Sisällön tarjoaa Blogger.

Tokokoe 9.9 + video

Kävimme tänään Ramoksen kanssa nappaamassa "maksullinen treeni" -tyylin kakkostuloksen Auran Nuuskujen järjestämässä tokokokeessa Kaarinassa. Itselleni vieras tuomari Vesa Kallio oli sekoittanut liikejärjestystä, ja kokeessa yksilöliikkeet suoritettiin ennen paikallamakuuta. Tuo järjestyshän sopi meille aivan loistavasti, koska Ramos on aina alkuun niin innoissaan, että oli mukava saada se energia hyödynnettyä yksilöliikkeisiin ja viedä sitten rauhoittunut koira paikallaoloon :D

Ramos oli ennen omaa vuoroaan (yllättäen) melko energisellä päällä,  mutta nopeasti tajusi meidän tulleen "hommiin" ja tarjosi kontaktia. Paria minuuttia ennen meidän vuoroa leikitin sitä vielä, jotta saisin sen keskittymään kunnolla.



Hyppy 0:
Ei suurta yllätystä tässä, se kyllä harkitsi hyppäämistä, mutta siitä ei pisteitä tipu.
Kapulan pito  7:
Ärsyttää ihan järjettömästi, koska MINÄ tiputin sen kapulan kun olin ensin jollain käsittämättömällä pikkurilliotteella napannut sen Ramokselta, joka kyllä hoiti liikeen niin kuin pitikin. Vitutuksen määrä on suuri.
Kaukokäskyt 8:
Ramos meni vasta toisella käskyllä maahan, otti siis alkuun liikkurista häiriötä. Muuten liike meni hienosti, istuminen taisi jäädä vähän vajaaksi omaan makuun.
Seuraaminen 8: 
Tähän mä olen niin tyytyväinen! Seuraaminen oli tiivistä ja iloista. Ensimmäisen käännöksen jälkeen tuli pysähdys, ja Ramos ei siihen heti reagoinut, taisin antaa käsiapua siinä, mutta jokatapauksessa se istui nopeasti. Seuraamisen kanssa olen tehnyt paljon töitä ja omasta mielestäni ero vanhaan on kyllä suuri :)
Liikkeestä maahanmeno 10:
:)
Luoksetulo 7: 
Tähän pitää opettaa kyllä takaakierto, koska Ramos törmäsi taas todella vauhdilla. Ainakin tuli näyttävä suoritus...
Paikallamakuu 10
Kokonaisvaikutus 7:
Tähän tuomari kommentoi, että olisimme muuten saaneet kympin, mutta Ramoksen visiitti liikkurin luona pudotti arvosanan kolmella.

Kehässä kokeen aikana olin niin tyytyväinen Ramokseen, koska koko ajan meidän ongelma on ollut keskittyminen, ei niinkään liikkeet. Mutta tänään Ramos ei juuri häiriöön reagoinut, vaan ihan tosissaan teki mun kanssa hommia. Kyllähän se pomppii ja tosiaan ihastui liikkuriinkin, mutta ajattelen niiden olevan enemmän viretilaan ja persoonallisuuteen liittyviä asioita, ei ne mua häiritse. Meillä oli kehässä tosi hauskaa yhdessä, ja luotin siihen ihan täysin :) Hauskaa tuntui muuten olevan yleisölläkin, sain jälkikäteen kuulla monia kommentteja Ramoksen älyä loistavasta olemuksesta...

Sosiaalisen palkan koulutuksen seurauksena osasin kiinnittää myös huomiota siihen, miten Ramos "palkkautuu" kokeen aikana, ja se selvästi reagoi mun kehuihin ja tyytyväisyyteen! Toki yksilöliikkeiden jälkeen palkkasin sen narupallollakin, mutta mun kehut ja tekeminen itsessään riitti pitämään sen hyvässä vireessä.

Yhteensä saatiin kokeesta siis 149 pistettä eli 2. palkinto, sijoitus oli 4/7. Ja se tässä onkin, että vihaan häviämistä. Ja mun mittapuulla tokossa on vain ykköstuloksia tai häviöitä ja nyt tunnelmat on ristiriitaiset, kun Ramokseen olen hurjan tyytyväinen ja hävittiin silti :D Tuomari ei myöskään liikkeiden jälkeen antanut mitään palautetta, joten sen pohjalta on vaikea pohtia arvosteluja, mutta onneksi sain yksilöliikkeet videolle.

Koitan nyt pitää mielessä sen saman fiiliksen, mikä oli kehässä Ramoksen kanssa ja keskittyä siihen, miten hyvä tilanne on nyt ja miten paljon ollaan menty eteenpäin. Mutta kyllä se ykköstuloskin on pian käytävä hakemassa jostain tai mun tokoharrastus loppuu kyllä ihan totaalisesti :D

Briardien syysleiri ja perheenlisäys!

