Sisällön tarjoaa Blogger.

Hyvinkää rn

Lauantaiaamulla pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme Hyvinkäälle - molempien tyttöjen ensimmäiseen näyttelyyn! On suorastaan säälittävää miten innoissani olen ollut tästä reissusta, mutta kun opiskelijabudjetilla elelee niin kaikesta pitää ottaa ilo irti... Ja vaikka olenkin innoissani tehnyt valmisteluja tätä näyttelyä varten, se ei kuitenkaan ihan koske tuota koirien kampaamista, joka suoritettiin aika viime tipassa :D

Molempien koirien viemistä kehään jännitin paljon, mutta aivan eri syistä. Tarton kohdalla mietitytti lähinnä sen käyttäytyminen kehässä, antaako tuomarin tutkia, pysyykö paikallaan, onko hiljaa jne. Tartolla kun on tapana olla melko äänekäs. Se oli kuitenkin koko näyttelyn ajan hienosti ja lähes hiljaakin, mitä nyt kehän ulkopuolella haukahteli muutamaan otteeseen muistuttaakseen olemassaolostaan. Mitään arkuutta tai varautuneisuutta sen käytöksessä ollut, ja itseasiassa nyt jälkeenpäin mietin, että mistä olen koko ajatuksen saanut päähäni... Mene ja tiedä. Myös tuomaria Tarto moikkasi iloisesti ja antoi tutkia kauniisti hampaat ja tassutkin. Ihan paikoillaan se ei operaation ajan ollut, mutta eipä pentukoiralta voi sitä mielestäni vaatiakaan...

Lolan kohdalla jännitinkin sitten sen arvostelua! Lola on ulkonäöllisesti minulle "tutumpaa" briardityyppiä, ja jotenkin silmissäni tosi iso. Suurin ongelma on kuitenkin sen turkki, joka ei vielä ole kasvanut läheskään täyteen pituuteensa. Turkki on mukavan karhea, mutta dieetin tuloksena todella kuiva ja huonokuntoinen. Kun sitten innostuin kampaamaan siltä takut ja pohjavillan pois, lopputulokseen ei juurikaan jäänyt karvoja jäljelle 8)

Briardeja tuomaroi Irina Poletaeva, joka ilmeisemmin piti Tartosta, sille Tarpalle osui ROP-pennun titteli ja KP. Lolallekin tuli luokkavoitto, ja se sai EH -arvostelun! Huomioitavaa on kuitenkin se, että molemmat tytöt olivat ainoat luokissaan, heh heh :))

Tarton arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Erittäin narttumainen. Hyvä luusto. Hyvät pään mittasuhteet, saksipurenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä hyvin kehittynyt ikäisekseen. Hyvät kulmaukset. Kannukset voisivat olla paremmin kehittyneet. Lupaava karva".

Lolan arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Hyvä luusto ja mittasuhteet. Hyvä pään muoto. Alahampaiden tulisi olla paremmassa linjassa. Erinomainen pigmentti. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen rintakehä. Riittävät kulmaukset. Pehmeät ranteet. Hieman ahdas kinner. Kannusten tulisi olla paremman muotoiset. Omistajan tulisi huolehtia turkista."

Tuo Lolan arvostelun viimeinen lause tuntui kyllä kunnon läksytykseltä, ja olin niiin häpeissäni! Tajuan kyllä, että turkki on vielä vaiheessa, mutta silti. Nyt tuo jo vähän naurattaakin, vaan onpahan Lolalla aikamoiset hemmmotteluhoidot edessä! :D Sateisesta päivästä huolimatta reissu oli siis oikein onnistunut, ja aina on hauskaa nähdä muitakin briardeja omistajineen. Mukavaa oli myös huomata, että Tartsa -pentu herätti kiinnostusta, ja "arka" Tarto oli valmis kiipeämään jokaisen rapsuttajan syliin.

