Sisällön tarjoaa Blogger.

Tokokurssi

Sain hyviä uutisia, kun kuulin päässeeni sekä TSAU:n agilityn pentukurssille että TPH:n tokokurssille. Tänään Turun Palveluskoiraharrastajien kentällä olikin kevätkauden avajaiset, kun arkitottikset ja myöskin tokokoulutus alkoi. Samalle tokokurssille tuli myös äitini ja Aura, ja on mukavaa, kun samalla pääsee seuraamaan heidän tokoiluaan (ja potkimaan äitiä persiille, että korkkaisivat avoimen luokan kesällä...) Tämä kurssi on kisaaville/kisaamaan tähtääville tarkoitettu, mutta porsaanreikien ja hyvien suhteiden avulla Tartsa 6kk ujuttautui mukaan myös 8)

Vaikka olenkin Tarton kanssa kiertänyt eri paikoissa, sen varautuneisuus on tullut ilmi vasta treenaustilanteissa, kun se tulee uuteen paikkaan, jossa on paljon vieraita haukkuvia koiria. Varautuneisuus ei kuitenkaan ikinä häiritse treenaamista, päinvastoin heti tekemistä saatuaan Tarto unohtaa ympäristön häiriöt. Vaikka ongelma ei ole paha, olen kuitenkin ollut hieman huolissani ja siksi erilaiset koiratreenit uusissa paikoissa ovat mielestäni paras tapa hoitaa tuota käytöstä. Tänään Tarto kuitenkin yllätti positiivisesti, tyttö ei ollut uudesta kentästä moksiskaan, ja tokoilut sujuivat hienosti. Kouluttajana on Tiina Nuttunen, ja näin ensimmäisen kerran tarkoituksena olikin, että hän saa kuvan siitä, millä tasolla kukin treenaa. Tarton kanssa otin siis seuraamista, pari luoksetuloa ja maahanmenoja. Alan jo olla aika luottavainen Tarton osaamisen suhteen, mutta aina uudessa paikassa tokoillessani vien treenaamisen takaisin alkuun, jotta Tarto varmasti pystyy häiriöstä huolimatta tekemään kaiken oikein.
Sitäpaitsi on mukavaa ottaa välillä vauvaluoksetuloja, ettei touhu mene liian vakavaksi :)

Blogin seikkailut

Koirien kotisivuilla http://befeta.weebly.com/ on jatkuvasti ongelmia blogipalvelun käyttämisessä, joten
blogi löytyy jatkossakin täältä :)

Kevätulkoilua

Ihanan keväisen ilman innoittamina käväisimme Pikisaaressa koirien kanssa. Tytöistä on hauskaa päästä visiitille "mummolaan", ja vielä hauskempaa on juosta pellolla vapaana :) Viimepäivinä on ohjelmassa ollut niin paljon tokoilua, että tällainen ulkoilu on tervetullutta vaihtelua!

Tokotreeniä!

Koulun, ja nimenomaan harjoittelun kanssa on ollut aika rankkaa, ja on ollut vaikeaa löytää sopivaa väliä treenailuun. Onnekseni "sain" kutsun huipputreeniporukkaan, ja tarkoitus on treenata neljä kertaa yhdessä Tuija Seren sisähallissa.

Tänään oli ensimmäiset treenit, ja olin suunnitellut aikaisemmin mitä kaikkea aion koiran kanssa tehdä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä Tarto reagoi uuteen paikkaan aika epävarmasti, ja päädyimme yhdessä siihen, että on parempi aluksi harjoitella vain kontaktia ja ns. yhdessä tekemistä. Vaikka olenkin kiertänyt Tarton kanssa paljon erilaisia paikkoja sosiaalistamismielessä, se yleensä on aluksi melko epävarma, ja ottaa paljon musta tukea. Ärsyttävää on kuitenkin sen puhiseminen ja haukkuminen, jonka kuriin saaminen on välillä työteliästä. Näissä treeneissä me olimme ensimmäiset vuorossa, eikä ollut reilua koiraa kohtaan vaatia sitä heti tekemään tokojuttuja, kun vierellä pyöri uusia ihmisiä ja koiria, joihin se ei ollut tottunut. Tästä huolimatta Tarto teki kuitenkin nätisti kaiken mitä sanoin, ja pidän paljon siitä, miten se epävarmanakin unohtaa puhisemisen ja iloisena keskittyy tekemiseen. Saimme huomautuksia siitä, miten Tarto törmää luoksetulossa, mutta muuten palaute oli onneksi positiivista.

