Sisällön tarjoaa Blogger.

Rokotuksia ja yökyläilyä

Me saatiin torstai-illalla kunnianarvoisa vieras, kun vanha Mira tuli meille yökylään. Kyseessä taisi myös olla Miran (10 v) ensimmäinen yökyläily, ja vähän jännitti, että miten mummo jaksaa. Äiti oli tietenkin myös vakuuttunut, että Kinnas repii Miralta silmät päästä...
Aluksi Mirkkua jännitti ihan hirveästi, kaikki jalat tärräsi ja se oli koko ajan mussa kiinni. Pikkuhiljaa jännitys kuitenkin laukesi ja Mira meni hyvin täällä joukon jatkona. Lolasta tuli samalla esiin hyvin briardimainen piirre, se meinaan pörähteli välillä ja ihan selkeästi vahti meidän kotia ja etenkin meitä. Murahdukset olivat kuitenkin hyvin hienovaraisia, ja se ymmärsi aina kadota näkyvistä kun vähän karjaisin ;) Tytöt tulivat kuitenkin hyvin toimeen iltaruuankin aikana ja Lola nieli hyvin sen, että Mira hyppäsi (=nostettiin) meidän jalkopäähän nukkumaan. Tavallaan olen ihan iloinenkin tuosta Lolan piirteestä, me selkeästi ollaan sen ihmiset ja tämä on sen reviiri, kyllä sitä saa vähän vahtiakin. Ehkä pentukin pysyy kurissa sitten... :D
Kinnas taas oli todella pöyristynyt uudesta koirasta täällä, mutta kävi välillä nuuskimassa Miraa ja siirtyi sitten omiin oloihinsa. Eli silmät pysyivät kaikilla päässä :)

Syy yökyläilyyn oli se, että lähdin perjantaina viemään Lolaa Liedon kunnaneläinlääkärille Tuomo Waltarille rokotettavaksi, ja myös Miran rokotukset piti uusia. Waltarihan on sama lääkäri, joka hoiti Fetaa sairastelun aikana ja teki myös Fetan kohdunpoiston. Vaikka Turku on eläinlääkäriasemia pullollaan, aion jatkossa viedä kaikki koirat hänelle, vaikka kyseessä olisikin vain rokottaminen. Inhalaatioanestesia, hyvät kirurgiset taidot ja Fetan hyvä hoito ovat kyllä puhuneet minut puolelleen, ja jo Fetan hoidon aikana huomasin saavani kanta-asiakashintoja. Briardit eivät tosin ole tämän eläinlääkärin lempirotu, vaan nytkin kun kerroin hankkivani pennun hän sanoi, että hakkaan vain päätäni seinään. Hyvin mahdollista kyllä :D Lola käyttäytyi eläinlääkärissä todella hyvin, se oli rauhallinen ja tottelevainen eikä reagoinut tutkimiseen mitenkään. Miraa tilanne jännitti hieman enemmän, mutta se oli innoissaan, kun pääsi meidän mukana johonkin uuteen paikkaan eikä sitäkään rokotuspiikki juurikaan hetkauta :) Waltari kehui Lolan olevan todella timmissä kunnossa, ja painoa sillä oli enää 29,95 kg!! Se on siis tultuaan pudottanut painoa melkein kahdeksan kiloa! Nyt on kuitenkin aika lopettaa laihdutus ja lisätä ruuan määrää, ettei se vaan pääse laihtumaan liikaa. Vaan eipä ikinä uskoisi että superiso ja massiivinen Lola painaa vähemmän kuin pikkuinen Mira :)

Eläinlääkärireissun jälkeen briardikaverusten piti vaihtaa yöpaikkaa, sillä meillä oli melko massiiviset synttäribileet tiedossa. Kinnaskin pakattiin mukaan, ja ne siirtyivät mun vanhempien luokse. Lolahan on aina innoissaan, kun käydään siellä, ja se nauttii muiden koirien seurasta hurjasti. Kinnas onkin sitten vähän vähemmän innoissaan, se meinaan vihaa äitiä ja tunne on hyvin molemminpuolinen. Se kuitenkin tallustelee kodinhoitohuoneeseen ja majailee siellä aina rauhassa, mitä nyt välillä käy saunan lauteilla kellimässä ja nauttimassa lämmöstä :) Äiti oli aamulla vienyt Auran ja Lolan yhdessä lenkille, ja ne olivat painaneet peltoa ympäri aivan sekopäisinä. Lolahan rakastaa myös vesileikkejä ja etenkin (jostain käsittämättömästä syystä) pään työntämistä veden alle. Tässä vähän todisteita:






