Sisällön tarjoaa Blogger.

Väsyneet koirat = Onnellinen omistaja

Mä olen vihdoin toipunut ihan karmeasta flunssasta, ja kun autokin on ollut enemmän käytössä koirat on saaneet nauttia olostaan oikein kunnolla. Ramos todisti olevansa ihan yhtä pätevä päiväunikaveri, kuin mun aikaisemmatkin koirat, mutta on ihanaa päästä ulkoilemaan taas kunnolla. Ollaan nyt päivittäin tehty parin tunnin metsälenkki ja Ramos painaa menemään ihan hulluna, oli Tarto mukana tai ei. Se on mun ensimmäinen koira, joka irtoaa vähän kauemmas, koska juoksee juoksemisen ilosta hurjia matkoja, eikä ihan pienet metsät riitä meille :--D Onneksi se myös tulee käskystä heti takaisin eikä lähde hajujen perään, kunhan vaan päästelee vähän höyryjä. Siinäkin mielessä metsä on loistava alusta saada liikuntaa. Kaiken lisäksi täällä ei pururadalla pärjää kuin luistimilla, joten metsä on ainoa vaihtoehto muutenkin.


Olen myös innostunut naksuttimesta pitkästä aikaa, tarkalleen ottaen taukoa on ollut Fetan lopettamisesta asti. Miksi, miksi en ole opettanut naksutinta Tartolle? Sitä virhettä korjailen nyt iltaisin, ja Ramokselle olen naksuttimella opettanut jo kosketusalustan ja kapulan pidon. Siis ensimmäistä kertaa olen opettanut noutoa koiralle ilman itkua ja epätoivoa. Ramos pitää kapulaa tosi nätisti sen tarvittavat viisi sekuntia, ja osaa myös nostaa sen lattialta ja tuoda mulle. Vaan ei vielä luovutusasentoon, koska en vieläkään ole päättänyt otanko sen suoraan sivulle vai eteen. Olen pohtinut tätä jo luoksetulon suhteen niin kauan, että olisin tässä ajassa opettanut molemmat tavat...

On kyllä ihanaa saada vähän uutta intoa tokoiluun - varsinkin, kun molemmat koirat tekevät niin hienosti. Tarton kaukokäskyt ovat edelleen aika huonot, mutta sen jälkeen kun jätin käsimerkit pois on sen suoritus parantunut tosi paljon. On mulla kisatkin jo tähtäimessä, mutta saa nähdä sitten. Häiriötreeniä tarvitaan ainakin paljon! Ollaan pienellä briardiporukalla (luonnollisestikaan muut rodut ei sovellu treenikavereiksi) vuokrattu treenihallia lauantaisin, ja kerran mekin ollaan ehditty mukaan. Molemmat koirat teki kyllä tosi nätisti, ja yllätyin siitä miten hienosti Ramoskin toimi vaikka halli oli "täynnä" ihania ihmisiä :D Ne pysyivät Jurrin kanssa jopa kahdestaan paikallaolossa, vaikka muuten ei yhteiselo enää toimikaan ;)



Ostin samalle hallille kuukausikortin, jolla pääsee treenaamaan arkisin ennen neljää niin paljon kuin haluaa, ja vaikka tänään oli tarkoitus juoksuttaa hallissa Ramosta ja Pirkko -afgaania, ehdin ottamaan vähän agilityä myös. Lopetin Tarton kanssa agilityn varmaankin joskus alkuraskauden aikoihin eli toisinsanoen keväällä 2014. Ja nyt otin sen kanssa kylmiltään yhden radan, jonka se teki täydellisesti!
Ramoskin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään tutustumaan agilityesteisiin, ja voi sitä putkeen menemisen riemua :'D Agilitykoiraa siitä ei siis näillä näkymin ole tulossa, ja lähinnä treenattiinkin hyppytekniikkaa tokoa varten. Päättelin, että sellaiselle treenille olisi tarvetta, kun Rampe metsässä kulki aina kaatuneiden puiden tms. alta...

Sekä naksutintreeni että metsälenkit on kyllä tehneet tehtävänsä, koska heti kotona koirat painuu nukkumaan, eikä loppuiltana edes arvaisi, että täällä lymyilee kaksi väsynyttä koiraa, jollei tarkemmin haistele :D Varsinkin Ramos väsyy naksuttelusta niin, että viiden minuutin jälkeen näkee kuinka sen aivot sulaa eikä tassut tahdo enää kantaa... Ja vielä tyytyväisempi olen siitä, että kaiken tämän jälkeen Tarto ei ole osoittanut mitään kipuilua/ontumista, eli varvas alkaa vihdoinkin kestää!