Kaikkien treenattua yksittäin, on treeneihin jätetty vielä 20 minuuttia aikaa kaikille treenata koiriaan samaan aikaan. Muiden treenatessa pääsin keskittymään siihen, mitä todella halusin harjoitella, eli Tarton rauhoittumista ja rentoutumista uudessa tilanteessa. Olen huomannut, että vieraissa paikoissa pissatauko ja leikkihetki ulkona rentouttaa Tartoa kovasti, ja sen jälkeen se käyttäytyikin oikein hyvin. Yhteistreenien aikana hihnan päässä olikin se tuttu Tarto, joka ei välittänyt muista koirista tai ohjaajista, vaan teki hienoa seuraamista ja nopeita maahanmenoja, aivan kuten kotonakin. Ensi lauantaina onkin jännittävää nähdä, reagoiko se paikkaan ja ihmisiin vielä samalla tavalla, vai onko ongelmaa enää lainkaan. Jokatapauksessa sovimme yhdessä, että seuraavalla kerralla Tarto ei ole ensimmäinen treenattava, vaan saa ensin rauhassa ottaa tilanteen haltuun.

Vaikka teen Tarton kanssa paljon tokojuttuja ja ulkoilua kahdestaan, suurimman osan ajasta sillä on aina Lola seuranaan. Vieraissa tilanteissa huomaakin, että epävarmuus tulee osittain myös Lolan puutteesta, koska Lolan kanssa Tarto ei kertakaikkiaan ehdi olemaan epävarma. Hallissa se ottikin minusta aika paljon tukea, ja olin asiasta aika tyytyväinen. Heti kun olin Tarton vieressä, vaikken siihen reagoinutkaan, sillä oli selkeästi parempi olo. Tajusin myös tänään, että vaikka kävimmekin muutaman kerran tokotreeneissä äitini kanssa, sekä äitini että Aura ovat Tartolle tuttuja, eikä se juurikaan ole ollut vieraiden koirien kanssa tekemisissä. Selkeästi kahden koiran omistaminen aiheuttaa laiskuutta - turha viedä niitä leikkimään muiden koirien kanssa, kun niillä on niin hauskaa keskenään.

Muumimaailman Taikatalvi

Turun Palveluskoiraharrastajilla ja Muumimaailmalla on takanaan muutaman vuoden yhteistyö Taikatalvi -teemaviikon tiimoilta, sillä TPH:n koirakot ovat paikalla vedättämässä lapsia. Tänä vuonna päätin lähteä Lolan kanssa mukaan, se nimittäin rakastaa lapsia ja on rakenteeltaan tarpeeksi iso vetämään pulkkaa.

Lola oli yhteensä kolmena päivänä Muumimaailmassa, enkä voisi olla siihen enää tyytyväisempi! Se jaksoi vetää isompiakin lapsia hyvin, ja nauttii olostaan koko ajan. Lolan kanssa on myös niin helppoa olla, se tulee aina muiden koirien kanssa toimeen, ja tottelee koko ajan kiltisti. Viime lauantaina Lola sai kyytiinsä kunniavieraan, sillä Lolan omistajan tyttärentytär oli myös tullut Muumimaailmaan ja oli ollut jo monta päivää innoissaan siitä, että pääsee tutun koiran kyytiin! Tänään Lola meni vetämään äidin kanssa, ja tuli takaisin aivan rättiväsyneenä. Lolalla onkin esimerkillinen unirytmi - se katoaa makuuhuoneeseen omalla nukkumispaikalleen eikä mikään saa sitä heräämään ennen aamukymmentä :)

Tokoilua, eläinlääkärireissu ja hiirijahti

Olemme äidin kanssa vuokranneet Dog Sport Centerin koulutushallia lauantaisin tunnin verran, jottei Auraa tai Tartoa ole tarvinnut treenata ulkona. Halli ajaakin asiaansa tosi hyvin, ja Tarton treenit sujuvat mielestäni kerta kerralta paremmin. Viime lauantaina otin treeneissä sekä luoksetulon pysähdyksiä, ruutua sekä paikallaoloa. Tarto sietää toisen koiran läsnäoloa jo hyvin, eikä ota enää samalla tavalla häiriötä äidin käskyistä kuin alussa.

Mielestäni Tarto osoittaa aina itse, milloin se on valmis oppimaan jotain uutta, ja niin kävi nytkin luoksetulon pysähdyksissä. Ihan kokeilumielessä ajattelin varoivaisesti kokeilla miten homma sujuu ensin olohuoneessa, mutta Tartolla olikin homma hanskassa. Liikkeen siirtäminen halliin häiriön keskelle ei myöskään aiheuttanut mitään ongelmia, ja jälleen kerran sain olla tytöstä tosi ylpeä!
Fetalta peritty vinkupallo on avain kaikkeen treenaamiseen, sen eteen Tarto tekee nimittäin mitä tahansa!

Myös paikallamakuutreenit sujuivat hyvin, ja otimme jopa paikallaolon molempien koirien kanssa. Pitkän treenin aikana Tarto nousi kaksi kertaa seisomaan, mutta ei kuitenkaan liikkunut mihinkään, vaan meni nätisti uudesta käskystä maahan. Lieköhän ongelma kouluttajassa, joka innostuneena vaatii pennulta hieman liikoja... Jokatapauksessa olin tähänkin liikkeeseen todella tyytyväinen, Tarto selkeästi tietää mitä siltä halutaan. Näitä treenejä pitäisi kuitenkin jatkossa ottaa niin, että Tarto on jo väsähtänyt, sillä supervilkkaan pennun kanssa ei paikallaolosta tule muuten mitään!