Näyttelyn jälkeen poikkesimme vielä Elisabethin luona, jossa pääsimme nauttimaan ihanasta Mauno -herrasta ja hyvästä ruuasta. Vaikka Tarto aristi Maunoa ensin, oli musta mies kuitenkin niin kiinnostava, että uteliaisuus vei voiton :) Toisaalta vaikka Tarto onkin nähnyt paljon muita koiria, en kyllä ole päästänyt sitä kenenkään kanssa leikkimään/tekemään tuttavuutta, joten ehkä olisi aika?

Pari päivää reissun jälkeen on kyllä koomista ajatella, että nuo pärjäsivät näyttelyssä... Pari sateista päivää, treenit ja ulkoilutukset hiekkakentillä ja pelloilla jättää jälkensä :D Vaikka en ole mikään siivousintoilija, menee minullakin raja siinä kun itsekin alan niistää hiekkaa! Vappu meneekin siis imuria laulattaessa :))


Kintaan koti!

Ajattelin, että on korkea aika Kinnas -kissankin saada oma blogipäivitys. Vaikka ajattelen ehkä enemmän olevani "koiraihminen", olen aina halunnut myös kissan lauman jatkoksi. Äiti ei kuitenkaan suhtautunut ajatukseen ystävällisesti, joten mahdollisuus kissan hankkimiseen tuli vasta keväällä 2011, kun muutin omaan kotiin. Fetalla ja Kintaalla synkkasi heti, ja kaverukset pärjäsivät hyvin pikkuruisessa 30 neliön kerrostaloasunnossa. Nyt kun neliöitä on tuplasti tuon verran, Kintaalla on jopa "oma huone" :D Myös Lolan kanssa Kinnas tuli heti toimeen, mutta Tarton suvaitsemiseen sillä meni (ymmärrettävästi) hieman kauemmin. Nyt kaikki kolme ovat kuitenkin kaveruksia keskenään, mutta Kinnas on lauman pomo kuten pitääkin!

Kinnas on sisäkissa, mutta pääsee myös ulos remmilenkeille. Koitan pitää huolta siitä, että Kintaalla on mahdollisimman paljon tekemistä, minkä seurauksena se on hieman piloille hemmoteltu kaikkien lelujensa ja raapimispuidensa keskellä. Suurinta hupia sille on jahtausleikit minun tai Tarton kanssa, pallojen noutaminen ja Cat Desing Senses -leikkiradalla leikkiminen 8) Uusinta hupia sille on katonrajassa kiipeily tasolla, jonka todellista funktiota emme ole keksineet ...



Lenkillä Tarton kanssa

Olen vasta nyt voinut aloittaa lenkkeilyn kunnolla Tarton kanssa, sillä tähän asti ilmat ovat olleet vielä niin kylmiä, että se paleltui. Vielä edellisviikolla tokotreeneissä se alkoi tärisemään, kun en tyhmänä tajunnut maahanmenotreenin märällä kentällä olevan vähän liikaa pennulle... Kylmässä ulkoilun seurauksena Tartolle tulee pieniä "pissatulehduksia" ja se ruikkii pikku lätäköitä minne sattuu :/

Syystä tai toisesta kaikki vähän epäilevät Tarton kanssa lenkkeilyä, mutta ensimmäisen 20 metrin jälkeen se on oikein miellyttävää kävelyseuraa ja etenee reippaasti :) Pisimmät lenkit sen kanssa ovat olleet vasta 3 - 4 kilometriä, mutta palkinto niistäkin on huima, sillä lenkin jälkeen se nukkuu! Kaikki toiminta, jonka seurauksena Tarto nukahtaa on siis ihan parasta, tosin epäilen, että parin viikon päästä saan kävellä sen kanssa tuplasti tuon määrän, että päästään haluttuun lopputulokseen ;)

