Sisällön tarjoaa Blogger.

Hiljaista arkea

Lola nukkui pois 5. helmikuuta, kun muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Mietin pitkään sitä, teenkö oikean päätöksen - konsultoin eläinlääkäriä ja vietin unettomia öitä, ja silti lopullisen varmuuden sain vasta torstaina ennen eläinlääkärikäyntiä. Olimme molempien tyttöjen kanssa maankaatopaikalla, mutta Lola ei jaksanut enää kauheasti kävellä (juoksemisesta puhumattakaan) ja sen takajalat menivät alta pariinkin otteeseen. Se joutui käyttämään koko kroppaansa ja liikkuminen näytti enemmänkin raahautumiselta, enkä halua edes kuvitella millaisia kipuja sillä olisi ollut ilman tuhtia Rimadyl -annosta. Eläinlääkärissä koin vielä viimeisen järkytyksen, kun vaaka näytti enää 26 kiloa, ja viimeisten viikkojen herkkukuurista huolimatta kuukaudessa sen paino oli tippunut melkein viisi kiloa. Omat tunteet heittelivät surun ja helpotuksen välillä, ja sama jatkuu edelleen, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna tein varmasti oikean päätöksen. Ikävää ei kuitenkaan oikeat päätökset helpota.

Arki ilman Lolaa tuntuu kummalliselta, ja vaikka toisaalta yhden koiran (ja vauvan) kanssa on helppoa, olen edelleen sitä mieltä, että kahden koiran kanssa pääsee helpommalla. Olen ottanut hirveästi stressiä siitä, miten saan Tartolle tarpeeksi liikuntaa. Yksinään se ei juokse ja tuntuu, että päivät kuluvat lähinnä Tarton kanssa lenkkeilessä. Avuksi ollaan otettu frisbee ja pk -viestin alkeet, canicross ja koirakaverit. Tänään Tarppa sai viettää todellista ystävänpäivää, kun Jaana tuli ihanaisen Rolle -bortsun kanssa metsälenkille, ja 2,5 tuntia hujahti ohi vauhdilla. On ihanaa, kun oma koira on niin sosiaalinen, että se tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta olen itse aika tarkka siitä, etten huoli ketä tahansa vierasta rekkua leikkikaveriksi :D Kaihoten muistelen raskausaikaakin, kun itse tallustelin hyvin hitaasti ja tytöt painelivat hurjaa kyytiä milloin missäkin. On tässä tietysti jotain hyvääkin, Tarto käyttäytyy remmissä tosi hienosti, pikkumies saa vetää vaunuissa kunnon päikkäreitä ja mulla ei enää ole raskauskiloja karistettavaksi...

Luulen, että tämä yksikoiraisuus vaatii edelleen totuttelua niin mulla kuin Tartollakin, mutta onneksi vauva ja muutto ja valioliiga pitävät tiukasti arjessa kiinni...


1

3

4

6-001

6

PS. Mitäs tykkäätte blogin uudesta ilmeestä?