Myös sisäsiisteys sujuu jo hyvin, Tarto jaksaa jo pidättää kauemmin ja pissii mielummin ulos kuin sisälle. Ilopissat tulee kuitenkin melko säännöllisesti kun olen ollut pidempään poissa kotoa. Syvät lumihanget myös selkeästi aiheuttavat jonkinlaista virtsatulehdusta. Päädyinkin menemään Tarton kanssa eläinlääkärille, mutta ihan toisesta syystä. Tarton alahuuleen ilmestyi viimeviikolla patti, joka oli puristettaessa kivulias, mutta joka ei erittänyt mitään. Vaikka tiesin, että hengenvaarasta tuskin on kysymys, vein Tarton kuitenkin eläinlääkäriin, jotta patti ja koko koira tarkastettaisiin. Luottoeläinlääkäri otti meidät taas vastaan heti seuraavana päivänä, ja Tarto käyttäytyi hienosti koko reissun ajan. Patti oli siis finnimäinen ihomuutos, eli ei mitään vakavaa. Eikä eläinlääkärin mielestä koirassa muutenkaan ollut mitään vikaa, paitsi tietenkin se, että se on briardi ;)

Myös Kinnas -kissa pääsi tällä viikolla tositoimiin, kun otimme sen mukaan anoppilaan hiirijahtiin. Hiiri oli yöllä käynyt tyhjentämässä heidän suklaavarastonsa, joten hätä oli ymmärrettävästi suuri.
Hiiri pysyi kuitenkin visusti kolossaan päiväaikaan, ja Kinnas päätyi alkuperäisen tehtävänsä sijaan syömään lettuja kermavaahdolla ;)

Viikonloppuna onkin sitten Lolan vuoro päästä hommiin, sillä Muumimaailmassa on pulkka-ajelua pienille lapsille, ja Lola on yksi hommaan pestatuista koirista. Tästä lisää sitten myöhemmin!

Voihan pentukurssi...

Olen tuntenut itseni todella huonoksi koiranomistajaksi, kun en ole vielä vienyt Tartoa pentukurssille. Fetan kanssa olin useammallakin pentukurssilla, ja vaikkei niistä koulutuksen kannalta niinkään ollut hyötyä, ne on hyvä tapa sosiaalistaa pentua ja totuttaa sitä työskentelyyn muiden koirien läsnäollessa. Meillä on auto käytössä lähinnä viikonloppuisin, ja on mielestäni kohtuutonta mennä treeneihin bussilla pitkiä matkoja pennun kanssa, kun jo bussimatkat itsessään väsyttävät pentua. Nyt meillä kävi kuitenkin tuuri, kun löysin ongelmakoirakouluttajien järjestämän, suhteellisen edullisen pentukurssin, ja sain vielä autonkin sitä varten käyttööni!

Pentukurssin ensimmäinen kerta oli viime torstaina, ja odotin innolla pystyykö Tarto kiinnittämään muhun huomiota, vaikka paikalla onkin muita penskoja. En siis saanut sanaa suustani, kun kurssilla jokaisen koiran väliin oli kasattu sermit, jotta "pennut eivät stressaannu liikaa". En siis itsekään edes nähnyt, minkärotuisia kurssin kaksi muuta koiraa olivat. Yhtäkaikki pennut olivat kuitenkin reilusti vanhempia kuin Tarto.

Ensimmäisellä kerralla saimme luennon siitä, miten koira on peto ja sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Opit eivät aivan käyneet yhteen paimenkoirista saatujen tietojeni ja kokemusten kanssa. Myös katsekontaktia koiraan piti välttää, ja sainkin harmia Tarton tiiviistä katsekontaktista ;) Onneksi jokainen kerta kestää vain kolme varttia, ja luikimme Tarton kanssa nopeasti kurssilta pakoon. Aion kuitenkin antaa kouluttajille mahdollisuuden vielä kerran, saas nähdä mitä tämän viikon treenit tuovat tullessaan...


Viikonloppuna oli myös Turun koiranäyttely, jonne raahaudun joka vuosi (koiran kanssa tai ilman.) Tällä kertaa kehässä oli kuitenkin Aura, sekä Lolan sisko Pihka, jonka näkemistä odotin innolla. Molemmat tytöt pärjäsivät kehässä sertin arvoisesti, ja Aura oli vielä PN3! Näyttelyn jälkeen Pihka omistajineen ajeli meille, ja he pääsivät näkemään Lolaa ja Tartoa tietenkin myös. Pihka on siro ja kaunis narttu, ja on hassua ajatella, että se on jättiläis-Lolan sisko. Oli kuitenkin ihanaa saada tavata oman koiran sisarus omistajineen, ja jakaa vähän kokemuksia, etenkin kun Lola on meille niin uusi tulokas. Kuvan siskoksista yhdessä voit nähdä täällä.