Kaikki harrastaminen ja ulkoilu Tarton kanssa tekee minut entistä onnellisemmaksi siitä, että meillä on Lola. Lenkillä sen kanssa tuntuu siltä, että järki palaa takaisin päähän ja henkinen hyvinvointi tasapainottuu. Lolahan kulkee lenkillä kuin unelma, vaikka tästä kiitokset meneekin Piialle eikä itselleni ;) Viime kesänä Lolan tultua meille kävin sen kanssa pitkillä juoksulenkeillä, yleensä canicross-varusteet niskassa, ja samaa on ohjelmassa tänäkin keväänä. Canicross kiinnostaisi minua myös harrastuksena, mutta se vaikuttaa sellaiselta underground -lajilta, josta on vaikeaa löytää tietoa. Meillä kävikin tuuri, sillä toukokuun alussa pääsen canicross-kurssille. Vielä kun saisin tuon perheen jalkapalloilijan juoksemaan Lolan kanssa, pääsisin itse paljon helpommalla ;)

Vähän aikaa sitten törmäsin naapuriini, ja hän oli ihmeissään, kun olin lenkillä pelkästään Lolan kanssa. Hän ajatteli, että lenkkeily molempien kanssa samaan aikaan olisi paljon helpompaa :D Teen siis lenkkiä myös molempien koirien kanssa, mutta se on kaukana rentouttavasta ulkoilusta. Vaikka Lola käyttäytyy yhtä kauniisti kuin aina, Tarto saa hirveitä hepuleita. Aivan kuin pelaisi sen kanssa jotain videopeliä - jokaisesta matkalla olevasta kävystä Tarto saa uusia supervoimia. Tällaista se ilmeisesti sitten on supervilkkaan talvipennun kanssa; ruohot, kepit, kävyt, kivet (kaikki) ovat maailman hauskimpia juttuja. Huh huh.

Tänään kävimme koirien kanssa myös Turun Saaristolaismarkkinoilla jokirannassa, ja kävelytin molemmat koirat erikseen. En halua Tarton saavan tukea Lolalta tuollaisissa tilanteissa, mutta eipä se sitä tukea tarvinnutkaan. Isoissakin ihmisjoukoissa Tarto kävelee nätisti, eikä vaikuta mitenkään pelokkaalta. Ei se kuitenkaan niin rento ollut, että olisin voinut rauhassa nauttia kojujen maistiaisista :/ Odotin koko ajan hermostuneena vastaantulevia koiria, kunnes huomasin, että ihmiset kantoivat koirat sylissään! Rattaissa ei koiria tällä kertaa kuitenkaan näkynyt...



Alastulokontaktit haltuun...

Tänään kaverini Milla tuli mun ja Tarton kanssa ulkoilemaan, ja otti myös kameran mukaan. Mustan briardin kuvaaminen on muutenkin vaikeaa, mutta Tarto hankaloittaa sitä entisestään, sillä se ei pysy h e t k e ä k ä ä n paikallaan... Toisaalta sen hepuleissa on samat liikeradat, ja Milla sai kuin saikin muutaman kuvan napattua Tarton juoksuleikistä.



Tänään oli myös agilitytreenit, joissa otettiin ensimmäistä kertaa pussia. Tarto on kuitenkin päässyt putkessa juoksemisen makuun, eikä pussissakaan sitten ollut ongelmia. Myös kepit sujuvat jo hyvin. Kun ympärillä oleva kehikko estää karkailun ja väärin pujottelun, koira pystyy keskittymään vain oikeaan liikerataan :) Itseasiassa Tarton kepeissä on jo aikamoista vauhtia! Kurssilla olemme saaneet jatkuvasti kehuja Tarton hallittavuudesta ja tottelevaisuudesta, mutta ainakin itse pidän niitä vain treenaamisen edellytyksenä...
Jokaisella kerralla olemme harjoitelleet myös puomin alastulokontaktille pysähtymistä ja siinä pysymistä. Tokotreenien seurauksena Tarto voi istua nököttää kontaktilla vaikka hamaan tappiin asti, ja se on selkeästi ymmärtänyt homman idean. Jopa niin paljon, että se menee itse puomille, kiipeää vähän matkaa, kääntyy sitten ympäri ja istuu alastulokontaktille... Kaikkea sitä näkee ;)

Alokasluokka

Tiedän, että tämä tulee hieman varhaisessa vaiheessa, mutta haluan jo ihan itseänikin varten koota listaa alokasluokan liikkeistä, ja siitä missä vaiheessa mikäkin liike on. Nyt kun olen aloittanut myös jäävien treenaamisen Tarton kanssa, tuntuu siltä, että kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa hahmottua... Ja tämähän kartoittaa Tarton osaamista ihan kotitreeneissä, kaikki liikkeet tarvitsevat vielä
j ä r j e t ö n t ä määrää häiriötreeniä...