Hakiessamme rättiväsyneitä eläimiä takaisin kotiin, nappasin mukaan videon Fetan luonnetestistä. Samista on kasvamassa kunnon kepo, ja olemme viime päivinä katsoneet netistä paljon toko-, agility- ja luonnetestivideota. Oli ihana nähdä enkeli-Feta edes videolta, ja muistella hyviä aikoja sen kanssa. En muistanutkaan, että samaan videoon oltiin kuvattu myös Neran, eli Lolan äidin suoritus, ja sitä katsoessa moni asia selittyi. Lola on luonteensa puolesta melkein kun ilmetty emänsä, monista kohdista tunnisti Lolalle tyypillisiä eleitä ja käytöstä. Ajattelin ensi keväänä viedä Lolankin luonnetestiin, ja on kyllä hauska nähdä onko sen ja Neran suorituksen välillä suuriakin eroja :)

Kutsikad!

Kaiken jännittämisen ja pelkäämisen ja odottamisen jälkeen Queenin pennut ovat syntyneet ja kasvaneet jo viisiviikkoisiksi hurjapäiksi. Olin viikonloppuna äidin kanssa Tartossa pentuja katsomassa, ja valitsemassa niistä sitä omaa <3 Olen siis Queenin tuntenut pennusta asti, ja se on tehnyt minuun vaikutuksen hyväntuulisuudellaan ja energisyydellään, sekä pienellä ja sirolla ulkomuodolla. Tietenkin mun briardisilmäni on tottunut niihin isoihin fawneihin, mutta etenkin agilityharrastuksesta vieläkin haaveilevana pieni ja kevytrakenteinen koira antaisi ihan toisenlaisen mahdollisuudet harrastamiseen. Turun seudulla kilpailu TOKOssakin on niin kovaa, että bordercollieiden keskellä kisatessa ei ison briardin liikkeet näytä ketteriltä vaikka se tekisi ne niin nopeasti kuin ikinä pystyy. Queenista onkin huomannut, ettei fysiikan lait tule niin nopeasti vastaan :D Käyttötuloksia sillä ei kuitenkaan ole, ja pyysinkin Tiinalta pennun ottoa suunnitellessani videota Queenista leikkimässä. Kiireen keskellä video unohtui, mutta nyt Tartossa pääsinkin näkemään tytön leikkimässä, eikä saalis- ittaisteluvietti jäänyt epäselväksi :) Harkitsin pitkään pentuetta nimittäin tästä pentueesta, mutta nyt olen iloinen, että päädyin sittenkin briardiin. Jonain päivänä kuitenkin hankin vielä sen aussien!

Vaikken ole kovin monia briardipentuja nähnyt, ero näkemieni ja Queenin pentujen välillä oli huikea! Ne olivat motorisesti jo hyvin kehittyneitä, sosiaalisia ja ahneita, ja tietenkin huippusuloisia :) Sain valita haluamani pennun, ja valinta oli kyllä huikean vaikea. Testailin pentujen leikkiä, ahneutta ja dominanssia, ja vein niitä vieraaseen huoneeseen katsomaan miten ne toimivat uudessa paikassa. Koko pentue oli todella tasainen, eikä esimerkiksi arkuutta näkynyt yhdessäkään. Pitkään mietin ruskean pojan ja vaaleanpunaisen tytön välillä, mutta lopulta ihan vaan pienempää kokoa ja Lolaa miettien päädyin tyttöön. Pinkki tyttö on kyllä todella ihastuttava riiviö, se jaksoi leikkiä vaikka kuinka pitkään ja oli aina ruokakupilla, mutta rauhoittui heti sylissä. Vaikken ulkonäköä juuri osaa arvioidakaan, tyttö oli mielestäni kaunis ja ainakin pitkähäntäinen :D Jos nyt omaansa saa näin paljon kehua!

