Tokotreeniä!

Koulun, ja nimenomaan harjoittelun kanssa on ollut aika rankkaa, ja on ollut vaikeaa löytää sopivaa väliä treenailuun. Onnekseni "sain" kutsun huipputreeniporukkaan, ja tarkoitus on treenata neljä kertaa yhdessä Tuija Seren sisähallissa.

Tänään oli ensimmäiset treenit, ja olin suunnitellut aikaisemmin mitä kaikkea aion koiran kanssa tehdä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä Tarto reagoi uuteen paikkaan aika epävarmasti, ja päädyimme yhdessä siihen, että on parempi aluksi harjoitella vain kontaktia ja ns. yhdessä tekemistä. Vaikka olenkin kiertänyt Tarton kanssa paljon erilaisia paikkoja sosiaalistamismielessä, se yleensä on aluksi melko epävarma, ja ottaa paljon musta tukea. Ärsyttävää on kuitenkin sen puhiseminen ja haukkuminen, jonka kuriin saaminen on välillä työteliästä. Näissä treeneissä me olimme ensimmäiset vuorossa, eikä ollut reilua koiraa kohtaan vaatia sitä heti tekemään tokojuttuja, kun vierellä pyöri uusia ihmisiä ja koiria, joihin se ei ollut tottunut. Tästä huolimatta Tarto teki kuitenkin nätisti kaiken mitä sanoin, ja pidän paljon siitä, miten se epävarmanakin unohtaa puhisemisen ja iloisena keskittyy tekemiseen. Saimme huomautuksia siitä, miten Tarto törmää luoksetulossa, mutta muuten palaute oli onneksi positiivista.

Kaikkien treenattua yksittäin, on treeneihin jätetty vielä 20 minuuttia aikaa kaikille treenata koiriaan samaan aikaan. Muiden treenatessa pääsin keskittymään siihen, mitä todella halusin harjoitella, eli Tarton rauhoittumista ja rentoutumista uudessa tilanteessa. Olen huomannut, että vieraissa paikoissa pissatauko ja leikkihetki ulkona rentouttaa Tartoa kovasti, ja sen jälkeen se käyttäytyikin oikein hyvin. Yhteistreenien aikana hihnan päässä olikin se tuttu Tarto, joka ei välittänyt muista koirista tai ohjaajista, vaan teki hienoa seuraamista ja nopeita maahanmenoja, aivan kuten kotonakin. Ensi lauantaina onkin jännittävää nähdä, reagoiko se paikkaan ja ihmisiin vielä samalla tavalla, vai onko ongelmaa enää lainkaan. Jokatapauksessa sovimme yhdessä, että seuraavalla kerralla Tarto ei ole ensimmäinen treenattava, vaan saa ensin rauhassa ottaa tilanteen haltuun.

Vaikka teen Tarton kanssa paljon tokojuttuja ja ulkoilua kahdestaan, suurimman osan ajasta sillä on aina Lola seuranaan. Vieraissa tilanteissa huomaakin, että epävarmuus tulee osittain myös Lolan puutteesta, koska Lolan kanssa Tarto ei kertakaikkiaan ehdi olemaan epävarma. Hallissa se ottikin minusta aika paljon tukea, ja olin asiasta aika tyytyväinen. Heti kun olin Tarton vieressä, vaikken siihen reagoinutkaan, sillä oli selkeästi parempi olo. Tajusin myös tänään, että vaikka kävimmekin muutaman kerran tokotreeneissä äitini kanssa, sekä äitini että Aura ovat Tartolle tuttuja, eikä se juurikaan ole ollut vieraiden koirien kanssa tekemisissä. Selkeästi kahden koiran omistaminen aiheuttaa laiskuutta - turha viedä niitä leikkimään muiden koirien kanssa, kun niillä on niin hauskaa keskenään.