Tarto 1 wee!

Tartolla oli eilen 1 -vuotissynttärit, huh huh! Tuntuu kuluneen ikuisuus siitä, kun Tiina alkoi puhumaan pentuesuunnitelmistaan ja varsinkin siitä, kun Queeni-neiti suvaitsi aloittaa juoksunsa. Sitten vielä astutusreissu, ultran odotus, pentujen syntymä ja sukupuolijakauman jännitys. Pentujen odottaminen on hirveää! :D Kaiken lisäksi Tarton lyhyt elämä on ollut melkoista jännitystä jo itsessään ja on ollut hetkiä, kun en edes uskonut tämän päivän koittavan... Fetan sairastumisen ja Tarton ksylitolimyrkytyksen jälkeen musta on tullut koirien terveysongelmien suhteen hermoraunio, ja tytöt ovat ihailtavasti tottuneet siihen, että häiritsen niiden unta säännöllisin väliajoin hengitystä kuunnellen ja lämpöä mitaten milloin mistäkin päästä ;)

Kun talvella läksimme pentua valitsemaan, en vielä paluumatkallakaan ollut varma siitä, oliko valintani varmasti oikea. Tiesin kyllä sen, että Tarto on huippupentu, mutta niin olivat ne kaikki muutkin. Ruskeapantaista poikaa pohdin monesti mielessäni, mutta Tarton tultua meille en ole kertaakaan katunut. Se on kaunis, uskomattoman nopea oppimaan, leikkisä, taistelutahtoinen, innokas tekemään hommia ja ennen kaikkea hyväntuulinen. Tarton sosiaalisuus ja aurinkoisuus ovat olleet jopa hieman kulttuurishokki, Fetahan oli hyvin totinen koira ja Lolankin hyväntuulisuus on melko sattumanvaraista ;) Paras piirre Tartossa on tosiaan kuitenkin sen oppimiskyky ja ahkeruus, ja tiedostan varsin hyvin sen, että koiran kyvyt eivät ainakaan harrastamista tai kisaamista tule rajoittamaan. Tämän seurauksena olen siis alkanut jopa tallomaan jälkeä, kun en enää kestänyt sitä, että koirassa on kykyä ja olen itse ainoana esteenä treenaamiselle...

Edelleen PK -tapahtumissa käydessäni tunnen olevani totaalisen väärässä paikassa, ja se metrinen hyppy kauhistuttaa. Onneksi on kuitenkin TOKO, joka varmasti tulee olemaan meidän "päälaji", kunhan joskus kisaamaan päästään. Mitään kisoja ei vielä ole lyöty lukkoon, haluan tällä kertaa pohjustaa kaiken mahdollisimman hyvin jottei koetilanteessa tarvitse sitten ihmetellä miksei koira tee mitä pitää. Treenisuunnitelmat näyttävät syksyn osalta todella lupaavilta, pääsimme vielä yhteen tokoryhmään ja toinenkin on suunnitteilla :)

Pikkuhiljaa Tartossa on ollut havaittavissa jonkinlaista aikuistumista, se käyttäytyy hieman järkevämmin ja rauhoittuu nopeammin ja se on helppo ottaa mukaan mihin vaan. Tämä ei kuitenkin tarkoita, etteikö se olisi kotonakin yhtä touhukas kuin ennekin ja viiden minuutin sisällä se ehtii tekemään niin paljon... Joskus onkin vaan hauska istua sohvalla ja seurata kun Tarppa ehtii lyhyen hetken aikana puremaan Lolaa, hakemaan pallon, hyppäämään sohvalle, jahtaamaan Kinnasta, kiipeämään raapimispuulle katsomaan ulos ikkunasta ja taas puremaan Lolaa. Kaikesta huolimatta Tarto ja Lola ovat ihan parhaat kaverit, ja jos Lola on paras leikkiseura ulkona niin Kinnas on sisällä. Kun Lolalla (ja mahdollisesti Tartollakin) oli juoksut, niiden leikit menivät hieman tavallista rajummiksi ja pelkäsin jo, että ne ottaisivat yhteenkin, mutta ei sentään. Tarto on selkeästi porukan pomo, mutta kun kaikki ovat järjestykseen tyytyväisiä niin mikäs siinä :)

Hurjat onnittelut siis koko B -pentueelle, ja erityiskiitos Tiina upeasta koirasta! <3