Sattuneesta syystä mulle ei ole kuvia pennuista, kun oli niin kiire niiden leikittämisessä. Äidillä on enemmän kuvia omassa blogissaan, ja myös facebookissa on kuvia ja videoita. Mutta lupaan täyttää blogin ja facebookin ja kaikki muutkin kanavat suloisilla pennun kuvilla kunhan se meille kotiutuu!

Jos jollekin on vielä epäselvää, nimeksi tytölle tulee Tarto :) Virallinen nimi on
Ab Imo Pectore Beata (Beata = onnellinen)

Tässä hän nyt on:



Ja tarkkasilmäisimmät voivat huomata, että Tartolla on kaulassaan Fetan pentupanta. Miten tärkeää voi noinkaan pieni asia olla :)













And the biggest loser is...

Nyt on kyllä tulossa niin positiivinen blogipäivitys että varokaa!

Jos olen Lolaan ollut aikaisemmin jo hurjan tyytyväinen, niin en tiedä miten tätä nyt sitten enää kuvailisin. Aloitetaan vaikka sillä, että tosiaan viime sunnuntaina käväisimme mätsärissä Kupittaalla, lähinnä testaamassa miten Lola suhtautuu sellaiseen tilanteeseen. Fetassa rakastin sitä, miten se oli aina etenkin koiratapahtumissa niin minussa kiinni eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota muihin koiriin. Lolakin tuotti mulle aika suuren yllätyksen, kun se ei suureen koiramäärään ja häiriöihin reagoinut mitenkään, vaan pysytteli reippaasti koko ajan mun vierellä. Se ei ollut mitenkään peloissaan tai ahdistunut, vaan leikki mun kanssa ja vähän leikkitokoakin siellä otettiin. En tietenkään ollut harjoitellut sen kanssa mitään seisomista tai ravia, tajusin sen itseasiassa vasta kehään astuessani ettei mulla ole aavistustakaan hallitseeko se sellaista lainkaan :D Se pysyi kuitenkin loistavasti käskyn alla, niin että sain sen aseteltua kauniisti seisomaan ja ravaamaankin nätisti. Olin siitä niin hurjan ylpeä, että meinasin pakahtua kehässä. Pyysinkin tuomaria kopeloimaan sen oikein kunnolla läpi, ja kun seison vieressä tukena koko ajan ja kehuin sitä, se ei liikahtanutkaan. Voitettiin sitten oma parimme, mutta sen pidemmälle ei päästykään, eikä oikeastaan ole mitään väliäkään :D Kehästä tultuamme menin Lolan kanssa kävelylle ja se selkeästi nollasi tapahtuneen ja oli oma reipas itsensä. Kun sitten palasimme kehään monen tunnin odottelun jälkeen, se oli jo ihan rättiväsynyt, mutta toimi silti ihan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla.

En tiedä onko Lolalla aikaisempaa kokemusta mätsäreistä tai muista samanlaisista koiratapahtumista, mutta niin voisi ainakin olettaa sen hienon käytöksen perusteella. Tottakai osa sitä, että se istuu sivulla ja tapittaa mua silmiin, on sitä, että se on uudessa tilanteessa hämillään eikä osaa ratkaista sitä muuten. Mutta toisaalta se voisi myös repiä remmissä, haastaa muita leikkimään/tappelemaan tai keksiä kaikkea muuta aktiviteettia, joten olen iloinen tuosta sen käyttäytymismallista.

Koska Lola ei enää lenkeistä väsy juurikaan, olen nyt kahtena perättäisenä torstaina käynyt "jäniksenä" Turun Palveluskoiraharrastajien tokotreeneissä sen kanssa. Äiti ja Aurahan treenaavat siinä ryhmässä, niin kuin minäkin joskus Fetan kanssa. Ensimmäisellä kerralla kouluttamassa ollut mies tulikin heti moikkaamaan mua ja jätti kouluttamisen sikseen, ja lopputreenin ajan konsultoi mua koko ajan. Nauroinkin äidille että "guru on palannut treenikentille" ;)

