Sisällön tarjoaa Blogger.

Jämin kevätkisat

Eilen oli vuorossa kevätkauden toinen (ja samalla viimeinen) kisa, kun suuntasimme L-SVU:n kevätkisoihin Jämin lentokentälle. Kisaradat olivat siis uudet, eikä ratapohjasta ollut oikein etukäteen tietoa, tosin edellisissä Jämin kisoissa on pohja ollut aika kovaa eikä kuraisuuskaan ole ollut mitään Ohkolaan verrattuna :) Otin mukaan kahdet kengät, Sarvan Irockit ja Hokan Tracerit ja toivoin, että pääsisin nimenomaan Hokilla juoksemaan.

Keli oli perillä alkuun aika viileä, mutta lämpeni päivän kuluessa suorastaan kuumaksi. Olin tosiaan ilmoittautunut nyt koirajuoksun harrastesarjaan tavoitteena saada Ramoksen kanssa ehjä ja hyvä juoksu ilman suurempaa hyytymistä. Lisäksi Ramoksella oli toinenkin juoksu luvassa, kun Luka halusi ilmoittautua lasten koirajuoksusarjaan. Ohkolan jälkeen Ramoksen kanssa on kerran otettu hyvin lyhyt vetotreeni, mutta pääasiassa ollaan tehty juoksutreenit metsässä niin, että Ramos on saanut painella vapaana. Mitään suurta kunnonkohotusta ei tässä ajassa tietenkään ole tapahtunut, mutta uskon noiden metsälenkkien olevan pääasiallista treeniä meille jatkossakin.

Harrastussarjassa juoksijoita oli yhteensä seitsemän, ja me lähdimme matkaan kolmantena whippetin ja siperianhuskyn perään. Ennen lähtöä Sami lämmitteli Ramoksen ja sain itse keskittyä rauhassa omaan verryttelyyn. Maalisuoran alusta näytti ainakin aika kovalta ja päädyin laittamaan Hokat jalkaan, mutta radan ensimmäiset 500 metriä olivat ainakin ihan pehmeää hiekkaa, tuntui kuin olisi jossain rantahietikossa juossut ja vauhdin pitäminen oli melko haastavaa. Ramos lähti kuitenkin totuttuun tapaan liikkeelle, joten koitin vaan olla suurempia jarruttelematta ja lähdön aikana nopeus on parhaimmillaan ollutkin 25,9 km/h, joten siihen sopii olla tyytyväinen :D Saimme aika nopeasti huskyn kiinni, ja Ramos lähti ihan hyvin ohittamaankin, mutta sitten sitä alkoikin jännittää perässä juokseva koirakko, ja turhautuneena päästettiin sitten parivaljakko ohi. Tarkoitus oli pysytellä peesissä, mutta meillä oli kuitenkin kovempi vauhti, ja Ramoskin osoitti taas uudestaan menohaluja. Menimme sitten taas uudestaan ohi, mutta hätä yllätti, ja Ramos päätti tyhjentää suolensa radan reunaan! Tätä se ei ole koskaan ennen tehnyt, ja luulen, että lämmin keli (ja ehkä aamun maksalaatikko) olivat syynä siihen, että sen vatsa meni sekaisin. Jokatapauksessa olo varmasti keveni tuon jälkeen, ja saimme vielä tehtyä todella hienon ohituksen, eli pelkällä käskyllä remmi suorana painelimme huskyparista ohi. Jossain kohtaa katsoin kellosta, että kaksi kilometriä on täynnä ja on aika ottaa viimeisen 500 metrin loppukiri, kunnes tajusin, että rata vaan jatkuu vaikka 2,5 kilometriä tuli täyteen, ja viimeinen pätkä tuntui sen jälkeen aika pitkältä :D Ramos osoitti hyytymisen merkkejä ja jossain kohtaa juostiin jo rinnakkain, mutta käskyillä sain sen onneksi vielä ravaamaan edessä, vaikka laukasta tai vetoavusta ei enää ollut tietoakaan :D

















3 kilometrin jälkeen päädyttiin maaliin ajalla 12:49.06 eli ihan tasan sekuntia myöhemmin, kuin kisan voittaja whippetinsä kanssa. Ihan hieman syö miestä tuo sekuntin ero, mutta toisaalta saatiin kuitenkin ihan hyvä juoksu ja siihen sopii olla tyytyväinen :)

Meidän sarjan jälkeen alkoikin lasten koirajuoksu, ja pikaisen juoton jälkeen Ramos pääsi uudestaan tositoimiin. Juostava matka oli 100 metriä, ja pienet juoksijat lähetettiin matkaan niinkuin valjakkourheilijat kuuluukin. Edeltävien lähtiessä Ramos meinasi lähteä keulimaan, ja kun lähtölaskentaa tehtiin Lukalle, sain ihan tosissani roikkua koiran valjaissa, että Lukalle käy hassusti :D Hienosti pojat painelivat yhdessä maaliin asti ja siitä sai vielä mitalinkin muistoksi :)





















Kisat olivat kyllä taas kerran hyvin järjestetyt ja lentokenttäalue toimi hyvänä varikkona. Kaiken lisäksi oli ihan mahtavaa, että taas kisoissa nähtiin briardiedustusta enemmänkin, kun Laura osallistui myös samaan harrastejuoksusarjaan ja teki hienon ensimmäisen kisajuoksunsa. Myös Lauran pojat olivat mukana kisaamassa lasten koirajuoksussa, joten yhteensä kisassa oli mukana kolme briardia!

