Sisällön tarjoaa Blogger.

Uimareissu

Koirat pääsivät eilen leikkimään ihanan suomenlapinkoirapoika Rockyn kanssa, mutta olivat leikin jälkeen niin kuraisia, että päädyin pesemään ja kampaamaan ne kunnolla. Noh, tänään oli niin kaunis ilma, että mentiin koko perhe maankaatopaikalle ulkoilemaan. On se ihanaa, miten täällä joulukaupungissa koirat pääsevät uimaan lämpimässä auringonpaahteessa, kun jouluun on alle viikko aikaa... Ramos bongasi lätäkön samantien ja oli jo sukeltanutkin muutamaan otteeseen ennen kuin ehdin kunnolla reagoimaan, ja Tarto meni tottakai perässä. Luka nauroi koirien touhuille vedet silmissä eikä siinä sitten itsekään voinut muuta kuin nauraa. Kai se on pääasia, että koirilla on kivaa? :D Eilinen kampausoperaatio on siis tänään taas edessä...










Helsinki Winner 2015

Kaiken jännittämisen jälkeen Ramoksen ensimmäinen näyttely on nyt koettu, ja miten järkevää se olikaan valita ensimmäiseksi näyttelyksi nimenomaan tuo Helsingin pieni sisänäyttely... ;)

Ja koska näyttelyssä itsessään ei ollut tarpeeksi jännittämistä, päätin sittenkin mennä näyttelyyn junalla, jossa Ramos ei tietenkään ole ennen ollut. Häkki sentään matkasi eri kyydillä perille, jottei sitä tarvinnut raahata mukana.



Heti, kun pääsin junaan tajusin kuitenkin aliarvioineeni Ramoksen käytöstavat aivan totaalisesti. Tottakai se oli vähän utelias, mutta rauhallinen ja kävi nopeasti makuulle. Voin olla aika ylpeä siitä, että kaikilla mun koirat ovat osanneet käyttäytyä (ainakin kodin ulkopuolella) todella hienosti, ja Ramoksen kanssa matkaaminen oli ihan naurettavan helppoa ja leppoisaa. Ja jos joskus vielä suuntaan Helsingin Messukeskukseen näyttelyyn, on juna kyllä ehdottomasti matkustusvaihtoehto numero yksi. Matka Turusta Helsinkiin maksoi yhdeksän euroa yhteen suuntaan, ja koirasta tuli viiden euron lisä. Matkustimme lemmikkivaunussa, ja toki penkkiväli oli hieman ahdas isolle koiralle, mutta noin lyhyellä matkalla se riitti mainiosti. Koiralle voi myös ostaa oman istumapaikan ilmeisesti puoleen hintaan, jolloin mukaan pitää varata pyyhe/peitto, jolla suojaa istuimen. Pasilan asema on aivan Messukeskuksen vieressä, matkaa oli siis asemalta koirien sisäänkäynnille alle 500 metriä.

Rauhallisen junamatkan jälkeen Ramos puski vähän hepulia ja olin itse hermostunut ja ensimmäiset minuutit kehän laidalla kuluivat paniikin vallassa - oltiin varmasti melko koominen näky. Mutta kun muistin taas asennoitua olemaan järkevä koiranomistaja, Ramoskin rauhottui ;) Ihana Hanna-Kaisa oli lupautunut esittämään Ramoksen kehässä, ja laitoimme sen sitten yhdessä kuntoon. Olen muuten viime aikoina tehnyt sen kanssa paljon katsekontaktitreeniä (eli ihan sama miten mun kädet vispaa sen täytyy pitää katsekontakti) ja siitä ei kuulemma ollut yhtään apua tässä lajissa :DDD Junnu-uroksia oli yhteensä kolme, ja vasta kun Ramos oli muiden kanssa kehässä, tajusin miten pieni uros se on! Ramoksen esiintymiseen olen tyytyväinen, Hanna-Kaisa osaa hommansa ja Ramos antoi tutkia itsensä nätisti heti tuomarin pusuteltuaan... Tiedättekö sen tunteen, kun oman koiran hampaat tarkastetaan kehässä ja itse miettii kehän laidalla, että tuotakin olisi voinut vähän harjoitella? :D Valitettavasti mun ylitsepursuava tyytyväisyys ei vielä takaa sen suurempaa menestystä kehässä, ja tuomari Soile Bister lähetti Ramoksen H:n kera kotiin kasvamaan ja miehistymään.