Lolan kanssa en treeneihin varsinaisesti osallistu, puuhailen sen kanssa jotain yksinkertaisia käskyjä ja testailen vaan miten se toimii häiriön alaisena. Sehän on siis aivan tohkeissaan tehdessään "koirien juttuja", mutta tottelee kuitenkin hyvin ja energiaa sillä on vaikka muille jakaa. Vauvaluoksetuloja (joku pitää pannasta kiinni kun hertsaan ja kutsun sitä) otan sen kanssa vieläkin, mutta voin jo hyvin vaatia siltä oikean asennon eteentullessa. Hauskaa on sekin, että treenien jälkeen ollaan päästetty Aura ja Lola vapaaksi, ja ne välillä kunnolla leikkivät keskenään :)
Aura -parkakin on ihan hämillään kun se on niin innoissaan leikkikaverista muttei kuitenkaan oikein ymmärrä sitä leikkikieltä. Mutta pikkuhiljaa ;)

Tänään kun sitten oltiin tulossa treeneistä, pysähdyimme Tuhatjalassa ja vein Lolan vaa'alle.... Puolentoista kuukauden laihduttamisen jälkeen Lolan paino on nyt 33,5 kg!!!! Melkein neljän kilon pudotus näin lyhyessä ajassa!!
Lolasta huomaakin, että siltä on painoa pudonnut paljon, sillä on nimittäin paljon löysää ihoa. Mutta kunhan sen vähän kiinteytyy niin olen tavoitteeni saavuttanut, nyt kun ollaan jo ihan normaalipainon rajoilla :) Kun vaaka näyttää 31 kg niin olen tyytyväinen :)


Tässä vielä muutamia kuvia päivän lenkiltä:




Kouluarkea

Koko viime viikko on ollut hurjaa kiirettä, kun aloitin kätilöopinnot Turun Ammattikorkeakoulussa ja töissäkin on pakko käydä. Se on tietenkin vaikuttanut siihen, miten paljon ehdin Lolan kanssa tehdä kaikkea, kun välillä lähden kotoa ennen kahdeksaa ja olen iltakymmenen paikkeilla kotona. Mikään ei kuitenkaan rentouta niin paljon kuin pitkä kävelylenkki koiran kanssa, ja Lola on ainakin ihan innosta räjähtämäisillään jos se ei ole päivän aikana saanut kunnon lenkkiä. Jos olen päivän jäljiltä ihan rättiväsynyt, vien Lolan pyörälenkille ja se nauttii kunnon vauhdista kun itse saa möllöttää satulassa...

Lolan olemuksessa on tapahtunut hurja muutos, se on niin energinen ja vauhdikas koko ajan etten olisi ikinä uskonut. Pitkienkin lenkkien jälkeen se on aina valmis lähtemään ulos vaikka heti uudestaan, eikä sen hyväntuulisuus katoa millään :D Osa saattaa selittyä sillä, että se on silminnähden laihtunut. Vielä en ole päässyt sitä punnitsemaan, mutta odotan aika hyviä lukemia :) Myös sen lihaksisto ja kunto on kehittynyt todella nopeasti. Usein suunnittelen pidemmät lenkit niin, että lopuksi se pääsee vielä läheiseen lampeen pulahtamaan ja leikkimään, se on sille kuin palkka hyvästä kuntoilusta.

Lola on meidän mukana ihan kaikkialla. Samin futispeleissä ja treeneissä, ruokakauppareissuilla, kavereiden luona... Se on selkeästi ymmärtänyt homman juonen eikä hämmenny uusissa tilanteissa, vaan tarvittaessa ottaa tukea musta tai Samista. Kaikki ns. tavoitteet, joita sille asetin, tuntuvat täyttyneen vähän liiankin helposti, sillä odotin, että tiettyjen asioiden kehittymisessä menisi pidempään. Olen tavallaan tehnyt Lolan kanssa samanlaista sosiaalistamista kuin koiranpennun kanssakin tekisin, seilaillut kolisevalla Förillä , harjoitellut kaupan edessa odottamista, muiden koirien kanssa leikkimistä ja vilkkaissa paikoissa rauhoittumista. Jos Lola pelästyy jotain, se katsoo ensin miten minä reagoin (en mitenkään) ja menee sitten itse heti katsomaan tarkemmin. Jee! Ensi sunnuntaina ajattelinkin viedä sen mätsäriin, että näen miten se selviää kehässä muiden koirien kanssa ja vieraan ihmisen tutkittavana.

