Sisällön tarjoaa Blogger.

Agilitykuumetta ja uusi tokoryhmä

Mulle on jostain syystä iskenyt hirveä tarve päästä Tarton kanssa "jatkamaan" agilityä, ja olen päivän aikana naputellut sähköposteja vähän kaikkialle päästäkseni johonkin ryhmään. Tartohan oli agilityn pentukurssilla keväällä, muttei nuoren ikänsä vuoksi voinut vielä hyppiä täyskorkeita esteitä tai mennä a-estettä, mutta ehkä me päästään johonkin treenaamaan siitä huolimatta. Turussa on kyllä mahtava valikoima agilityhalleja ja lajin koulutustarjontaa. Olen seurannut agilityä kuitenkin melko paljon ja harrastanutkin silloin joskus Miran ja Fetan kanssa, joten en ihan mihin tahansa halua mennä, mutta epäilen ettei Jouni Oreniuskaan ota Tarppaa koulutettavakseen ihan kauniisti pyytämällä, höh. Äidin harrastamisen seurauksena olen siis pyörinyt agilitykentillä ihan pienestä pitäen, ja teen kaikkeni käyttääkseni mahdollisia suhteita hyväkseni 8)

Agilityryhmää odottaessa tokoilu jatkuu, ja tänään oltiin ekaa kertaa TSAU:n tokoryhmässä. Olin etukäteen tosi innoissani, mutta ensimmäinen kerta ei ihan täyttänyt odotuksiani. Meidät pistettiin Tarton kanssa aloittelevien ryhmään ja sellaisiahan me ollaankin, mutta mutta. Treenit tosin menivät tosi hyvin, eikä Tarto ottanut muista koirista tai hallista häiriötä. Eniten häiriötä aiheutti agilityputket, joihin oli selkeästi aivan pakko päästä :D Treenasimme jääviä, hyppyä, noutoa ja paikallaoloa (yksittäin) sekä lopuksi vielä luoksetuloa. Noutoa lukuunottamatta kaikki meni kivasti, ja hypystä olen erityisen iloinen. Kirjoittelin aikaisemmin siitä, miten hyppyesteen puute vaikeuttaa treenaamista, mutta nyt parille treenikerralla olen saanut perusteet iskettyä Tarton kalloon ja se hyppää innoissaan. Kaiken lisäksi se hypyn jälkeen kääntyy mua päin ja pysyy siinä paikoillaan automaattisesti? Ilmeisesti Tarto on koulutuksessa askeleen edellä, mutta ei haittaa! Paikallamakuussa se lähti ensimmäisellä kerralla hiippailemaan perääni, eikä se todellakaan ollut mitään epävarmuutta vaan mielenilmaus. Halli on täynnä putkia ja keppejä ja vaikka mitä ihanaa, joten paikallamakuu oli ilmeisesti tylsä valinta ;) Laitoin Tarton siis takaisin paikallaoloon, otin pari helppoa vauvatreeniä ja sitten se taas jaksoikin pysyä.

Tokoilun loputtua otin Tarton kanssa pari hyppysarjaa ja tietenkin sitä putkea, ja heitin iloisen koiran takaisin autoon. Lollero oli mukana ja pääsi sekin ottamaan putkea ja hyppäämään, raukkaparka oli aivan onnesta soikeana :D Mulle iski viikonlopun aikana aivan hirveä flunssa ja Sami on saunaillassa, joten oli hyvä saada molemmat tytöt väsytettyä kunnolla. Koko ilta (ja huominen päivä) onkin ohjelmassa pelkkää lepäilyä ja toipumista, jospa tauti menisi ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanut. Ei kyllä haittaa ollenkaan niin paljon olla kipeänä, kun on tällaiset seurasairastajat kotona. Vaikka Tartokin on tuollainen elohiiri, se tulee mun perässä makkariin vauhdilla ja kellii oikein tyytyväisenä kainalossa vaikka koko päivän.

Kaiken lisäksi sain tällä viikolla hyviä uutisia, Lolasta tulee ihan virallisesti mun koira kunhan saadaan paperihommat hoidettua. Ihana Lollis <3

Tarto 1 wee!

