Sisällön tarjoaa Blogger.

Juoksua ja juoksua

Vihdoin Tartokin on aloittanut juoksunsa, tällä kertaa ihan virallisesti ja todisteiden kera, eikä tarvitse ainakaan hetkeen selvitellä, että kenellä on juoksut vai onko kenelläkään.... Selkeästi juoksut vaikuttaa tyttöjen käytökseen. Leikit ovat muuttuneet juoksemisesta painimiseksi, molemmat ovat korvat pystyssä ja peppu ojossa ja jopa Lola on yrittänyt päästä hieman niskan päälle. Olen kuitenkin koittanut seurata leikkejä tarkkana ja mitään perusmurinoita suurempaa ei ole sattunut. Juoksut on kyllä ärsyttävä riesa, olin niin innoissani monesta eri treeniryhmästä ja nyt en voi mennä hetkeen mihinkään. Tokosta on muutenkin pitänyt pitää hieman "treenitaukoa", työvuorot osuvat niin inhottavasti treenien päälle ja kotona on iskenyt laiskuus. Ehkä suurin syy on kuitenkin se, että olen ihan hukassa käsiavun häivyttämisen kanssa seuraamisessa... Miten siitä nyt on yhtäkkiä tullut niin vaikeaa?

Tällä viikolla olenkin ottanut pitkästä aikaa Tarton kanssa kunnon kotitokoiluja, ja niin jäävät kuin kaukkaritkin sujuivat nätisti. Kaukkarithan on meidän lempiliike, ja Tarto oikein pakahtuu innosta istu-käskyä odottaessaan ja pompsahtaa ylös. Olen myös pikkuhiljaa ujuttanut (itseltäni salaa) noutoa mukaan treeneihin. Jätän siis Tarton parin metrin päähän kapula suussa odottamaan, ja sitten kutsun sen luokse. Tänään tapahtuikin jättiharppaus, sillä Tarppa palautti kapulan istumaen mun eteen! Jee!!
Juoksujen loputtua on kyllä pakko päästä jonnekin häiriöön treenaamaan, muuten me ei päästä kisaamaan ikinä. Muutenkin tuntuu siltä, että kisaaminen siirtyy kauemmas ja kauemmas, mutta koitan olla ottamatta mitään paineita. Kyllä sitä sitten ehtii...

Jos Tarton kanssa on treenaaminen jäänyt vähän vähemmällä, Lola on ainakin saanut oman osansa. Canicrossista innostuneena olen juoksennellut sen kanssa ympäriinsä tavoitteena kohottaa niin omaa kuin Lolankin kuntoa. Ja juoksulenkkien lisäksi olen sitten ulkoiluttanut tyttöjä muutenkin tavallista enemmän metsissä ja maankaatopaikalla, että lihakset saisivat mahdollisimman monipuolista treeniä. Teimme siis Samin kanssa sellaisen sopimuksen, että Sami harjoittelee Lolleron kanssa enemmän kisanomaista juoksua ja ylipäätänsä sitä, että Lola suostuu hänen kanssaan juoksemaan ja mä olen sitten vastuussa tuosta Lolan peruskunnon nostamisesta. Maanantain juoksulenkki taisi kuitenkin olla vähän liikaa, sillä Lola on aristellut reisiään sen jälkeen. Ilmeisesti "ei kipuu, ei hyötyy" -ajatusmaailma ei oikein ole iskostunut Lolan päähän ;) Olen sitten suosiolla tällä viikolla jättänyt juoksulenkit vähemmällä ja lisännyt muunlaista ulkoilua, vaan huomenna on juoksulenkki taas raukalla edessä. Ja jos ei muuten, niin ihan vaan uusien valjaiden testaamiseksi. Lolalla on ollut tähän asti käytössä Fetan vanhat t-valjaat, ja tiistaina ostin sitten Freemotionin Non-Stop -valjaat. Valjaat ovat siis kisavaatimukset täyttävät, ja ne sopivat sekä juoksuun että muihin vetolajeihin, eli ovat varmasti paremmat pulkkaa vedettäessäkin. Ja kaiken huipuksi sama koko sopi sekä Lolalle että Tartolle :)




Päätin myös hemmotella itseäni kunnollisilla maastojuoksukengillä. Löysinkin Stadiumista Adidaksen RESP TRAIL -maastojuoksukengät, joissa on gore tex -päällinen ja pohjan korkeiden nappuloiden ansiosta myös hyvä pito. Itseasiassa nämä kengät ovat syynä Lolan lihasjumiin, nämä jalassa on niin ihana painella ympäri Turkua etten huomannut antaa koiralle armoa :D Opiskelijabudjetti kiittää, kun kengistä jäi 129 euron lähtöhinnasta alennusten jälkeen maksettavaksi vain 63 euroa! Myös heijastinliivi on löytö Stadiumista. Juoksen yleensä iltamyöhään, ja autoilijatkin ovat näyttäneet peukkua meidän pimeässäloistavalle varustukselle.

Näillä varusteilla kelpaa siis juoksennella, ja toivon hartaasti ettei lunta tulisi vielä pitkään aikaan. Toisaalta talven lumihankijuoksu vasta hyvää treeniä onkin, voi Lola parka :)


Ei kommentteja