1. Luoksepäästävyys
- Tarto menisi mielellään moikkaamaan kohti tulevaa ihmistä, mutta pysyy kyllä käskystä hienosti aloillaan, ja pitää myös katsekontaktia.

2. Paikallamakuu
- Tarto tarvitsee vielä käsiapua maahanmenossa, mutta pysyy makuulla sen kaksi minuuttia ja kauemminkin (tosin häiriö tai esim. herkullinen maaperä = kostea ruoho/vesilätäköt voivat olla vielä liian vastustamattomia...)
- Olen antanut sille palkan tassujen väliin, ja vapauttanut ilman perusasentoa, koska sitä osaa treenaan erikseen, mutta kyllähän tuo sen osaa :)
- Etäisyyttä voi ilman häiriötä olla 10 metriäkin, ja se kestää myös sen, että menen piiloon. Häiriössä sitten 1 - 3 metriä, että pysyy helppona.
- Tarto tarvitsee kyllä ehdottomasti jonkun sanan tai käskyn, joka kertoo sille, että nyt on paikallamakuun vuoro.

3. Seuraaminen kytkettynä
- Olen tosi tyytyväinen Tarton seuraamiseen, se pitää katsekontaktia hyvin ja seuraa oikeassa kohdassa.
- Pysähtyessä se istuu, mutta ilman pientä käsiapua se voi olla istua hieman vinossa.
- Käännökset menevät myös hyvin, täyskäännöksessä se ei irtoa ollenkaan. Vasempaan käännyttäessä se tarvitsee käsiapua.
- Tarto jaksaa seurata jo melko pitkiäkin matkoja, mutta koitan muistaa treenata vain niitä lyhyitä pätkiä ;)

4. Seuraaminen taluttimetta
- Tässä ei ole juurikaan eroa kytkettynä seuraamiseen, koska treenaan seuraamista enemmän Tarton ollessa vapaana.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- En ole ottanut tätä liikettä oikean seuraamisen yhteydessä, vaan Tarto kulkee vierelläni ilman mitään käskyä. Se tarvitsee vähän käsiapua maahanmenoon, mutta
putoaa alas nopeasti, ja kestää sen, että minä jatkan matkaa.
- Välillä palkkaan Tarton heti sen mentyä maahan heittämällä lelua sen selän taakse, ja välillä se saa palkan vasta pysyttyä paikoillaan. Fiilispohjalla siis :)
- Tässäkin vapautan Tarton aina suoraan makuulta, ja palkkaan sen namilla tassujen väliin, jotta se kestäisi sen, että nousen ja kyykin sen vierellä.

6. Luoksetulo
- Tätä treenaan edelleen kolmessa osassa, eli vauvaluoksetulot häiriössä, paikalla istuminen, jotta se malttaa odottaa ja sitten oikea eteentuloasento. Kaikki osat menevät ainakin tällä hetkellä tosi hyvin. Tartolla riittää vauhtia häiriöstä riippumatta, ja pienissä eteentuloharjoituksissa se istuu lähes poikkeuksetta suoraan. En ole kuitenkaan vielä yhtään treenannut siitä edestä sivulletuloa, koska sen aika ei mielestäni ole vielä :D

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä
- Olen opettanut Tartolle jo avoimen luoksetulon pysähdyksen, ja Tarto on nopeasti hokannut saman idean "seuratessa". Tätäkään en siis vielä treenaa varsinaisen seuraamisen yhteydessä.
- Treenaan tätä yhtä mielivaltaisesti kuin tuota liikkeestä maahanmenoakin, eli välillä heitän Tartolle lelun selän taakse jo samalla kun annan käskyn, ja välillä se saa palkan vasta kun palaan sen vierelle.

