Sisällön tarjoaa Blogger.

Synttärisankari ja PK -rotumestikset

Tarto tosiaan täytti perjantaina jo kaksi vuotta, enkä oikein ymmärrä, että mihin se pentu katosi. Se saattaa johtua siitä, ettei se ole kadonnut mihinkään, sillä Tarto on edelleen todella pentumainenja hyvä niin. Fetahan oli sellainen vanhana syntynyt ja Lola on aika samaa sarjaa, joten yksi vähän hitaammin kypsyvä on mukavaa vaihtelua :D Hurjasti onnea vielä täälläkin kaikille Ab Imo Pectore B -pennuille! :)




Eilen ajelin sitten aamulla Haunisiin seuraamaan PK -rotumestiksiä, jossa oli siis mukana kiitettävä joukko briardikisaajia. Pääsin näkemään Alpon ja Variksen tottisosuuden, ja ne olivat kyllä molemmat hienoa katsottavaa. Muutenkin oli kiva nähdä tuttuja, ja kyllähän Lola ja Tartokin pääsivät mukaan ihmettelemään pk-touhuja. Mä kyllä nostan hattua kaikille, jotka noissa lajeissa kisaavaat - en ymmärrä, miten joku selviää siitä jännittämisestä, kun yhden osuuden jälkeen onkin vielä pari lisää jäljellä, hyi :D




 Puolenpäivän jälkeen mun voimat oli niin lopussa, että ajelin suosiolla kotiin päiväunille, mutta pientä intoa kisoista tarttui tällaiseen tokoihmiseenkin. Tarto on todistanut pystyvänsä hyppäämään metrisen esteen, ei tosin käskystä vaan ihan hyppäämisen ilosta :D Tänään kokeilin sitten ottaa molempien kanssa pienet tokotreenit korkealla vietillä. Tarton kanssa en ole edes mitenkään viettiä koittanut nostaa, se on muutenkin vauhdikas eikä tokoon korkeaa viettiä tarvita, mutta se teki kaiken niin upeasti, että olisin voinut tätäkin kokeilla aikaisemmin. Se on helppo innostaa, mutta pysyy silti koko ajan käskyn alla ja liikkeet olivat tosi näyttäviä. Lolan kanssa kokeilin tosiaan samaa, ja kai sekin lasketaan onnistumiseksi, kun se riehaantuneena puraisi mua reiteen... :D Tällaisia treenejä kyllä pitää ainakin Tarton kanssa ottaa jatkossakin, varsinkin kun lyhyen treenin jälkeen oltiin kaikki kolme ihan väsyneitä!

Meillä haisee

Nyt kun Samikin pystyy taas kävelemään meillä on elämä helpottunut huomattavasti, joskin mun kävelyni muuttuu koomisemmaksi päivä päivältä. Se tekee mullekin kuitenkin hyvää päästä vähän ulkoilemaan, ja selkätuen, kompressiosäärystimien ja kunnon lenkkareiden avulla jaksan talsia lenkin tyttöjen perässä. Ja niin kuin olen kirjoittanut ennenkin, koirista saa kyllä päikkäriseuraa lenkin jälkeen :) 


Mulla kävi myös hyvä tuuri, sillä sain Tarton ilmoitettua tokokokeeseen ja treenattiinkiin siihen vielä. Tarto päätti kuitenkin aloittaa juoksut, joten kisa jäi sitten väliin ja seuraavaan menee varmaankin hetki. Vähän mua harmittaa, kun olin niin vakaasti päättänyt, että saisin sen kanssa kisaoikeuden voittajaan vielä tämän vuoden puolella. Toisaalta Tarppa on edelleen vähän epävarma ja pentumainen, joten iän karttuminen tekee sille pelkästään hyvää. Tartohan täyttää nyt perjantaina jo kaksi, joten vähän ikäkriisiä pukkaa...


Koirat ovat muutenkin pitäneet meidät kiireisenä, molemmat saivat luita syötyään niin järjettömän ripulin, että ravattiin pari yötä niiden kanssa ulkona lähes tauotta ja nyt kun siitä on toivuttu, on ohjelmassa ollut luonnollisestikin suihkupäiviä ja turkkien selvittelyä. Lolasta on kampaamisen suhteen tullut ihan kauhea, en saa yhtään kammata Tartoa rauhassa ilman, että Lola koittaa koko ajan tunkea itseään kamman alle :D Se ei siis tosiaan suhtautunut kampaamiseen näin innokkaasti vaikka vuosi sitten, mutta pitää kai olla tyytyväinen :D Jouduin käväisemään Lolan kanssa myös eläinlääkärillä, sillä sen alapää haisi niin pahalla, että pelkäsin sen saaneen kohtutulehduksen tms. Lolan kohtu ultrattiin, mutta niin ultra kuin pissanäytekin oli ihan kunnossa, ja eläinlääkärin diagnoosi oli endometriitti, emätintulehdus tai "ehkä tää koira vaan haisee pahalta" :D Jokatapauksessa sain ohjeen jäädä seuraamaan Lolan vointia, eikä mitään oireita ole tuon lääkärikäynnin jälkeen esiintynyt. Valeraskauksien vuoksi Lolan leikkaus on kuitenkin välttämättä edessä, varmaankin vielä tämän vuoden puolella.