Sisällön tarjoaa Blogger.

Biotiiniahmatti ja kesäkuvia

Ilmoitin Tarton näyttelyyn, ja kenties sen seurauksena Tarto oli päättänyt vetää loppupurkin biotiinia ihan omin neuvoin. Ksylitolimyrkytyksestä viisastuneena olen pitänyt kaikki koirien pillerit yms. yläkaapissa, mutta en ole tullut ajatelleeksi Kinnasta, jonka ruuat ovat samassa kaapissa ja joka osaa siis tuon kaapin avata. Ainut kuviteltavissa oleva kuvio on siis se, että nämä idioottisirkuseläimet ovat työskennelleet keskenään, sillä muistan hyvin vielä tarkastaneeni kaapin oven olevan kiinni ennen töihinlähtöäni. Tämän lisäksi Tarppa oli löytänyt pari suklaaliköörikohvehtia. Onneksi biotiinia oli kuitenkin purkissa jäljellä ehkä viisi tablettia, ja se on vesiliukoista. Suklaasta taas selvittiin syöttämällä lääkehiiltä, joten päivän sana onkin ehdottomasti hiilikakka.

Tarton käytös on kyllä todella ärsyttävää, ja tietenkin vaarallista. Ilmeisesti ongelmia tulee kuitenkin vain silloin, kun jotain syötävää on saatavilla, sillä yleensä molemmat tytöt ovat käyttäytyneet nätisti ja tulevat ihan unisina ovelle vastaan. Jatkossa on kuitenkin oltava entistä tarkempana siinä, ettei mitään jätetä esille, lääkkeet menevät Kintaan ulottumattomiin ja taitaapa kissanruuatkin vaihtaa paikkaa. Aion myös ennen töihinlähtöä tehdä Tarton kanssa aina jotain, joka väsyttää sen aivan totaalisesti (?) ja ehkä jättää kotiin jotain luvallista syötävää, kuten kongin. Aivan vielä en suostu uskomaan, että meillä olisi mitään suurta ongelmaa yksinjäämisen kanssa ja varmasti kaikki johtuu myös siitä, että koirat hyvin harvoin joutuvat edes olemaan yksin.

Tänään saan nauttia harvinaisesta vapaapäivästä ja kuuman ilman kunniaksi tytöt pääsivät uimaan! :)

Kesätouhuja!

Tällaista se sitten kai on, kun omistaa työkoiran: koko ajan tulee kutsuja ja hälytyksiä... :D Toisin sanoen Lolaa pyydettiin taas kärrykoiraksi, ja tällä kertaa Paimioon Nairakosken voimakonepäiville! Kun sitten lauantaiaamuna kymmeneltä löysin itseni traktoreiden, hiehojen, alpakoiden ja tsädääm Kike Elomaan keskeltä piti taas miettiä, mihin sitä koiratouhuissa oikein päätyykään. Lola ei ole siis ennen vetänyt rattaita, mutta jälleen kerran se käyttäytyi kuin unelma, eikä perässä roikkuneet kärryt häirinneet sen menoa lainkaan. Toisaalta Lola ei olekaan kovin meneväistä sorttia ;) Tarton kanssa olen jo ehtinyt tottumaan siihen, että kaikkea ihmetellään ja kaikkien luo pitää päästä ja kaikki on kivaa ja ihmeellistä, joten oli ylipäätänsä oli ihanaa olla rauhallisen Lolan kanssa liikenteessä. Myös varsinaiset hommat Lola hoiti kunnialla kotiin. Se tiesi heti homman nimen ja veti lapsia kuin vanha tekijä.

Teemapäivä veti kuitenkin puoleensa enemmän raavaita farmarimiehiä kuin lapsia, joten Lola ja vetokaverina ollut saksanpaimenkoira Eetu pääsivät aika helpolla, mikä oli hyvä, kun sää muuttui päivän aikana todella kuumaksi. Ihan toimettomaksi koirat eivät silti jääneet, vaan olivat jatkuvan halailun ja ihastelun kohteena. Tulen aina niin hyvälle päälle, kun Lola saa olla lasten keskellä, siitä oikein näkee miten se nauttii :)


Paimiosta kotiuduttuamme nappasin Tarton ja Samin mukaan, ja kävimme vielä uittamassa koirat. Menimme Uittamon tanssilavan viereen pienelle rantapläntille aivan uimarannan viereen, ja tytöt olivat innoissaan. Tartohan käyttäytyy vedessä niin kuin koiran kuuluukin - se hakee kepin vedestä ja tuo sen sitten heitettäväksi uudelleen. Lola on paljon persoonallisempi, se pluttaa rantavedessä, työntää pään upoksiin ja auraa vettä kuonollaan? Lolallahan katkesi kannuskynsi noin kuukausi sitten, eikä se ole voinut päästä uimaan, ja ehkä sen seurauksena se päätyi vahtimaan vesialuetta tiukasti. Se nimittäin marssi vedessä edestakaisin ja haukkui ja ulvoi yksinään kovaan ääneen... Ja jos Tarto tuli lähelle niin sen haukkuminen vaan yltyi, vaan minkäs teet kun on kyseessä Lolan meri :D Lopulta Lola piti väkivalloin repiä vedestä pois, kun raukkaparka olisi ulvonut siellä äänensä käheäksi. Ehkä ensi kerralla saan ikuistettua hetken videolle!

Nyt kun mun loma on ohi, Sami on valittanut tyttöjen käyttäytyvän huonosti, ja tilanteen olevan lähinnä tällainen:




Ensi viikolla on Tarton verikontrolli, joten pitäkäähän kaikki peukkuja pystyssä!