8. Estehyppy
- Hyppyä olen treenannut todella vähän, lähinnä siksi, ettei sitä ole täällä kotona saatavilla. Tarto kuitenkin tietää hyppäämisen idean, mutta toisella puolella on toistaiseksi aina ollut palkka, jonka luo se rynnistää. Käyn kuitenkin kesällä varastamassa hyppyesteen vanhempieni pihalta, joten viimeistään silloin saadaan liike haltuun. Ja mahdollisesti tuo agilityn treenaaminenkin voi auttaa tässä (tai sitten aivan päinvastoin). Hyppyä en kuitenkaan vielä kauheasti stressaa, sillä liikkeen loppuosa on aika helppo opettaa. Toistaiseksi Tarto jää hyvin seisomaan paikalleen, joten luotan sen tekevän niin hypynkin yhteydessä :D



Näiden lisäksi ollaan sitten reenailtu ruutua, pysähdyksiä, kaukkareita ja nyt vihdoin uskaltauduin kokeilemaan myös noutoa... Se on niin pirullinen liike, että toivoisin jonkun muun opettavan sen Tartolle!

Agility-Tartsa!

Hehkutin tätä jo aikaisemmin Facebookissa, mutta Tarto siis pääsi TSAU:n järjestämälle agilityn pentukurssille! Muistan, kun silloin 14 -vuotiaana suunnittelin Fetan kanssa tähtääväni suoraan agilitymaailman huipulle :) Saapa siis nähdä, jospa nyt hieman pienemmän ja ketterämmän koiran kanssa päästäisiin ihan virallisiin kisoihinkin asti!

Ekat treenit olivat viime perjantaina, ja tunnelma ennen treenejä hieman haikea, sillä olin viimeksi ollut hallissa Fetan kanssa. Fetan sairastumisen myötä tuntui kaikki yhteydenpito muutenkin katkeavan agilityporukoihin, ja vähän jännittikin aloittaa koko homma alusta. Myös halli oli näiden vuosien aikana muuttunut, se oli nimittäin kasvanut kokoa ainakin puolella... Turku on kyllä loistava koiraharrastuskaupunki, lajeja löytyy laidasta laitaan ja lähes jokaisella seuralla/kouluttajalla on omat sisähallit käytössä :)

Tarto meni halliin sisällä urku auki, mutta sain sen kuitenkin nopeasti haltuun pienellä seuraamispätkällä... Isossa hallissa kaikuu, ja jokaisella neljällä radalla oli treenit käynnissä, joten ihmettelin, ettei Tarto jaksanut pidempään haukkua. Koska kyseessä on tosiaan penturyhmä, koiria ei vielä hypytetä, vaan rimat ovat maassa ja penskat saavat tallustella niiden yli. Otimme siis ensin pelkkää sylikännöstä, sitten sitä yhdistettynä hyppyyn, ja lopuksi putkea. Tarto jäi putken toiseen päähän kouluttavan pideltäväksi, kun menin kutsumaan sitä toisestä päästä, mutta se päätti rynniä luokseni suoraan... Valitettavasti kouluttajan sormi jäi jotenkin Tarton pantaan kiinni, ja hän sitten roikkui kiinni Tartossa (jossa on ilmeisesti paljon enemmän voimia kuin uskoinkaan..) Tarto kuitenkin pelästyi tuosta melko paljon, ja puuhasin sen kanssa suosiolla ihan muita juttuja, jotta se rentoutuisi. Kun Tarto sitten oli saanut pari makupalaa putken suulla, se ryntäsi vinkupallonsa perässä putkeen ilman mitään ongelmia, ja luonnollisesti halusi mennä heti uudestaan :)

Treenit kestävät vain tunnin, ja sen vuoksi me kaikki treenaamme kentällä aina samaan aikaan. Olin todella tyytyväinen, kun saatoin pitää Tartoa vapaana käytännössä koko ajan, eikä se kiinnittänyt muihin huomiota. Vaikka se on vasta tuollainen juniori, luotan siihen jo sen verran, että voin hyvin jättää sen istumaan (esim. viedessäni makupaloja esteen toiselle puolen tms.) ja se myös pysyy siinä. Tietenkin olin Tartoon entistä tyytyväisempi, kuin muilla pennuilla oli selkeästi taipumusta karkailla vähän liikaakin :)