Tartolla oli eilen 1 -vuotissynttärit, huh huh! Tuntuu kuluneen ikuisuus siitä, kun Tiina alkoi puhumaan pentuesuunnitelmistaan ja varsinkin siitä, kun Queeni-neiti suvaitsi aloittaa juoksunsa. Sitten vielä astutusreissu, ultran odotus, pentujen syntymä ja sukupuolijakauman jännitys. Pentujen odottaminen on hirveää! :D Kaiken lisäksi Tarton lyhyt elämä on ollut melkoista jännitystä jo itsessään ja on ollut hetkiä, kun en edes uskonut tämän päivän koittavan... Fetan sairastumisen ja Tarton ksylitolimyrkytyksen jälkeen musta on tullut koirien terveysongelmien suhteen hermoraunio, ja tytöt ovat ihailtavasti tottuneet siihen, että häiritsen niiden unta säännöllisin väliajoin hengitystä kuunnellen ja lämpöä mitaten milloin mistäkin päästä ;)

Kun talvella läksimme pentua valitsemaan, en vielä paluumatkallakaan ollut varma siitä, oliko valintani varmasti oikea. Tiesin kyllä sen, että Tarto on huippupentu, mutta niin olivat ne kaikki muutkin. Ruskeapantaista poikaa pohdin monesti mielessäni, mutta Tarton tultua meille en ole kertaakaan katunut. Se on kaunis, uskomattoman nopea oppimaan, leikkisä, taistelutahtoinen, innokas tekemään hommia ja ennen kaikkea hyväntuulinen. Tarton sosiaalisuus ja aurinkoisuus ovat olleet jopa hieman kulttuurishokki, Fetahan oli hyvin totinen koira ja Lolankin hyväntuulisuus on melko sattumanvaraista ;) Paras piirre Tartossa on tosiaan kuitenkin sen oppimiskyky ja ahkeruus, ja tiedostan varsin hyvin sen, että koiran kyvyt eivät ainakaan harrastamista tai kisaamista tule rajoittamaan. Tämän seurauksena olen siis alkanut jopa tallomaan jälkeä, kun en enää kestänyt sitä, että koirassa on kykyä ja olen itse ainoana esteenä treenaamiselle...

Edelleen PK -tapahtumissa käydessäni tunnen olevani totaalisen väärässä paikassa, ja se metrinen hyppy kauhistuttaa. Onneksi on kuitenkin TOKO, joka varmasti tulee olemaan meidän "päälaji", kunhan joskus kisaamaan päästään. Mitään kisoja ei vielä ole lyöty lukkoon, haluan tällä kertaa pohjustaa kaiken mahdollisimman hyvin jottei koetilanteessa tarvitse sitten ihmetellä miksei koira tee mitä pitää. Treenisuunnitelmat näyttävät syksyn osalta todella lupaavilta, pääsimme vielä yhteen tokoryhmään ja toinenkin on suunnitteilla :)

Pikkuhiljaa Tartossa on ollut havaittavissa jonkinlaista aikuistumista, se käyttäytyy hieman järkevämmin ja rauhoittuu nopeammin ja se on helppo ottaa mukaan mihin vaan. Tämä ei kuitenkin tarkoita, etteikö se olisi kotonakin yhtä touhukas kuin ennekin ja viiden minuutin sisällä se ehtii tekemään niin paljon... Joskus onkin vaan hauska istua sohvalla ja seurata kun Tarppa ehtii lyhyen hetken aikana puremaan Lolaa, hakemaan pallon, hyppäämään sohvalle, jahtaamaan Kinnasta, kiipeämään raapimispuulle katsomaan ulos ikkunasta ja taas puremaan Lolaa. Kaikesta huolimatta Tarto ja Lola ovat ihan parhaat kaverit, ja jos Lola on paras leikkiseura ulkona niin Kinnas on sisällä. Kun Lolalla (ja mahdollisesti Tartollakin) oli juoksut, niiden leikit menivät hieman tavallista rajummiksi ja pelkäsin jo, että ne ottaisivat yhteenkin, mutta ei sentään. Tarto on selkeästi porukan pomo, mutta kun kaikki ovat järjestykseen tyytyväisiä niin mikäs siinä :)

Hurjat onnittelut siis koko B -pentueelle, ja erityiskiitos Tiina upeasta koirasta! <3



Kuvia!








MUSH B.A.R.F

MUSH:lla on käynnissä kampanja, jolla saat helposti lunastettua koirallesi ilmaisen B.A.R.F -aterian lähimmästä eläintarvikeliikkeestä. Käykää siis kaikki lunastamassa helposti herkkuateria! Aterin lunastaminen on helppoa, ja sen voi tehdä täällä.



Toko-osaamisen kartoitus

Tokotreenit Tarton kanssa sujuvat edelleen yhtä hienosti kuin tähänkin asti, eikä Tartolle ole (ainakaan vielä) tullut nuorille koirille tyypillistä "unohdin kaiken mitä on opetettu" -vaihetta. Olen myös pikkuhiljaa koittanut jättää vinkupallopalkan vähemmälle, se saa Tarpan helposti ylikierroksille, ja yleensä pallon saa palkaksi viimeisen liikkeen jälkeen. Osallistuin myös Lentsun avoimen luokan nettitokokurssille ja odotan innolla sen antia. TPH:n tokokoulutuksiin päästään osallistumaan vihdoinkin tällä viikolla, ja muutenkin treeniseuraa on alkanut löytyä kiitettävästi.