Enkelikoira Mira

Eilen oli surullinen päivä, sillä äitini Mira -briardi laitettiin ikiuneen. Vaikka mummokoiran vointi on tämän kevään aikana tasaisesti huonontunut ja päätökseen on voinut valmistautua, on ikävä kuitenkin suuri. Mira oli myös perheemme ensimmäinen briardi, ja todella osoitti millainen sekopäinen, touhukas, vilkas ja jääräpäinen rotu briardi onkaan <3 Toisaalta olen myös onnellinen siitä, että Mira eli näinkin vanhaksi, ja sai nauttia todellisena matriarkkana vanhan koiran elämästä masu herkkuja pullollaan.

Samalla on myös myönnettävä, että ensimmäistä kertaa yli vuoteen oma oloni helpottui hieman, sillä haluan ajatella, että nyt Mira on pitämässä Fetalle seuraa <3.

Tässä muutamia kuvia tytöistä vuosien varrella:



Kesä ja näyttelyt

Jotenkin näin kesäloman aikana on tuntunut vaikealta päivittää blogia, vaikka koirien kanssa on tullut tehtyä vaikka mitä!

Kesäkuun lopussa suuntasin Tarton, vanhempieni ja Auran kanssa Viroon näyttelyreissulle. Osallistuimme siis yhteensä kahteen näyttelyyn, toiseen Haapsalussa ja toiseen Luigessa. Haapsalun näyttely meni kyllä meidän osalta persiilleen, sille Tarppa 9kk oli matkustuksesta, vieraasta yöpymispaikasta ja uusista koirista niin väsynyt, ettei se enää lauantaina näyttelypaikalla jaksanut keskittyä ollenkaan ja kehäesiintymisen se sitten suoritti lähinnä kahdella tassulla seisten. Tietenkään mikään ei oikeasti ollut Tarton vika, vaan minun olisi pitänyt ymmärtää, että kehäänmeno saattaisi olla tytölle liikaa. Olin itsekin väsynyt ja stressaantunut eikä sateinen sää yhtään piristänyt. Kaikesta huolimatta Tarto sai erinomaisen arvostelun ja tuomarilta vinkkejä koiran itsetunnon kehittämiseen. Näyttelyn jälkeen lähdimmekin heti kohti Luigea, ja kyllä Tarto vaan niin mun tyttöni on, sillä molemmat rentouduimme heti kun pääsimme omaan siistiin hotellihuoneeseen, jossa oli oma siisti suihku! (En ole hostellien suurin ystävä).

Tässä hotellissa saimme molemmat vihdoinkin vähän nukuttua, ja päätin ottaa ihan uuden asenteen koko näyttelyyn. Menimme siis paikan päälle pitämään hauskaa ja vähän treenailemaan tokoakin, mutta Tarton mielestä ihan parasta oli päästä leikkimään Balatro -velipojan kanssa! :) Sisarukset saivat siis päivän aikana leikkiä moneen otteeseen, eivätkä kyllästyneet toisiinsa ollenkaan. Matkalla kehään otin mukaani vielä salaisen aseen, nimittäin vinkupallon! Tuloksena sitten kehässä kauniisti ravaava Tarto, joka esiintyi kuin mikäkin kehäkonkari myös tuomarin tutkiessa. Tuntui niin hyvältä huomata, että remmin päässä on se oma itsevarma koira, johon olen niin tykästynyt ;) Tietenkin samalla tuli jälleen kerran todistettua oikeaksi se, että vika on aina remmin toisessa päässä... Kaiken lisäksi tiedostan oikein hyvin sen, etten osaa esittää koiraa ja se hermostuttaa aina ennen kehään menoa, joten asialle pitää varmaankin tehdä jotain.

Jokatapauksessa reissu oli ihan huippu, ja oli hauskaa nähdä Tiinaa ja Annemaita, sekä tietenkin Breiviä ja Balatroa. Myös Tarton Bonus -veli käväisi Haapsalussa moikkaamassa, ja molemmat veljet olivat kyllä komeita miehenalkuja ;) Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, millainen Tarto oli matkakumppanina. Olimme sitten autossa, laivalla tai ravintolassa syömässä se käyttäytyi hienosti ja sen kanssa oli helppoa matkustaa. Väsyessään se oli koominen yrittäessään hakea tukea Aurasta, joka lopulta päästikin ärsyttävän mustan rääpäleen viereensä kävelemään, ainakin hetkittäin :)

Tässä muutamia kuvia reissusta:




Viime lauantaina olikin sitten suuntana Järvenpää, kun lähdimme äidin kanssa saatanan aikaisin briardien erikoisnäyttelyyn ja tokomestikseen. Aikaiseen lähtöön olikin syynä nimenomaan tuo tokomestis, johon äiti oli Auran kanssa ilmoittautunut ja hyvä niin, voittivat meinaan koko potin :) Päivä oli kuitenkin aika pitkä, ja Tarto alkoi päivän aikana selvästi väsyä jo ennen omaa kehäänsä. Se kuitenkin käyttäytyi hienosti ja osasi selkeästi rentoutua omassa häkissään. Lolliskin pääsi mukaan reissulle, mutta se kiukutteli kyllä häkissään huomattavasti enemmän :D Aloin myös tapani mukaan hermoilla esittämistä, enkä saanut ketään händläämään sitä kehässä, joten päätin suosiolla skipata koko näyttelyn :D Ei ehkä mikään fiksu päätös, mutta rentouduin ainakin itse heti ja loppupäivän ihastelin sitten muiden kauniita koiria sekä tietenkin omiani. Tietenkään en jatkossa voi opiskelibudjetillani ilmoittaa koiria näyttelyyn ja sitten paikanpäällä päättää etten menekään, mutta nyt aion kuitenkin skarpata näyttelyesittämisen suhteen etten olisi aina niin pelko persiissä. Ja tulipahan käytyä Järvenpäässä!