Vähän harmittaa, että kevään kisat oli nyt tässä, mutta toisaalta nyt on hyvää aikaa kesällä treenata meidän molempien kestävyyskuntoa. Syksyllä on tarkoitus taas osallistua niin moneen kisaan kuin maantieteellisesti on mahdollista :D Lisäksi mulla on tosiaan omia juoksukisoja tässä tulossa, Turku Trail Cupin osakilpailut ja Paavo Nurmi Maraton nyt alkajaisiksi ainakin :) Voisin koittaa tännekin päivitellä vähän ahkerammin noista meidän treeneistä, niin pysyisi sitten itsekin kartalla paremmin. Ja tietysti tässä kesällä vähän houkuttelisi tuo tokoilukin ;)

Kuvista kunnia kuuluu Kimmo Virkille (www.kimmovirkki.com)

Ohkolan kevätkisat

Kisakausi on nyt korkattu perinteisen mutaisessa Ohkolassa, ja heti alkuun on pakko ylpeänä todeta, että kisoissa oli mukana yhteensä kolme briardia! Luulen, että tällainen briardiedustus on valjakkokisoissa suorastaan historiallisen suuri, ja toivottavasti trendi jatkuu tällaisena! Kaikki koirat edustivat kyllä rotuaan esimerkillisesti, ja Janne ja Kide sijoittuivatkin hienosti heti ensimmäisissä kisoissaan :) Ohkolassa briardin kanssa kisaaminen on kyllä todellinen osoitus rakkaudesta lajiin, nimittäin meillä ainakin siivotaan edelleen lattialle varisevaa Mäntsälän hiekkaa...




















Meillä ei Ramoksen kanssa kisaan valmistautuminen sujunutkaan aivan kuten piti, eihän se koskaan. Rehellisyyden nimissä Ramos ei ole lainkaan saanut tarpeeksi treeniä pitkittyneiden talviolosuhteiden ja omistajan omien juoksutreenien vuoksi. Itse olen kuitenkin ollut todella hyvässä juoksukunnossa, tai ainakin olin, kunnes pitkillä lenkeillä taisin rasittaa polveani liikaa ja viimeistelin homman sitten lauantain kisaa edeltävänä torstaina juoksemalla Turku Trail Cupin osakilpailun Paimiossa :D

Aamulla karkasin kotoa poikkeuksellisesti vain Ramoksen kanssa, kun team Lipposen mahtavat naiset eli Jonna ja Sanna huolivat meidät kyytiinsä, ja sain rauhassa keskittyä kisaamiseen sekä seurata vähän ammattimaisempaa valjakkoharrastusta :)

Alkulämmittelyssä polven särky ja kuumotus lisääntyi, ja tiesin siinä vaiheessa, etten varmasti pysty parasta suoritustani tekemään. Ramos oli tapansa mukaan into piukassa, mutta tällä kertaa se pysyi lähdössä kauniisti istumassa vielä lähtölaskennan ajankin ja ampaisi sitten käskyn saatuaan hienosti liikkeelle. Rata oli sama kuin viime syksyn SM -kisoissa, eli heti startin jälkeen oli jyrkkä nousu ja lasku, mutta mielestäni sain oman juoksuni hyvin haltuun ja mäki noustiin ilman suurempia nivelvaurioita. Sykemittarin mukaan kahden ensimmäisen kilometrin aikana huippunopeus oli 2,5 min/km, joten vauhti todella oli hyvä ja pysyi tasaisena.

(c) Sirke Vaarma

(c) Sirke Vaar
















Kahden kilometrin jälkeen Ramos vaihtoi laukalta raville, vaikka käskystä sain sen vielä nostamaan laukan muutamaan otteeseen. Väsymys ja maitohapot kuitenkin iskivät suurinpiirtein 3 kilometrin kohdalla, ja raukka hyytyi kyllä lopussa täysin. Loppupätkä hölköteltiin sitten rinta rinnan aina maaliin asti <3 Ohituksia ei matkan aikana tullut, en tiedä olisiko Ramos saanut niistä kiriapua, mutta ainakin se antoi jälleen kerran radalla ihan kaikkensa :') Autolle se raahautui taas tassut ristissä, mutta palautusjuoman, muutaman lihapullan ja kävelylenkin jälkeen sen palautuminen lähti nopeasti käyntiin. Pienen levon jälkeen se olikin iltapäivällä taas oma virkeä itsensä :)

Loppuaika meillä oli hiukan alle 16 min, ja sijoitus 11/13, eli tulosten puolesta ei tässä kisassa juhlittu. Toisaalta tämä suoritus toi luottoa siihen, että meiltä kyllä sitä vauhtia löytyy, kunhan saadaan kestävyystreeniä lisättyä ja vammat selätettyä.


(c) Vilma Hallikas

Seuraava kisa meillä on 5.5 Jämijärvellä, ja muutin alustavia suunnitelmia nyt niin, että osallistummekin siellä harrastussarjaan, jossa matka on lyhyempi (n. 2,5 km). Tavoitteena olisi saada hyvä kokonainen juoksu ilman lopun hyytymistä :) Jokatapauksessa Ohkolan kisoista jäi oikein hyvä mieli, ja kuvistakin näkee, että Ramos todella nauttii kisaamisesta!

(c) Sirke Vaarma