Sisällön tarjoaa Blogger.

Vinkkejä kaivataan!

Oltiin taas keskiviikkona agilitytreeneissä, ja viimeviikkoista hulluuskohtausta ennaltaehkäistäkseni raahauduin paikalle vähän aikaisemmin, ja otin pienet tokotreenit hallissa. Sainkin Tarton ihan kivasti hanskaan, mutta kun agility sitten alkoi, homma lähti taas käsistä :D Jätin sen seinään kiinni, sillä jotenkin kuvittelin sen olevan hieman hillitympi siinä, kuin että ottaisin sen suoraan autosta. Olin siis aivan totaalisen väärässä eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi se, että Tarto on hallissa ja Tarto on innoissaan...

Treenit sinänsä menivät ihan hyvin, edelleen mennään siis korkeintaan muutaman esteen pätkiä, ja Tarto tekee ne oikein kivasti. Ongelma on siinä, että sen on todella vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, kun toisella kentällä koira tekee rataa ja jossain toinen koira haukkuu ja jokapuolella on niin monta putkea, joihin syöksyä. Onneksi Tarto kuitenkin tottelee hyvin eikä aivan päättömästi toteuta itseään. Sen käyttäytyminen on mulle kuitenkin vaikea sulattaa, koska en ole ollenkaan tottunut näin vilkkaaseen ja omatoimiseen koiraan. Fetalle ei olisi tullut pieneen mieleenkään mennä esteelle, ellen käskenyt ja se raukka hyppäsikin juuri silloin kun annoin käskyn, välittämättä siitä missä kohtaa hyppyeste sijaitsi. Feta ei siis tarjonnut tekemistä vaan odotti käskyjä, ja tietenkin sen näki myös suorituksen laadusta. Sama pätee sekä tokoon että agilityyn - Feta teki koska se rakasti tehdä yhdessä mun kanssa, Tarto tekee koska se on hulluna tekemiseen.

Ymmärrän tietenkin, että Tarton polte kaikkeen on huomattavasti parempi ominaisuus harrastuskoirassa, eikä se kuitenkaan tee mitään väärää tai kiellettyä. Mutta en itse ole aina ihan varma siitä, miten sitä pitää käsitellä. En oikein tiedä miten olisin Tartolle se kaikkein kiinnostavin asia, koska sen riehaantumiseen ei aina tarvita muuta kuin käpy :D

Jos ja kun Tarto esimerkiksi agilityhallissa riehaantuu, se on vaikea saada haltuun. Keskiviikkona painelin oman treenivuoroni jälkeen Tarton kanssa reilulle kävelylenkille ja palasin sen jälkeen halliin. Kävely rauhoitti Tartoa vähän, ja kun vielä otin sen kanssa kaukkareita, se oli jo oikein miellyttävää seuraa. Loppujen lopuksi se sitten käyttäytyikin oikein nätisti, etenkin kun väsymys teki oman tehtävänsä. En tiedä pitäisikö se aina väsyttää jo ennen treenejä, vai olisiko ehkä parasta viettää aikaa hallilla mahdollisimman paljon tekemättä mitään, jotta se tottuisi? 

Voi myös olla, että teen kärpäsestä härkäsen - Tarto on nuori koira ja agility on sille kuitenkin aika uusi tuttavuus. Tarton riehaantumisella tarkoitan sitä, että kentällä se tarjoaa kaikkia esteitä ja tekeekin niitä vähän omavaltaisesti, kun se ei ole käskyn alla. Se ei kuitenkaan karkaile mihin sattuu, ja tottelee käskyjä. Kentän ulkopuolella se vikisee ja pomppii, kun muut koirat ovat radalla ja joskus sille saa vähän karjaista, että käskyt menevät perille. Nämä ongelmat liittyvät myöskin ainoastaan agilityyn, toko ei ole niin vauhdikas laji, että se parkuisi muiden suoritusten perään :D

 Yhtä kaikki neuvoja vilkkaan koiran käsittelyyn otetaan vastaan! Mutta lelujen käyttöä en suosittele, matka vilkkaudesta hulluuteen on vinkupallon päässä...


Kuvia

Koiraparat ovat pari viime viikkoa joutuneet tylsistymään kotona ilman mitään suurempia aktiviteetteja. Tarton kynsiongelma olikin odotettua hankalampi, ja parin viikon jälkeen vaikutti siltä, ettei se tahdo parantua millään. Puhdistin sitä monta kertaa päivässä, ja sidettäkin oli vaihdettava jatkuvasti, kun kelit olivat niin kosteat että pienenkin pissalenkin jälkeen tassu oli litimärkä. Kun kynsi vihdoin alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, jätin siteet pois kokonaan ja pikkuhiljaa siihen on kasvamassa uusi kynsi tilalle.

Vaikka Tarto onkin melko helppo koira kotona, tekemisen puute alkoi näkyä siinä, enkä viitsinyt pitää sitä ulkona vapaana ollenkaan, kun se oli heti puskemassa hirveää hepulia. Liikuntaa sen on kuitenkin pakko saada ettei pää räjähdä, ja ongelma on ratkaistu pitkillä remmilenkeillä. Olen ottanut tavoitteeksi raahautua Samin peleihin Kaarinaan jatkossa kävellen, eikä se mikään kummoinen tavoite olekaan kun matkaa on vain viitisen kilometriä. Samalla uskoin Tarton olevan hieman rauhallisempi perille päästessä, sehän on aivan hulluna palloon... Viime viikonloppuna kävelinkin tuon matkan ensimmäistä kertaa, ja jos Tarto matkalla osoitti väsymisen merkkejä niin ne katosivat samantien, kun se tajusi mihin ollaan menossa :D

Lolankin toipuminen Muumimaailma -reissusti kesti useamman päivän, mutta sen jälkeen se on ollut oma ihana itsensä. En osaa sanoa johtuuko se Carthropen -kuurista, keväästä vai Lolan saaman huomion määrästä, mutta se on päivästä toiseen uskomattoman hyväntuulinen. Enää ei ole edes mitenkään poikkeuksellista, että Lola yrittää ottaa lelua suuhun! Tartohan nappaa siltä kaikki lelut heti pois, mutta yritys on tärkein :) Lola nauttii kaikkein eniten sisällä vehtaamisesta ja riehumisesta, sitä pitää töniä ja hertsata ja kutittaa tassuista, ja sitten se murisee ja hörisee häntä heiluen :D Pelkästään Lolan mieliala ei ole parantunut, vaan mielestäni se myös liikkuu hieman paremmin.

Nyt kun treenaamisesta on ollut vähän taukoa, odotan innolla, että päästään taas kunnolla jatkamaan agilitya, ja tokossakin pitäisi saada jotain aikaiseksi. Tällä hetkellä en ole missään tokoryhmässä, joten sellainen pitäisi jostain taikoa. Keväisemmät ilmat helpottavat treenaamista kuitenkin kovasti, ja on ihanaa päästä pitkästä aikaa ulos tokoilemaan. Kävin myös nappaamassa porukoiden pihalta hyppyesteen, joten hypyn osaamattomuudelle en voi keksiä enää mitään tekosyitä...