"Pieni, yleiskuvaltaan vielä narttumainen, hyvät rungot mittasuhteet. Seistessä pieni painauma selässä.  Kuono voisi olla hieman pidempi. Vielä kovin kehittymätön runko. Niukasti kulmautunut edestä, hyvät takaraajat. Hyvät luiset kaksoiskannukset. Ajoittain hieman korkea-asentoinen häntä. Liikkuu ok. Karva ei ole vielä valmis. Mukava luonne". 



 (c) Harri Puranen
 (c) Harri Puranen

  Arvostelu on ihan tuollainen semi-ystävällinen, kai se on pakko hyväksyä, että Ramos -neidillä on vielä miehistymisprosessi vähän kesken :D Ei se kyllä mun silmiin mitenkään narttumainen ole, mutta itsepähän halusin tuomarin mielipiteen omani lisäksi. Esiintymisen jälkeen Ramos oli aivan rättiväsynyt ja pääsi häkkiin nukkumaan - ja mä jäin kehän laidalle kannustamaan sen Tuuli -siskoa, joka valitettavasti sai myös H:n. Sisarukset ovat kyllä niin samaa mallia, että ainakin tuomarin linja piti! Tietysti siskon kohdalla tuo narttumaisuus on varmasti vaan etu :D

Loppupäivä menikin sitten aikamoisessa koomassa sekä mulla että koiralla, ja onneksi saatiin autokyyti kotiovelle asti. Kotona Ramos romahti heti lattialla nukkumaan ja vaan vaivoin onnistui ryystämään iltaruuan, ja sama meno jatkui vielä koko sunnuntain. Kiitos vielä Hanna-Kaisalle Ramoksen kaunistamisesta ja esittämisestä ja seurasta ja vaikka mistä! Turussa sama homma sitten uudestaan, apua!

Ihana arki
















Ramoksen kuulumiset

On  ihanaa, kun tuntuu, että pitkästä aikaa on koirien kanssa ehtinyt tekemään paljon enemmän. "Tekeminen" on vähän vaihdellen treeniä, juoksua, leikkiä, sosiaalistamista tai ihan vaan ulkoilua.
Lokakuun alussa käväistiin koko perhe Yläneellä briardien treenileirillä, jossa lajivaihtoehtoina olivat peltojälki, agility ja tottis, sekä leikitys maalimiehen kanssa. Ramoksen kanssa halusin kokeilla tuota viimeistä, yksittäisessä agilitytreenissä kun en nähnyt järkeä ja tottis on, noh, ei tokoa ;) Tiesin kyllä Ramoksen leikkivän hyvin, mutta olin silti iloisesti yllättynyt siitä, miten se ei jännittänyt maalimiestä yhtään ja puri leluun hyvin kiinni. Ipokoiraa siitä ei tule vahingossakaan, mutta leikitys oli kuitenkin hyvä muistutus Ramoksen monipuolisuudesta. Jos jatkossa muistaisi hyödyntää leikkipalkaakin, se kun tuppaa näiden pallohullujen kanssa unohtumaan. Parasta leirissä oli kuitenkin tuttujen näkeminen, oli hauskaa nähdä Ramoksen sisaruksia omistajineen, sekä esim. Touhu -briardi, joka on mun silmissä tosi komea poika.


