosessioon liittyen. Tuntui, että koiratkin kiinnittivät Ramokseen huomiota ihan eri tavalla ja jäivät pällistelemään superiloista karvakasaa ihan ihmeissään... :D



















Meidän startti oli aika optimaalinen, oltiin naisten koirajuoksun SM -sarjassa (3,7 km) lähtölistalla toiseksi viimeisiä, joten ajattelin Ramoksen saavan hyvää vauhtia edellä juoksevista. Ramos olikin "jokseenkin" innoissaan lähdössä, se hyppi takajaloillaan ja haukkui niin, että sain kaikin voimin roikkua siinä kiinni. Muutaman kymmenen metrin jälkeen oli radalla heti jyrkkä ylämäki, jota seurasi vähintään yhtä rankka alamäki, ja ajattelin ennen kisaa ottavani mäen rauhallisesti, jotten kuluttaisi kaikkia voimia siihen. Toisin kuitenkin kävi, kun Ramos ampui lähdöstä niin, etten pystynyt edes ajattelemaan jarruttamista, eikä ylä- tai alamäestä jäänyt mitään muistikuvia muille kerrottavaksi :D





















Tässä kohtaa mua kovasti kiusaava anemia vaikutti niin, että vauhdikas juoksu nosti sykkeen niin korkeaksi, että meinasi taju lähteä. Oma juoksukuntoni on syksyn aikana noussut ihan hurjasti ja tiedän olevani hyvässä kunnossa, mutta jouduin myös jatkuvasti varomaan sykkeen nousua ja nyt en sitä osannut ennakoida ollenkaan. Sain kuitenkin jatkettua juoksemista, ja ensimmäinen kilometri paineltiin reiluun kolmeen minuuttiin, joten vauhtia riitti. Noin puolentoista kilometrin kohdalla huomasin Ramoksen hieman keventävän oikeaa etutassua, mutta ei se kuitenkaan selvästi ontunut, joten varovasti jatkettiin juoksua, tosin huomattavasti hitaampaa. Saatiin vielä muutama hyvä spurtti ja juostessa mun syke tasaantui niin, että olisin taas itse jaksanut painella lopun täysiä, mutta Ramos -parka hyytyi aivan totaalisesti. Luulen sen menneen maitohapoille kovasta startista, sillä reppana vaihtoi kokonaan raville ja vielä melko hitaalle sellaiselle. Kisojen sääntöjen mukaan koiraa ei saa kirittää juoksemalla sen edessä, joten viimeisen kilometrin hölköttelin Rampen rinnalla ja maalisuoralla kannustin sitä vielä parhaani mukaan jatkamaan loppuun asti. Maaliin päädyttiinkin sitten lopulta ajalla 16.25 ja sijoitus oli 11/13.

(c) Arto Ketola

(c) Arto Ketola




Maaliintulon jälkeen olo oli aika huojentunut, olin tyytyväinen, että jaksettiin juosta koko matka ja Ramos sai toki heti hurjat kehut ja kissanruuat ja back on trackin päällensä. Eräs canicross -bloggaaja vastasi mielestäni niin ihanasti, kun häneltä kysyttiin, miksi hän kisaa vaikkei koskaan voita kilpailuja: "jos koiriltani kysyttäisiin, ne sanoisivat voittaneensa jokaisen kilpailun". Vaikka itse olen kilpailunhaluinen ja tulos kyllä ärsyttää, Ramos sai kyllä voittajan vastaanoton heti maalilla :)





















Juoksun jälkeen on melko helppoa analysoida meidän suoritusta - Ramos lataa kaikki paukut lähtöön, ja mulla taas anemian seuraukseni kunto ikäänkuin paranee loppua kohden, joten seuraavassa kisassa pitää ehdottomasti omalla kohdalla lämmitellä vielä paremmin ja korkeammalla teholla, ja jarruttaa lähdössä niin, että pystytään helposti juoksemaan koko kisa yhdessä hyvää vauhtia. Onhan sekin ihan fakta, ettei briardi ole mikään valjakkokoira, mutta kunhan Ramoksen kunto tuosta paranee ja saadaan juoksu kohdilleen, niin meidän sijoitukset paranee huimasti.

Seuraavat kisat onkin sitten Hangossa 4.11, siellä matkaa on 5,3 km ja taktiikka ja menestys toivottavasti vähän parempi, mutta tekemällä oppii. Eikä tuohon karvaturriin voi kuin olla tyytyväinen, aina se vaan tekee parhaansa ja ainakin valjakkourheilupiireissä on aivan ihana rotunsa edustaja <3 Kiitokset vielä kaikille uvulaisille mukavista kisoista, sekä tietysti omille kannustusjoukoille, on aika ihanaa juosta maaliin, kun Luka kannustaa täysillä sekä äitiä että koiraa :)

(c) Arto Ketola