Viikonloppuna käväistiin Ramoksen kanssa briardien syysleirillä Yläneellä. Osallistuimme sekä leikitykseen että sosiaalisen palkan koulutukseen, mutta tärkeintä oli kuitenkin nähdä monia koiratuttuja, joihin ei muuten törmää. Oli ihan huippua, että myös Ramoksen kasvattaja oli paikalla myös sunnuntaina, niin sain vähän esitellä minkälainen mies Rampesta on kasvanut :D

Leikitys sujui odotusten mukaisesti, Ramos lähti leikkimään innoissaan ja ihan mukavasti repi leluakin, mutta en kyllä itse ole kauheasti siitä jaksanut sen enempää taisteluviettiä kaivaa esiin, kun en oikein osaa sitä itse hyödyntää. Ramos sai maalimiehenkin hieman hämilleen iloisuudellaan, ja sellainenhan se onkin <3 Ei sitä aina itsekään tiedä, miten suhtautuisi noin liikuttavan iloiseen tapaukseen...

Sosiaaliseen palkkaan liittyi luento, ja sen jälkeen yksittäiset koulutukset. Ramos yllätti todella positiivisesti rauhoittumalla todella nopeasti runsaasti häiriöstä huolimatta, ja alkoi tarjota katsekontaktia. Saatiinkin kouluttajalta hyvää palautetta meidän välisestä suhteesta, ja se on edelleen mun mielestä paras palkka, jonka koiranomistajana voi saada. Jatkossakin pitää muistaa järjestää aikaa ennen koetta tai treeniä niin, että Ramos ehtii rauhassa totuttautumaan paikkaan, ja pystyy sitten taas työskentelemään normaalisti. Huomasin saman myös nyt maanantaina tokotreeneissä, kun ensimmäisen vartin se oli lentoon lähdössä, ja sen jälkeen taas oma työteliäs itsensä. Henna Lindell nappasi upeita kuvia leirin leikityksistä:






















Kiitos vielä leirin järjestäjille ja osallistujille mukavasta päivästä! Oli hauskaa nähdä myös Ramoksen Tuuli -siskoa ja etenkin Lolan siskoa Pihkaa, jolle olen valmis tarjoamaan kodin ihan koska tahansa ;) Toki kruunasin mukavan päivän ajamalla äitini auton kylkeen, joten seuraavalle leirille tulemme varmasti kävellen :)

Toko on tosiaan nyt saanut jäädä syksyn aikana taka-alalle niin, että voidaan rauhassa keskittyä syksyn canicross -kisoihin. Käyn nyt itse juoksukoulussa, mutta myös Ramoksen kanssa ollaan juostu melko ahkerasti. Tänään tehtiin vähän poikkeuksellinen treeni, ja lähdimme pyörällä parin kilsan päähän upealle Rauvolanlahden luonnonsuojelualueelle. Mukaan tuli Lukan lisäksi myös Lukan paras kaveri äiteineen. Ramos kulki pyörän vieressä ihan mukavasti, mutta ehkä jatkossa otan pyörälenkille aina vain toisen noista kaksivuotiaista kerrallaan...

Kiipesimme ylös kalliolle reilut parisataa porrasta, ja ylhäällä kävimme vielä lintutornissa ihailemassa maisemia. Ramos sai sopivasti pyöräilyn jälkeen verrytellä ja painella metsässä omaa tahtiaan, ja syödä pojilta putoavia eväitä. Kotimatkan pyöräilyn jälkeen se kellahtikin Kintaan viereen nukkumaan oikein tyytyväisenä :) Mulla oli myös kamera mukana reissussa, niin sain ikuistettua meidän upeat maisemat!

























Se mun pitää tänne bloginkin puolelle vielä päivittää, että meille on saapunut uusi asukas, nimittäin ihana pieni kissanpentu Mehu. Kissanpennusta ollaan tässä puhuttu jo pitkään, ja sitten Mehukatti löysikin tiensä meille <3 Ramos on alusta asti ollut siihen aivan lääpällään (vaikka meille muuttaisi sarvikuono Rampe olisi onnesta soikeana), Kinnas taas on jokseenkin järkyttynyt. Kissat voivat hyvin olla samassa tilassa keskenään, mutta Kinnas vielä totuttelee, varsinkin kun Mehu on melkoisen itsepäinen ja käsittämättömän ahne kissanalku. Se on nyt toistaiseksi ehtinyt syömään mm. karjalanpiirakkaa, makaronilaatikkoa, puuroa ja herneitä. Toisaalta se on oppinut jo istumaan käskystä ja nukkuu kaikki yöt kainalossa <3


Kesä on täällä!