Myös Kinnas voi selkeästi paremmin kun sillä on kotona kaveri, ja ne välillä häipyvät Lolan kanssa jonnekkin kahdestaan leikkimään :D Ne jahtailevat toisiaan ja Kinnas läimii pehmein tassuin Lolaa, joka vaan tuhisee innoissaan ja heiluttelee häntäänsä. Viikonloppuaamuisin me kaikki neljä köllötellään sängyllä pitkään ja Kinnas pääsee myös lenkeille mukaan, vähän lyhyemmille tosin. Lola on olevinaan niin paimenkoiraa, kun se koko ajan tarkistaa, että Kintsu pysyy mukana. Toisaalta Kinnas on Lolan tultua enemmän minussa kiinni, ja se naukuu kovin kun olen poissa. Ja kun se kuulee hissin tulevan meidän kerrokseen, se on oppinut kurkkaamaan postiluukusta kuka sieltä on tulossa :')


Kinnas pesun jälkeen


Kun jossain merkinnässä kirjoitin, että koira kyllä osoittaa kun se on valmis uusien asioiden oppimiseen, Lola on nyt osoittanut sen toistamiseen. Aluksi se vältteli lelukoppaa ja pudotteli lelut suustaan jos ne sinne onnistuin tunkemaan, mutta jatkuvan leikki"treenin" seurauksena se välillä heittää koko lelukopan nurin löytääkseen sieltä pallon tai patukan, ja murisee sitten kuin oikea koira kun sen kanssa taistelee :D Sillä on oma spesiaalilelu, jonka kanssa saa leikkiä vaan tietyissä tilanteissa, ja se riehaantuu heti kun sen ottaa esiin. Lola on myös ainoa koira, joka ei ole tuonut mulle lelua kun tulen kotiin, mutta nyt se juoksee ovella vastaan aina (jostain käsittämättömästä syystä) sukka suussaan!

Meillä podetaan myös aikamoista pentukuumetta, ja olen jo väsäillyt treenikirjaa penskan pään menoksi. Mutta vaikka pentukoiran kanssa puuhaaminen on ihanaa, välillä on ihan parasta päästä sen aikuisen ja järkevän koiran kanssa lenkille :D

Koitan seuraavaksi lisäillä tänne vähän kuvia hoikentuneesta Lolasta, sekä sitten siitä painosta tietenkin. Mulle tuossa jo ehdoteltiinkin, jos alkaisin ylipainoisten koirien personal traineriksi, mutta ehkä tuo kätilötyö on kuitenkin varmempi uravalinta...




Kauneudenhoitoa...

Lolan turkkihan on Moserilla vedetty aika lyhyeksi, se näyttää mutanttivehnäterrierriltä tai kauniisti Maijun sanoin "hunaja-kaneli-bouvierilta". Jokatapauksessa laihdutuksen lisäksi projektina olisi saada myöskin sen karva kasvamaan oikeaan mittaansa, ja salaa haaveilen siitä, että voisin jonain päivänä viedä sen näyttelyyn. Lolahan on itseasiassa aika kaunis briardinarttu, jos tuollainen iso rustiikkipipru silmää miellyttää. Mun silmissä nuo isot fawnit briardit ovat kauniita, ja ylipäätänsä pidän voimakkaan ja vaikuttavan näköisistä koirista. Saas nähdä miten tuollainen pieni musta briardi sitten sopii mun makuuni ;)

Tällä hetkellä Lolahan näyttää siis tältä:


