Sairastupa

Viimeaikoina on tapahtunut paljon, joskaan ei mitään erityisen mukavaa. Näkyvin muutos on se, että Tarto kävi kampaajalla hakemassa inttilookin, ainoastaan sen häntä jätettiin muistuttamaan siitä, minkä rodun edustaja se onkaan... Suurin syy trimmaukselle oli yksinkertaisesti turkin kunto, laiskuuteni yhdistettynä pohjavillan määrään ja turkin jatkuvaan kastumiseen aiheuttivat etenkin Tarton niskaan sellaiset takut, ettei niiden auki repiminen olisi ollut mukavaa saati edes mahdollista. Onneksi Ellin omistaja Jenny lupautui hoitamaan homman, ja parin tunnin sessiossa esiin kuoriutui ihan toisennäköinen koira! Tarto suhtautui karvojen ajeluun melko rauhallisesti, eikä piileviä aggressiivisia piirteitä ainakaan tullut esiin :) Vaikka Tarto oli ihan sujut uuden "turkkinsa" kanssa, itsellä vie hieman kauemmin tottua kummallisennäköiseen koiraan. Säikähdän välillä edelleen nähdessäni vieraan koiran sisällä ;) Lolalla ja Kintaalla vasta sopeutumista on ollutkin, sillä tullessani nakupellen kanssa kotiin Lola meni häntä pystyssä tutkimaan tunkeilijaa, ja Kinnas -parka ei ensimmäisen päivän aikana millään voinut ymmärtää, että kyseessä on Tarto... Tartoa ei kuitenkaan muiden käytös juuri hämmentänyt, sillä ei tunnu huonoa päivää olevan.

Olin sitten torstai-illalla viemässä Tartoa iltapissalle, kun sen kannuskynsi jäi kiinni kenkäni solkeen (???????????). Ennen kuin ehdin reagoida mitenkään, se hyppi paniikissa pari kertaa itsensä ympäri ja koko kynsi irtosi. Verta tuli melko runsaasti ja koko jalka tärisi, ja kun tajusin ettei meillä kotona ollut kipulääkkeitä tai sidetarpeita, lähdin sitten ajelemaan Tuhatjalkaan. Meidät otettiin taas onneksi nopeasti vastaan, ja Tartolle annettiin opiaattikipulääke. En ensin ollut aivan samaa mieltä kipulääkkeen tarpeesta, varsinkin kun eläinlääkäri perusteli sen antoa sillä, että koira antaa hoitaa tassua nätisti... Tuhatjalassa oli samalla meneillään akuutti leikkaus, ja saimme odotella hoitohuoneessa melko pitkään, ja pääsimme kotiin joskus hieman ennen yhtä yöllä. Kotona kuitenkin ymmärsin, että kipulääke varmasti helpotti Tarton oloa, ja ensimmäisen yön se nukkui sikeästi ilman kauluria.

Tarton kanssa on nyt kuitenkin pannassa niin agilitytreenit kuin reippaampi ulkoilukin. Missaamme myös möllitokokokeen, mutta onneksi meillä on siellä kätyri kertomassa faktoja tuomarista ;) Olin hieman huolissani siitä, miten saan noin vilkkaan koiran pään pysymään kasassa sairasloman aikana, mutta se on oppinut arvostamaan sängyssä nukkumista ihan uudella tasolla.

Perjantai -illalla taas Muumimailman koiravetoporukka alkoi kyselemään Lolan perään, heiltä puuttui yksi koira, ja Lola takuuvarmasti osaa vetää aisojen kanssa. Menin lauantaina sitten viimeisen tunnin ajaksi Muumimailmaan, vaikka olin tehnyt selväksi sen, ettei Lolan voinnista tai kunnosta ole takeita. Lola oli ihan innoissaan nähdessään mihin hommaan oltiin ryhtymässä, mutta se ei jaksanut vetää lainkaan. Olen oikeasti melko järkyttynyt siitä, miten se ei pystynyt vetämään ollenkaan. Mistään niskottelusta ei tosiaan ole kyse, koska vetämisen Lola osaa hienosti ja kyllä se raukka nytkin yritti, mutta ne muutamat kierrokset, kun Lola veti, vedin itse aisasta niin, ettei sille jäänyt painoa lainkaan. Koko lauantain ja vielä sunnuntainkin se oli ihan rättiväsynyt, joten vetokeikka oli rasittanut sitä kovasti. Nyt parin lepopäivän jälkeen se alkaa onneksi olla entisensä. Molemmat tytöt saavat nyt sitten Rimadyliä, ja tarkoitus on ottaa kevyesti kummankin kohdalla.

Tässä vielä vähän kuvasatoa menneiltä viikoilta. Tartosta ei ole vielä kuvia nakupellenä, mutta näitä karvaturriversioita onkin mukavampi katsella ;)