Sunnuntaina olikin sitten äidin agilitytreenit, ja menin Tarton kanssa mukaan, jotta saisimme ihan rauhassa ihmetellä hallia (ja tietenkin bongataksemme Oreniuksen Jounin :)) Oli jotenkin koomista huomata, ettei Tarto ole ikinä omien tokotreeniensä jälkeen ollut niin väsynyt, kuin puolentoistatunnin istumisen ja ihmettelyn jälkeen agilityhallilla :D Sain melkein kantaa sen autosta kotiin! (huom. jatkossa lisää tätä niin kotirauha lisääntyy :D)
Tarto käyttäytyi kuitenkin koko ajan hyvin, vaikka olikin utelias ja innoissaan. Oli myös hauskaa päästä seuraamaan Auraa ja äitiä radalla... Kyllä huomasi, että vanhalla konkarilla on vielä taidot tallella, vaikka homma pistikin puuskuttamaan ;) Tuntuu siltä, että paimennusbuumin jälkeen agility on kovasti nostanut suosiota briardistien keskuudessa, ja ehkä täältä Turustakin tulee lähivuosina pari karvanaamaa rotua edustamaan :)

Koiratreeneistä toiseen ryntäillessäni olen koittanut unohtaa edessäolevan näyttelyn, eli toisin sanoen Lolan kampaamisen. Olen nyt kammannut sitä keskimäärin kolme Paljastavat valheet -jaksoa illassa, ja tekemistä riittää. Eikä tämä lumi/kurakeli auta ollenkaan! Viikonloppuna Lola pääsikin sitten kaverin luokse yökyläilemään, jottei elämä olisi pelkkää kampaamista.

Eka kerta!

Nimittäin Tartsan eka paikallaolo muiden koirien kanssa :)) TPH:n tokotreeneissä oli ohjelmassa luoksepäästävyys, kehääntulotarkastus, sekä sitten tuo paikallaolo, ja jännitin kyllä Tarton reaktiota lähellä makaaviin vieraisiin koiriin. Tarto kuitenkin suoriutui hommasta hienosti, ja vaikken ottanutkaan siihen etäisyyttä kuin pari metriä, se pysyi koko minuutin (noin) ajan nätisti paikallaan! Jee :) Myös luoksepäästävyys ja kehääntulo menivät hyvin. Tarto on todella ihmisrakas, ja kotonakin se ryntää onnessaan vastaan esimerkiksi täysin vieraita työmiehiä tms. Ongelmana on kuitenkin sellaiset tilanteet, joissa vieraat ihmiset eivät reagoi siihen mitenkään ja kumartuvat tutkimaan sitä. Ja toisaalta ongelmana on myöskin se, ettei se malta pysyi aloillaan... hetkeäkään... Jokin keino mun pitää tuohon kuitenkin keksiä, sillä huhtikuussa olen menossa sen kanssa näyttelyyn :DD Uskon kyllä, että tuo helpottaa vähän iän ja kokemusten myötä.

Pitkäperjantaina suuntasimme kaikki mun porukoiden luokse syömään, ja siis myös Kinnas -kissa pääsi mukaan. Kinnashan on ihan sisäkissa, mutta kesäisin se pääsee remmilenkeille ulos. Ulkoilutan sitä kyllä talvisinkin, mutta tänä talvena on ollut niin kylmät ilman, ettei se kauaa viihdy ulkona. Porukoilla on kuitenkin iso terassi, johon paistaa aurinko, ja Kinnas on usein siinä terassilla tai takapihalla valjaissa. Äiti on myös varannut Kintaalle vanhan silitysraudan, johon sen remmi kiinnitetään (ja jolla äiti sitä haluaisi paiskoa) joten systeemi on aukoton.

Kinnas haistelemassa kevään tuulia: