Ekat treenit olivat viime perjantaina, ja tunnelma ennen treenejä hieman haikea, sillä olin viimeksi ollut hallissa Fetan kanssa. Fetan sairastumisen myötä tuntui kaikki yhteydenpito muutenkin katkeavan agilityporukoihin, ja vähän jännittikin aloittaa koko homma alusta. Myös halli oli näiden vuosien aikana muuttunut, se oli nimittäin kasvanut kokoa ainakin puolella... Turku on kyllä loistava koiraharrastuskaupunki, lajeja löytyy laidasta laitaan ja lähes jokaisella seuralla/kouluttajalla on omat sisähallit käytössä :)
Tarto meni halliin sisällä urku auki, mutta sain sen kuitenkin nopeasti haltuun pienellä seuraamispätkällä... Isossa hallissa kaikuu, ja jokaisella neljällä radalla oli treenit käynnissä, joten ihmettelin, ettei Tarto jaksanut pidempään haukkua. Koska kyseessä on tosiaan penturyhmä, koiria ei vielä hypytetä, vaan rimat ovat maassa ja penskat saavat tallustella niiden yli. Otimme siis ensin pelkkää sylikännöstä, sitten sitä yhdistettynä hyppyyn, ja lopuksi putkea. Tarto jäi putken toiseen päähän kouluttavan pideltäväksi, kun menin kutsumaan sitä toisestä päästä, mutta se päätti rynniä luokseni suoraan... Valitettavasti kouluttajan sormi jäi jotenkin Tarton pantaan kiinni, ja hän sitten roikkui kiinni Tartossa (jossa on ilmeisesti paljon enemmän voimia kuin uskoinkaan..) Tarto kuitenkin pelästyi tuosta melko paljon, ja puuhasin sen kanssa suosiolla ihan muita juttuja, jotta se rentoutuisi. Kun Tarto sitten oli saanut pari makupalaa putken suulla, se ryntäsi vinkupallonsa perässä putkeen ilman mitään ongelmia, ja luonnollisesti halusi mennä heti uudestaan :)
Treenit kestävät vain tunnin, ja sen vuoksi me kaikki treenaamme kentällä aina samaan aikaan. Olin todella tyytyväinen, kun saatoin pitää Tartoa vapaana käytännössä koko ajan, eikä se kiinnittänyt muihin huomiota. Vaikka se on vasta tuollainen juniori, luotan siihen jo sen verran, että voin hyvin jättää sen istumaan (esim. viedessäni makupaloja esteen toiselle puolen tms.) ja se myös pysyy siinä. Tietenkin olin Tartoon entistä tyytyväisempi, kuin muilla pennuilla oli selkeästi taipumusta karkailla vähän liikaakin :)
Sunnuntaina olikin sitten äidin agilitytreenit, ja menin Tarton kanssa mukaan, jotta saisimme ihan rauhassa ihmetellä hallia (ja tietenkin bongataksemme Oreniuksen Jounin :)) Oli jotenkin koomista huomata, ettei Tarto ole ikinä omien tokotreeniensä jälkeen ollut niin väsynyt, kuin puolentoistatunnin istumisen ja ihmettelyn jälkeen agilityhallilla :D Sain melkein kantaa sen autosta kotiin! (huom. jatkossa lisää tätä niin kotirauha lisääntyy :D)
Tarto käyttäytyi kuitenkin koko ajan hyvin, vaikka olikin utelias ja innoissaan. Oli myös hauskaa päästä seuraamaan Auraa ja äitiä radalla... Kyllä huomasi, että vanhalla konkarilla on vielä taidot tallella, vaikka homma pistikin puuskuttamaan ;) Tuntuu siltä, että paimennusbuumin jälkeen agility on kovasti nostanut suosiota briardistien keskuudessa, ja ehkä täältä Turustakin tulee lähivuosina pari karvanaamaa rotua edustamaan :)
Koiratreeneistä toiseen ryntäillessäni olen koittanut unohtaa edessäolevan näyttelyn, eli toisin sanoen Lolan kampaamisen. Olen nyt kammannut sitä keskimäärin kolme Paljastavat valheet -jaksoa illassa, ja tekemistä riittää. Eikä tämä lumi/kurakeli auta ollenkaan! Viikonloppuna Lola pääsikin sitten kaverin luokse yökyläilemään, jottei elämä olisi pelkkää kampaamista.
Ei kommentteja