Tokoilu on ollut ohjelmassa nyt päivittäin.Tarton ollessa jatkuvasti enemmän ja vähemmän sairaslomalla, on Ramoksen kanssa tullut treenattua normaalia enemmän. Tällä hetkellä työn alla on eniten paikallaolo (istuen ja makuulla), seuraamisen käännökset ja luoksetulo ja kyllä, nouto. Treenaaminen sen kanssa on hauskaa, sille on kehittynyt kunnon treenimoodi, johon se siirtyy heti, kun tajuaa, mitä ollaan tekemässä. Vaikka Ramos onkin aika touhukas, treenatessa se kyllä keskittyy hienosti ja tarjoaa tekemistä koko ajan. Vihdoin sain myös aikaiseksi opettaa sen antamaan tassua, Ramoksen siskon Tuulin omistaja ystävällisesti muistuttikin, että eihän se sitä opi jollei kukaan opeta ;)

Luoksetulossa en vieläkään ole päättänyt opetanko sen tulemaan eteen vai suoraan sivulle. Toisaalta virhemarginaali on suoraan sivulletulossa pienempi, eikä mulla ainakaan aikaisempien koirien kanssa ole pk-ura siihen kaatunut, hehe :D





Nyt kun Ramos on jo yhdeksän kuukautta, tunnen välillä syyllisyyttä siitä, ettei se osaa vielä esim. tokojuttuja samalla tavalla kuin vaikka Tarto samassa iässä, Fetasta puhumattakaan. Toisaalta olen koittanut olla hieman armollinen itselleni, nyt kun ei enää pystykään keskittymään ainoastaan koiriin ja treenaamiseen, toisin kuin esimerkiksi Fetan kanssa. Ja sitten taas samaan aikaan olen tyytyväinen rauhalliseen etenemiseen, koska todellisuudessa mihinkään ei ole kiire, enkä haluaisi joutua siihen kierteeseen missä ensin opetan jonkun asian nopeasti sinnepäin ja sitten korjailen myöhemmin sitä tuskissani (tosin luulen, että se on edessä jokatapauksessa :D). 

Ja vaikka erikoisvoittajan liikkeet ei vielä olekaan hallussa, olen tyytyväinen siihen, miten nätisti Ramos tottelee arjessa ylipäätänsä. Se odottaa lupaa ennen kuin alkaa syömään ruokansa, se istuu ovella, kun laitan remmin kiinni, se ei ryntää takaluukusta, se antaa kammata (paitsi Tartoa, koska ryömii Tarton tilalle kammattavaksi), ja kaikki nämä jutut on niin perusjuttuja ja lähtökohta sille, että mitään muuta treeniä voi edes ajatella, joten kyllä me jotain tehdään oikeinkin - vaikka sitten vähän hitaammalla tahdilla :D Vaikka pidän omasta mielestäni koirille aika tiukkaakin kuria kotona, ne saavat painia sisällä, olla sohvalla ja tulla sänkyyn jatkamaan unia mun kanssa, kun Sami lähtee töihin - kunhan lopettavat heti, jos käsken. Vapaana pitämisessä ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmaa, eikä mulla tarvitse edes olla tasku nameja täynnä, vaan molemmat koirat tulevat kyllä heti käskystä luokse. Silti vasta viime viikonloppuna taas tajusin sen, miten helppo koira Ramoskin on, kun Lukan synttärijuhlien ajaksi Hanna-Kaisa tuli Pirkko -afgaaninsa kanssa viemään Ramoksen lenkille. Se, että voi oman koiransa antaa noin vain koiralle suht vieraalle ihmiselle, ja se tottelee vapaanakin on tosi hienoa - vaikka ihan kaikkien käsiin en kyllä koiria antaisikaan ;) Ja sitten taas toisaalta - niinhän Ramos tuli meidänkin luokse :D 



Kuvia

Tässä "vähän" kuvamateriaalia meidän viime viikoilta. Molempien koirien kanssa on ulkoiltu paljon niin yhdessä kuin erikseen, ja Ramos on vihdoin korkannut juoksuvaljaat. Ramos on paljon suoraviivaisempi tyyppi kuin Tarto, ja se nauttii juoksemisesta siinä missä Tartolla kävisi vähän aika pitkäksi :D Ensi viikolla pitäisi startata myös canicross -treenit! Tottistreenitkin on nyt korkattu, ja Ramos keskittyi tekemiseen hienosti, vaikka häiriötä riitti niin vieraalla kentällä kuin vaunuissakin. Sivulletulot, seuraaminen ja pysähdykset alkaa olla hienosti hallussa, ja tällä hetkellä hinkataan asennonvaihtoja, että saadaan tekniikka varmasti jäämään selkärankaan. Tarton kanssa ei treenailu ole ollut kovinkaan tavoitteellista, kun en vieläkään ole sinut tuon varvasasian kanssa ja se vaikuttaa omaan tekemiseeni selvästi enemmän kuin Tarton... Avoimen luokan liikkeissä ei kuitenkaan kaukkareita lukuunottamatta (makuulta istumaan noustessa se hyppää korkealle ilmaan eikä aina laskeudu samaan kohtaan...) ole juuri mitään ongelmia, mutta häiriötreeniäkin pitäisi jostain saada alle ennen kuin voi kisoista edes haaveilla. Pitäisi myös mennä katsomaan tokokoetta, jotta näkisi uudet säännöt ihan käytännössäkin...