Luonnollisestikin kampaan Lolasta kaikki takut pois, ja sillä on niin mukavan karhea turkki ettei siihen paljon takkuja tulekaan. Tällä hetkellä syötän sille Jahti ja Vahti -merkkistä kevytruokaa, joka on ehkä merkkiruokafanien kauhistus, mutta hyväksi laihdutusruuaksi todettu ja se saa siitä kaiken tarpeellisen. Mutta sitten kaikki se ylimääräinen, jota haluan sille syöttää, löytyy kaapista tietenkin myös. Olisi hauska tietää miten paljon koiraihmiset syöttävät lisäravinteita, sillä Lola saa tällä hetkellä Full o Life Skin & Coat -kalaöljyä, Teräsrekkua, Nutrisalia (satunnaisesti juomaveteen)sekä biotiinia. Suurin osa noista tuotteista käy kissoille myös, ja on mukava Kintaankin ruokaan joskus lykätä jotain ylimääräistä. Tosin olen huomannut, että kissan turkin saa kiiltäväksi syöttämällä vain öljyistä tonnikalaa, ja se on Kintaankin mielestä paras tapa :)



En sitten osaa sanoa, miten paljon hyötyä noista on, mutta tulee paljon parempi olo koiranomistajana kun on lisäravinteita joka lähtöön... :D

Pentujaa!

Jeejee!

Tiina Haak on puuhaillut pentuja mustalle briardinartulleen Queenille (Aquene Avec La Force De L'Ours) ja Arlotille ( Pops "Arlot" du chateau magic) ja nyt
tadaa onnistuneen astutuksen jälkeen ultrassa näkyy 5 + pentua!! :))

Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että meille on nyt myös koiranpentu tulossa, enkä malta odottaa, että vihdoinkin saan sen "harrastuskoiran" käsiini :) On myös todella mielenkiintoista alkaa kasvattaa ihan toisenlaista briardia niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta.








Olen myös hurjan iloinen siitä, että Lola asustaa nyt täällä, sillä siitä on suurta tukea pennun kasvatuksessa. Olin aina suunnitellut, että Feta olisi sitten opettamassa uutta penskaa tavoille, mutta Lola on niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen narttu, että se hoitaa homman varmasti myös hyvin.

Täällä vielä lisää tietoa pentueesta:

Aktiivista koiranelämää

Joka päivä Lola kotiutuu vain paremmin, ja sen tavasta nukkua selällään meidän sängyllä ja kuorsata kovaan ääneen voi kai päätellä, että sillä on täällä ihan rentounut olo...? :D

Eilen käytiin Pian (Lolan omistajan) luona hakemassa Lolan rokotustodistus, ja vaikka se innoissaan kävi moikkaamassa kaikki tutut ja nuuhki paikat tarkasti, se tuli aina mun viereen kuittaamaan, ja oli kyllä tilanteesta vähän hämillään, tyyliin että "jäänkö nyt tänne vai lähdetäänkö jo?". Tuntui kyllä tosi hyvältä, kun se selkeästi osoitti jo olevansa "mun koira", ja lähti iloisena mun matkaan ja takaisin kotiin :)

Tänään taas oli vuorossa Auran MH -kuvaus Espoossa, pitkä automatka vieraassa autossa oli selkeästi ensin vähän jännä juttu, mutta se rauhottui kyllä nopeasti eikä sitten stressanut mitään enää lainkaan. Äidille sanoinkin, etten tiedä olisinko Lolaa ottanut ellei se jo valmiiksi olisi niin hyvätapainen ja kiltti, siinä on ainoastaan parannettavaa eikä mitään korjattavaa. MH -kuvaus oli muutenkin mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa, ja Aura ainakin suoritti sen mallikkaasti. Jonain päivänä haluaisin Lolankin viedä johonkin luonnetestiin, mutta niissä koiran ja ohjaajan suhde on niin tärkeä, että haluan kyllä kehittää meidän välejä ennen kokeeseen menoa. Hauskaa oli myös nähdä, miten koko päivän reissun jälkeen tuo otus vetäisi tunnin nokoset ja oli sen jälkeen ihan täpinöissään lähtemään iltalenkille - pullero siis itseasiassa nauttii tuosta ulkoilusta hurjasti.

