Agilitykuumetta ja uusi tokoryhmä

Mulle on jostain syystä iskenyt hirveä tarve päästä Tarton kanssa "jatkamaan" agilityä, ja olen päivän aikana naputellut sähköposteja vähän kaikkialle päästäkseni johonkin ryhmään. Tartohan oli agilityn pentukurssilla keväällä, muttei nuoren ikänsä vuoksi voinut vielä hyppiä täyskorkeita esteitä tai mennä a-estettä, mutta ehkä me päästään johonkin treenaamaan siitä huolimatta. Turussa on kyllä mahtava valikoima agilityhalleja ja lajin koulutustarjontaa. Olen seurannut agilityä kuitenkin melko paljon ja harrastanutkin silloin joskus Miran ja Fetan kanssa, joten en ihan mihin tahansa halua mennä, mutta epäilen ettei Jouni Oreniuskaan ota Tarppaa koulutettavakseen ihan kauniisti pyytämällä, höh. Äidin harrastamisen seurauksena olen siis pyörinyt agilitykentillä ihan pienestä pitäen, ja teen kaikkeni käyttääkseni mahdollisia suhteita hyväkseni 8)

Agilityryhmää odottaessa tokoilu jatkuu, ja tänään oltiin ekaa kertaa TSAU:n tokoryhmässä. Olin etukäteen tosi innoissani, mutta ensimmäinen kerta ei ihan täyttänyt odotuksiani. Meidät pistettiin Tarton kanssa aloittelevien ryhmään ja sellaisiahan me ollaankin, mutta mutta. Treenit tosin menivät tosi hyvin, eikä Tarto ottanut muista koirista tai hallista häiriötä. Eniten häiriötä aiheutti agilityputket, joihin oli selkeästi aivan pakko päästä :D Treenasimme jääviä, hyppyä, noutoa ja paikallaoloa (yksittäin) sekä lopuksi vielä luoksetuloa. Noutoa lukuunottamatta kaikki meni kivasti, ja hypystä olen erityisen iloinen. Kirjoittelin aikaisemmin siitä, miten hyppyesteen puute vaikeuttaa treenaamista, mutta nyt parille treenikerralla olen saanut perusteet iskettyä Tarton kalloon ja se hyppää innoissaan. Kaiken lisäksi se hypyn jälkeen kääntyy mua päin ja pysyy siinä paikoillaan automaattisesti? Ilmeisesti Tarto on koulutuksessa askeleen edellä, mutta ei haittaa! Paikallamakuussa se lähti ensimmäisellä kerralla hiippailemaan perääni, eikä se todellakaan ollut mitään epävarmuutta vaan mielenilmaus. Halli on täynnä putkia ja keppejä ja vaikka mitä ihanaa, joten paikallamakuu oli ilmeisesti tylsä valinta ;) Laitoin Tarton siis takaisin paikallaoloon, otin pari helppoa vauvatreeniä ja sitten se taas jaksoikin pysyä.

Tokoilun loputtua otin Tarton kanssa pari hyppysarjaa ja tietenkin sitä putkea, ja heitin iloisen koiran takaisin autoon. Lollero oli mukana ja pääsi sekin ottamaan putkea ja hyppäämään, raukkaparka oli aivan onnesta soikeana :D Mulle iski viikonlopun aikana aivan hirveä flunssa ja Sami on saunaillassa, joten oli hyvä saada molemmat tytöt väsytettyä kunnolla. Koko ilta (ja huominen päivä) onkin ohjelmassa pelkkää lepäilyä ja toipumista, jospa tauti menisi ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanut. Ei kyllä haittaa ollenkaan niin paljon olla kipeänä, kun on tällaiset seurasairastajat kotona. Vaikka Tartokin on tuollainen elohiiri, se tulee mun perässä makkariin vauhdilla ja kellii oikein tyytyväisenä kainalossa vaikka koko päivän.

Kaiken lisäksi sain tällä viikolla hyviä uutisia, Lolasta tulee ihan virallisesti mun koira kunhan saadaan paperihommat hoidettua. Ihana Lollis <3