Sisällön tarjoaa Blogger.

Uimareissu

Koirat pääsivät eilen leikkimään ihanan suomenlapinkoirapoika Rockyn kanssa, mutta olivat leikin jälkeen niin kuraisia, että päädyin pesemään ja kampaamaan ne kunnolla. Noh, tänään oli niin kaunis ilma, että mentiin koko perhe maankaatopaikalle ulkoilemaan. On se ihanaa, miten täällä joulukaupungissa koirat pääsevät uimaan lämpimässä auringonpaahteessa, kun jouluun on alle viikko aikaa... Ramos bongasi lätäkön samantien ja oli jo sukeltanutkin muutamaan otteeseen ennen kuin ehdin kunnolla reagoimaan, ja Tarto meni tottakai perässä. Luka nauroi koirien touhuille vedet silmissä eikä siinä sitten itsekään voinut muuta kuin nauraa. Kai se on pääasia, että koirilla on kivaa? :D Eilinen kampausoperaatio on siis tänään taas edessä...










Helsinki Winner 2015

Kaiken jännittämisen jälkeen Ramoksen ensimmäinen näyttely on nyt koettu, ja miten järkevää se olikaan valita ensimmäiseksi näyttelyksi nimenomaan tuo Helsingin pieni sisänäyttely... ;)

Ja koska näyttelyssä itsessään ei ollut tarpeeksi jännittämistä, päätin sittenkin mennä näyttelyyn junalla, jossa Ramos ei tietenkään ole ennen ollut. Häkki sentään matkasi eri kyydillä perille, jottei sitä tarvinnut raahata mukana.



Heti, kun pääsin junaan tajusin kuitenkin aliarvioineeni Ramoksen käytöstavat aivan totaalisesti. Tottakai se oli vähän utelias, mutta rauhallinen ja kävi nopeasti makuulle. Voin olla aika ylpeä siitä, että kaikilla mun koirat ovat osanneet käyttäytyä (ainakin kodin ulkopuolella) todella hienosti, ja Ramoksen kanssa matkaaminen oli ihan naurettavan helppoa ja leppoisaa. Ja jos joskus vielä suuntaan Helsingin Messukeskukseen näyttelyyn, on juna kyllä ehdottomasti matkustusvaihtoehto numero yksi. Matka Turusta Helsinkiin maksoi yhdeksän euroa yhteen suuntaan, ja koirasta tuli viiden euron lisä. Matkustimme lemmikkivaunussa, ja toki penkkiväli oli hieman ahdas isolle koiralle, mutta noin lyhyellä matkalla se riitti mainiosti. Koiralle voi myös ostaa oman istumapaikan ilmeisesti puoleen hintaan, jolloin mukaan pitää varata pyyhe/peitto, jolla suojaa istuimen. Pasilan asema on aivan Messukeskuksen vieressä, matkaa oli siis asemalta koirien sisäänkäynnille alle 500 metriä.

Rauhallisen junamatkan jälkeen Ramos puski vähän hepulia ja olin itse hermostunut ja ensimmäiset minuutit kehän laidalla kuluivat paniikin vallassa - oltiin varmasti melko koominen näky. Mutta kun muistin taas asennoitua olemaan järkevä koiranomistaja, Ramoskin rauhottui ;) Ihana Hanna-Kaisa oli lupautunut esittämään Ramoksen kehässä, ja laitoimme sen sitten yhdessä kuntoon. Olen muuten viime aikoina tehnyt sen kanssa paljon katsekontaktitreeniä (eli ihan sama miten mun kädet vispaa sen täytyy pitää katsekontakti) ja siitä ei kuulemma ollut yhtään apua tässä lajissa :DDD Junnu-uroksia oli yhteensä kolme, ja vasta kun Ramos oli muiden kanssa kehässä, tajusin miten pieni uros se on! Ramoksen esiintymiseen olen tyytyväinen, Hanna-Kaisa osaa hommansa ja Ramos antoi tutkia itsensä nätisti heti tuomarin pusuteltuaan... Tiedättekö sen tunteen, kun oman koiran hampaat tarkastetaan kehässä ja itse miettii kehän laidalla, että tuotakin olisi voinut vähän harjoitella? :D Valitettavasti mun ylitsepursuava tyytyväisyys ei vielä takaa sen suurempaa menestystä kehässä, ja tuomari Soile Bister lähetti Ramoksen H:n kera kotiin kasvamaan ja miehistymään.


"Pieni, yleiskuvaltaan vielä narttumainen, hyvät rungot mittasuhteet. Seistessä pieni painauma selässä.  Kuono voisi olla hieman pidempi. Vielä kovin kehittymätön runko. Niukasti kulmautunut edestä, hyvät takaraajat. Hyvät luiset kaksoiskannukset. Ajoittain hieman korkea-asentoinen häntä. Liikkuu ok. Karva ei ole vielä valmis. Mukava luonne". 



 (c) Harri Puranen
 (c) Harri Puranen

  Arvostelu on ihan tuollainen semi-ystävällinen, kai se on pakko hyväksyä, että Ramos -neidillä on vielä miehistymisprosessi vähän kesken :D Ei se kyllä mun silmiin mitenkään narttumainen ole, mutta itsepähän halusin tuomarin mielipiteen omani lisäksi. Esiintymisen jälkeen Ramos oli aivan rättiväsynyt ja pääsi häkkiin nukkumaan - ja mä jäin kehän laidalle kannustamaan sen Tuuli -siskoa, joka valitettavasti sai myös H:n. Sisarukset ovat kyllä niin samaa mallia, että ainakin tuomarin linja piti! Tietysti siskon kohdalla tuo narttumaisuus on varmasti vaan etu :D

Loppupäivä menikin sitten aikamoisessa koomassa sekä mulla että koiralla, ja onneksi saatiin autokyyti kotiovelle asti. Kotona Ramos romahti heti lattialla nukkumaan ja vaan vaivoin onnistui ryystämään iltaruuan, ja sama meno jatkui vielä koko sunnuntain. Kiitos vielä Hanna-Kaisalle Ramoksen kaunistamisesta ja esittämisestä ja seurasta ja vaikka mistä! Turussa sama homma sitten uudestaan, apua!