Toinen asia, missä olen jo nyt saavuttanut päämääräni, on Lolan nälkäisyys. Aluksihan se suhtautui ruuan saamiseen hieman välinpitämättömästi, eikä halunnut syödä kaikkea heti. Joka kerta kun se jätti ruuan kesken nappasin kupin pois siltä, eikä ruokaa tippunut sitten sen enempää. Nyt se on etenkin ennen iltaruokaa aivan innoissaan ja juoksee mun ja keittiön väliä ja selkeästi osoittaa olevansa nälkäinen. Se odottaa kiltisti ruokaansa istuen ja syö sitten kerralla kupin tyhjäksi (niinkuin sitä ruokaa olisi siinä hurjia määriä :D ). Monille koirille se on ihan itsestäänselvyys ja ehkä pieni asia koirankoulutuksessa, mutta mulle se on ainakin hurjan suuri edistysaskel ja tärkeää sitten sen tulevan treenaamisen kannalta.

Teen Lolan kanssa aika paljon samoja lenkkejä päivittäin, jotta on helpompaa seurata sen kunnon kehittymistä. Pidemmillä lenkeillä se edelleen väsyy, mutta lyhyet lenkit ( 3 km) se jaksaa jo tosi reipasta vauhtia eikä edes ole niiden jälkeen väsynyt. Päätin, etten ala opettaa sille mitään "liikkeitä" ennen kuin sen kunto on hieman kohentunut eikä kaikki energia mene lenkeiltä hengissä selvimiseen, mutta yhden pidemmän lenkin loppusuoralla se tuli viereeni seurausasentoon kävelemään ja kehuin sitä tietenkin hurjasti. Kotona sitten namin kanssa ohjasin sen takaisin siihen asentoon, vielä ilman sen suurempia käskysanoja, se ja seuraili hienosti. Myös odota -käskyn alkeet on alkanut hahmottua sen pääkoppaan, ja se nauttii oppimisesta selkeästi. On jotenkin hienoa nähdä miten koira tavallaan itse osoittaa olevansa valmis uusiin haasteisiin :)

Koiran liikeradoista

Olen koittanut liikuttaa Lolaa edelleen mahdollisimman paljon, ja vastaavasti ainakin opettaa ja rasittaa sitä muulla tavoin silloin kun aikataulut eivät anna pitkälle lenkille myöden. Ollaan mm. oltu katsomassa lukuisia futismatseja ja -treenejä (kun Sami on kentällä), kävelty Kupittaan puistossa, koirapuistossa ja jokirannassa. Jatkuvasti opin Lolasta paljon uutta, ja sen vuoksi on hauskaa viedä sitä aina erilaisiin tilanteisiin. Myöskin erilaisiin ihmisiin ja ihmisjoukkoihin se tottuu hyvin niin kotona kuin ulkonakin, mutta sillä on enemmän keskittymisvaikeuksia ulkona, ja etenkin silloin, kun se kuulee pienten lasten ääniä. On kuitenkin ollut ihanaa huomata, että sen voi rohkeasti ottaa mihin tahansa tilanteeseen mukaan, ja se luottaa meihin ja on aina innoissaan.

Koska Lola on todella korkea ja isokokoinen narttu, olen vasta parin viime päivän aikana tajunnut, ettei se ikinä hyppää mihinkään. Auton takaluukkuun ja sänkyyn tms se pystyy aina askeltamaan, ja on hiukan hämillään kun koitan saada sitä hyppäämään kunnolla. Hyppyvalmennus tulee siis osaksi meidän kotiuttamistreeniä, jotta se oppii oikeat liikeradat ja hallitsee kehoaan paremmin, ei niinkään sen vuoksi, että sen kauhesti mihinkään pitäisi hyppiä :D Lola oli muutenkin meille tullessaan todella kömpelö ja on edelleenkin, mutta ei enää kompastu kaikkiin kadunkivetyksiin sentään.

Nykyään kun lähdemme lenkille, Lola lähtee taittamaan matkaa nätillä ravilla, ja se jaksaakin jo ylläpitää sitä melko kauan. Kuitenkin väsyessään se alkaa heti peitsaamaan ja laahustamaan dramaattisesti, ja vaikka olen koittanut tsempata sitä jatkamaan samaa vauhtia se vaan mulkoilee minua happamasti... Reippaasti se aina kuitenkin painelee lenkit loppuun ja nauttii niistä selkeästi.