 Meille tuli viikonlopun kunniaksi kesä, ja siitä pitää ottaa heti kaikki irti! Olen taistellut Ramoksen turkin kanssa, joten kun vihdoin sain sen edes kohtuullisen siistiin kuntoon, oli vähintäänkin oikein, että päästin sen uimaan törkyiseen meriveteen pelastusliivien kanssa... Pelastusliivien käyttöön olen päätynyt, koska se veteen päästessään ei yksinkertaisesti tule sieltä pois ja pelkään sen hukkuvan :D Liinaakin olen uhonnut käyttäväni ja se tulisi tarpeeseen - tänäänkin Rampe oli uimassa Ruisrockiin ennen kuin sain sen epätoivoisesti huijattua rantaan :D











Lonkkakuvat

Ramos oli tänään Paimiossa Livian klinikalla virallisissa lonkka-, selkä- ja kyynärkuvissa. Jännitin kyllä taas ihan hirveästi, mutta kuvathan näyttivätkin oikein hyvältä! Vähän lonkkamaljat saisivat olla syvemmät, mutta pääasia on, että ne ovat ihan terveet eivätkä rajoita harrastamista lainkaan! Kyynärät ja selkä taas olivat ihan priimaa, joten nyt voi hyvillä mielin odotella Kennelliiton lausuntoa ja jatkaa treenaamista ilman tekosyitä ;)










Mitä meille kuuluu

Blogin päivittäminen on unohtunut kokonaan, lähinnä siitä syystä, ettei mitään erikoista ole tapahtunut ja ajanhallinta on kevään aikana ollut kovassa kriisissä. On koulua, töitä, pitkiä yksinhuoltajajaksoja ja vaikka mitä, mutta pääasia on kuitenkin se, että meillä on kaikki hyvin.
Ramos ehti tammikuussa täyttää kaksi, ja nyt täällä asuukin sitten kaksi kaksivuotiasta, jotka ovat supertärkeitä toisilleen. Välillä saan pelkällä katseella Rampen riehaantumaan nollasta sataan, mutta Lukan kanssa se käyttäytyy kuin unelma ja sietää vähän liiankin kovia otteita onnellinen virne naamallaan.



















Ramoksen kanssa tärkein päämäärä piti tänä keväänä olla canicross -kisat Ohkolassa ja Jämissä, mutta nyt näyttää pahasti siltä ettei päästä osallistumaan kumpaankaan. Osittain se johtuu päällekkäisyyksistä aikatauluissa, mutta ei myöskään olla tarpeeksi hyvässä kunnossa kisaamista ajatellen. Toki tässä kunnossa juostaisiin varmasti ihan hyvä tulos, mutta mun asennevamman vuoksi se ei riitä, vaan pitää päästä voittoaikoihin kiinni. Se, että tekee parhaansa ei riitä kyllä ollenkaan, jollei se riitä kärkisijoille :D

Kaiken lisäksi olen onnistunut saamaan Ramoksen ihan totaalisen jumiin. Kun päivittäin ei ole aikaa tehdä treenilenkkiä, repäisen sitten oman mielenterveyteni takia aina kun mahdollisuus lenkkiin tulee, niin että joko juostaan tukka putkella tai sitten kävellään toistakymmentä kilometriä, enkä ole panostanut tarpeeksi lämmittelyyn ja venyttelyyn. Ollaan myös tehty paljon remmilenkkejä, jotka ei tietenkään ole sitä optimaalista liikuntaa koiralle. Nyt Ramoksella on kuitenkin hieronta heti ensi viikolla ja panostetaan leppoisaan ulkoiluun ilman mitään tulospaineita ja sport trackeria, kunnes Ramos on taas pelikunnossa. Itseasiassa juuri tultiin kotiin parhaalta mahdolliselta iltalenkiltä - Rampe saa pellolla liikkua omaan tahtiinsa (=juosta kuin heikkopäinen) ja mulla on taskut täynnä nakkeja seuraamispätkiä varten :) Lonkka-, kyynär- ja selkäkuvillekin on nyt varattu aika kesäkuun alkuun, joten niidenkin pohjalta tiedetään sitten missä mennään.




















Tänään oli muutenkin mukavan poikkeuksellinen päivä, kun Riina vinkkasi olevansa Turussa kisaamassa, ja päästiin tapaamaan ihana Ohmi -penska. Ramos pääsi myös ensimmäistä kertaa agilitykisoihin ja halliin mennessä se muistutti hihnan päässä lähinnä vappupalloa, tassut ei juuri osuneet maahan. Yllättävän nopeasti sain sen kuitenkin nakeilla ja pallolla haltuun, ja saatiin jopa muutama onnistunut seuruupätkä ja kaukkarit siellä häiriön keskellä. Väsähtämisen jälkeen alkoi hulluttelu taas, mutta toisaalta vika löytyy kyllä vahvasti remmin toisesta päästä. En aina ihan tiedä miten suhtautuisin sen käytökseen, kun se ei ole aggressiivinen eikä tottelematon vaan niin aidon onnellinen ihan kaikesta mitä ympärillä tapahtuu :D Kotona se jaksoi hetken kiehnätä onnesta lattialla ja sammui sitten aivan totaalisesti, joten tällaisia sosiaalistamisreissuja pitää kyllä tehdä useammin.