Sisällön tarjoaa Blogger.

Varpaan kohtalo

Tarton oikeasta takajalasta meni varvas sijoiltaan juhannusaattona ja vaikka sain sen melkein heti takaisin paikoilleen, kävimme vielä näytillä eläinlääkärissä. Eläinlääkärin mukaan röntgenissä ei näkynyt mitään ongelmaa, ja varpaan olisi pitänyt parantua pelkällä levolla. Tarto ei tosiaan ole niitä koiria, joita on helppoa (tai edes mahdollista) pitää levossa, mutta parin viikon jälkeen luksoitunut varvas alkoi osoittaa paranemisen merkkejä. Kaikki varpaat olivat episodin seurauksena myöskin ihan vinossa, mutta nyt nekin alkavat suoristua. Ongelmaksi muodostuikin luksoituneen varpaan viereinen eli kaikkein sisin varvas, jonka huomasin jossain vaiheessa olevan ihan jäykkä. Nivel ei siis jousta yhtään ja tassun käyttäminen aiheutti kipua.

Sain Koira-Kissaklinikan eläinlääkäriltä hyvin epämääräisen vastauksen varpaan kohtalosta, eikä röntgenissä hänen mukaansa näkynyt mitään kummallista. Päätin kuitenkin edelleen pitää Tarton levossa ja odottaa siihen, että vakkarilääkärini palaa kesälomalta, varsinkin kun varpaan tilanne ei näyttänyt muuttuvan mihinkään.




























Oma eläinlääkärini vahvisti sitten sen, mitä pelkäsinkin, eli niveleen on tullut rustottumaa. Varpaalle ei nyt sitten tehdä mitään, vaan alan pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa ja seuraan, oppiiko Tarto käyttämään tassua jäykän varpaan kanssa vai aiheuttaako se kipua tai  muita ongelmia. Yleensä koirien pitäisi tälläiseen tottua, mutta jos ei, niin varvas amputoidaan. Amputaatiota ei tosiaan kannata siis tehdä heti, jos Tarto pärjää varpaan kanssa (niin kuin nyt siltä vaikuttaisi) ja kuten eläinlääkäri ystävällisesti muistutti - yhdestä tassusta voi amputoida vain yhden varpaan ja Tarto on vasta kaksivuotias ;) Agilitykentille ei kuitenkaan tulla koskaan palaamaan, ja juoksulenkitkin on nyt Tarton osalta lenkkeilty. "Kotikoirana" pitäisi kuulemma tuollaisen varvasvaivaisen pärjätä ihan hyvin, ja saa nähdä mitä se sitten Tarton kohdalla tarkoittaa.

Joka tapauksessa on ihanaa kun Tartoa saa taas viedä ulos, en usko et kenenkään hermo olisi kestänyt sen "sairasloman" jatkumista. Nyt ohjelmaan kuuluu sitten ulkoilua vapaana, että se saa itse määrätä liikuntansa määrän. Vähän olen kuitenkin joutunut sen menoa rajoittamaan, koska se ei tosiaan vaikuta mitenkään kivuliaalta Ramoksen kanssa leikkiessään.