Suurin muutos, joka Lolassa on jo nyt nähtävissä, on huikea ero sen jaksamisessa ja energiatasossa. Tullessaan tänne se nukkui aika paljon ja aristeli uusia asioita, ja leikki vain harvoin. Nyt se on koko ajan menossa ja puuhastelemassa meidän tai Kinnas -kissan kanssa ja tutustuu asioihin huomattavasti reippaammin ja rohkeammin. Se on myös omaksunut tämän talon ruokailutavat ja alkaa jo odottaa minimaalisia aamu- ja iltaruoka-annoksiaan :) Mukavaa nähdä, miten selkeä edistys voi tapahtua jo näin pienessä ajassa.

Nyt luulen, että seuraavaksi opettelemme Lolan kanssa vähän kehonhallintaa, ja koitan viedä sitä usein metsälenkeille, jotta epätasainen maasto jumppaa tuota koiraa oikein kunnolla. Pitkät lenkit tietenkin jatkuvat. "Tottispuolella" taas koitan opettaa Lolaa juoksemaan minun ja Samin väliä, sekä vahvistaa istu- ja maahan -käskyjä, jotta se tekisi liikeet aina nopeasti ja kauniisti.

Taas koira kotona!

Lola on nyt kotiutunut meille, ja ollaan kaikki onnesta soikeana, kun vihdoinkin on taas koira talossa. Mikään ei tule koskaan Fetaa korvaamaan, mutta pitkästä aikaa pääsee taas oikealle lenkille (koiran kanssa) ja Kintaallakin on kunnon leikkikaveri.

Kävin Lolan kanssa eläinlääkärin vaa'alla torstaina 2.8 ja silloin se näytti huikeat 37,2 kg, joten työtä riittää tossa painonpudotuksessa. Toisaalta Lola on muutenkin isokokoinen ja korkea narttu, mutta ei taida tuo paino ihan raskaalla luustolla selittyä ;)

Painonpudotus ja kunnon kehittäminen on siis aika kärkisijoilla, kun mietin mitä kaikkea alan Lolan kanssa tekemään. Pidän hurjan tärkeänä sitä, että pystyn itse kontrolloimaan kaikkea sen painoon vaikuttavia asioita, eli lähinnä ruokaa ja liikunnan määrää. On aloitettava vähän varovasti, mutta kesä antaa siihen loistavat mahdollisuudet - uinti ja maastokävelyt, ulkoleikit yms ovat olleet ohjelmistossa päivittäin. Mitään kymmenien kilometrien lenkkiä en lähde sen kanssa vielä tekemään, peruslenkkimme on n. 6 km ja sisältää pururataa, metsikköä, asfalttia ja reilusti ylä- ja alamäkiä. Kuukauden päästä käytän sen puntarilla taas ja katsotaan onko edistystä tapahtunut.

Toinen tärkeä asia on tietenkin kodinvaihtajakoirassa uuden suhteen luominen ja meidän tapoihin totuttelu. Lola on kyllä meihin jo todella kiintynyt ja samalla niin herttainen koira, ettei tämä sen kummemmin tuota vaikeuksia. On myös todella hauskaa huomata miten erilaisia asioita ihmiset korostavat koirankasvatuksessa ja arkielämässä. Minulle on aina opetettu, että koira saa ruuan kahdesti päivässä tiettyinä aikoina, jotta osaa sitten kaivata sitä kun ateria jää välistä ;) Alkuhämmästelyn jälkeen Lola odottaa jo selkeästi ruoka-aikaa ja syö kupin kiltisti tyhjäksi, selvä edistysaskel siis. Fetalle nämä asiat opetettiin jo ihan pentuna ja aikuisena ne olivat niin itsestäänselvyyksiä, että on haastavaa opettaa niitä aikuiselle koiralle. Samalla tämä on kuitenkin aika jännittävää, ja jokainen edistysaskel lisää yhteisymmärrystä ja parantaa suhdetta selkeästi.

Vaikka Lolasta tuskin ikinä tulee mitään tokomestaria tai edes kisakoiraa, se on nätti ja fiksu briardinarttu ja siinä on paljon potentiaalia, kunhan sen jaksaa kaivaa esiin. Koitan nyt säännöllisesti päivitellä tätä blogia, etenkin valokuvilla, jotta näette miten Lolan kotiutuminen ja fat camp lähtevät käyntiin!