Jokatapauksessa on ihanaa, kun koiria on kaksi, ja niille riittää seuraa toisistaan. Tarto kyllä  kiusaa Ramosta jatkuvasti, mutta ei sitten pysykään perässä, kun penska saa hepulin. Ramos on edelleen todella pentumainen vaikka onkin kasvanut melkoisesti ja se näin kahdeksan kuukauden ikäisenä nostanut koipeaan kerran :D 












Varpaan kohtalo

Tarton oikeasta takajalasta meni varvas sijoiltaan juhannusaattona ja vaikka sain sen melkein heti takaisin paikoilleen, kävimme vielä näytillä eläinlääkärissä. Eläinlääkärin mukaan röntgenissä ei näkynyt mitään ongelmaa, ja varpaan olisi pitänyt parantua pelkällä levolla. Tarto ei tosiaan ole niitä koiria, joita on helppoa (tai edes mahdollista) pitää levossa, mutta parin viikon jälkeen luksoitunut varvas alkoi osoittaa paranemisen merkkejä. Kaikki varpaat olivat episodin seurauksena myöskin ihan vinossa, mutta nyt nekin alkavat suoristua. Ongelmaksi muodostuikin luksoituneen varpaan viereinen eli kaikkein sisin varvas, jonka huomasin jossain vaiheessa olevan ihan jäykkä. Nivel ei siis jousta yhtään ja tassun käyttäminen aiheutti kipua.

Sain Koira-Kissaklinikan eläinlääkäriltä hyvin epämääräisen vastauksen varpaan kohtalosta, eikä röntgenissä hänen mukaansa näkynyt mitään kummallista. Päätin kuitenkin edelleen pitää Tarton levossa ja odottaa siihen, että vakkarilääkärini palaa kesälomalta, varsinkin kun varpaan tilanne ei näyttänyt muuttuvan mihinkään.




























Oma eläinlääkärini vahvisti sitten sen, mitä pelkäsinkin, eli niveleen on tullut rustottumaa. Varpaalle ei nyt sitten tehdä mitään, vaan alan pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa ja seuraan, oppiiko Tarto käyttämään tassua jäykän varpaan kanssa vai aiheuttaako se kipua tai  muita ongelmia. Yleensä koirien pitäisi tälläiseen tottua, mutta jos ei, niin varvas amputoidaan. Amputaatiota ei tosiaan kannata siis tehdä heti, jos Tarto pärjää varpaan kanssa (niin kuin nyt siltä vaikuttaisi) ja kuten eläinlääkäri ystävällisesti muistutti - yhdestä tassusta voi amputoida vain yhden varpaan ja Tarto on vasta kaksivuotias ;) Agilitykentille ei kuitenkaan tulla koskaan palaamaan, ja juoksulenkitkin on nyt Tarton osalta lenkkeilty. "Kotikoirana" pitäisi kuulemma tuollaisen varvasvaivaisen pärjätä ihan hyvin, ja saa nähdä mitä se sitten Tarton kohdalla tarkoittaa.

Joka tapauksessa on ihanaa kun Tartoa saa taas viedä ulos, en usko et kenenkään hermo olisi kestänyt sen "sairasloman" jatkumista. Nyt ohjelmaan kuuluu sitten ulkoilua vapaana, että se saa itse määrätä liikuntansa määrän. Vähän olen kuitenkin joutunut sen menoa rajoittamaan, koska se ei tosiaan vaikuta mitenkään kivuliaalta Ramoksen kanssa leikkiessään.