paikallamakuu

Tarto on pennusta asti sisäistänyt tämän liikkeen hyvin, mutta mentiin hieman takapakkia keväällä, kun treenasimme yhdessä äidin kanssa. Äidin treenatessa avoluokkaa Tartolle oli hieman liikaa se, että äiti meni piiloon ja se alkoi välillä hiippailla pois paikaltaan mun luokse. Nyt ongelma on saatu kuriin, ja viime sunnuntaina otettiin pitkästä aikaa paikallaolo (lähes) vieraan koiran kanssa ja se meni hienosti. Jee!

seuraaminen

Käytän edelleen apuna kättä vyötäröllä, mutta pikkuhiljaa sitäkin saisi alkaa häivyttämään pois. Seuraaminen on nättiä ja innokasta, ja myös käännökset sujuvat hyvin. Mikään idioottivarma liike tämä ei kuitenkaan vielä ole ja innostuessaan Tarto alkaa edistämään. Onneksi se hokaa virheen yleensä heti ja palaa paikallaan. Tajusin vähän aikaa sitten, etten ole treenannut tätä ollenkaan remmissa, sitä voisi ehkä kokeilla myös ;)

jäävät (maahan/seisomaan)

Liikkeestä seisominen on ollut lähes valmis liike jo pitkään, nyt treenin alla on se, että Tarto pysyy varmasti paikallaan kun palaan sen luokse. Maahanmenosta en ole vielä saanut niin nopeaa kuin haluaisin sen olevan, mutta myös tämän liikkeen perusteet on varmasti hallussa.

hyppy

Tätä me ei osata lainkaan! Suunnitelmani varastaa hyppyeste epäonnistui, joten treenaaminen ilman estettä tuottaa hankaluuksia :D Tarton hyppykerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, joten jokin ratkaisu pitäisi keksiä. Ja hyppyesteitä otetaan vastaan!

kaukkarit

Tämä on meidän superliike, Tartosta kaukkarit on hurjan hauskoja, ja istu-maahan -käskyt sujuvat ongelmitta. Etäisyyttä on nyt n. 2 metriä, ja vapautan sen takapalkalle.

ruutu

Ruutu alkaa olla hyvällä mallilla ja vauhtia riittää. Treenaan edelleen suoraan ruutuun vapauttamista palkalle, sekä ruudussa maahanmenoa. Usein laitan ruudun pystyyn heti alussa ja jätän sen sitten viimeiseksi liikkeeksi, jääpähän ainakin treeneistä hyvä mieli.

luoksetulo

Välillä annan tässä vielä käsiapua niin, että Tarto tulee varmasti suoraan eteeni eikä jysäytä päin. Vauhtia siis riittää... Pysähtyminen sujuu myös hienosti, mutten ole vielä päättänyt käytänkö käskyä vai käsimerkkiä.

nouto

Tarto pitää hyvin kapulaa suussaan, oli se sitten puinen tai metallinen. Siitä ei sitten ollakaan juuri edetty mihinkään. Muutamia vauhtitreenejä olen tehnyt niin, että kapulaa palauttaessaan heitän sille palkan, ja ne ovat menneen hyvin.


Etenkin alokasluokan liikkeiden osalta edessä on hienosäätöä ja ennen kaikkea häiriön lisäämistä. En ole treenannut moneen kuukauteen liikkurin käskytyksellä, ja paikallaolossa pitäisi kai olla muitakin koiria kuin Tarto... Myös luoksepäästävyyttä ei olla harjoiteltu ollenkaan, vaikken nyt usko siinä mitään ongelmia olevan. Pikkuhiljaa pitäisi palkkaamista vähentää ja muuttaa treenejä kokeenomaisiksi. Niin paljon tehtävää! Tarto on kuitenkin helppo koira treenata, eikä tarvitse murehtia sen vireen nostattamista, sillä se palkkautuu jo tekemisestä itsestään.

Tällä viikolla olen vihdoin innostunut tallomaan myös jälkeä, vaikka koenkin vaikeuksia löytää sitä PK-ihmistä itsestäni. Tänään pidettiin kuitenkin välipäivä kaikesta treenaamisesta (ainakin melkein), kun Tartolla oli treffit ihanan n. kolmekuukautisen suomenlapinkoirapojan kanssa. Tartolla ja leikkikaverilla synkkasi heti, ja ne painoivat pientä pihaa ympärillä hullun lailla. Oli mukavaa huomata miten hienosti Tarto mukautti leikkinsä nuoremman kaverinsa mukaan.

Tämän viikon aikana on tarkoitus treenata vielä monta kertaa niin tokoa kuin jälkeäkin, ja koitan loppuviikosta saada tänne myös hieman kuvamateriaalia omien kehujeni todisteeksi...