Sisällön tarjoaa Blogger.

2014

Vihdoinkin ollaan selvitty tämän vuoden puolelle, joskin varsinainen vuodenvaihe oli täällä yhtä tuskaa - onneksi ei tosin koirien kannalta. Tytöt eivät olleet raketeista tietävinäänkään, mutta itse olin hermoromahduksen partaalla, kun sain sammutella roihuavia roskiksia ja karjua naapureille. Tuntui kyllä naurettavalta kantaa Tartoa aamuyöstä pihan läpi tien toiselle puolelle, ettei se astuisi lasinsiruihin, kun joku ääliö oli päättänyt viskoa pulloja ikkunasta... Mutta ainakin näyttää siltä, ettei meidän perheessä kukaan muu ole paukkuarka kuin minä! Kinnas -kissa taas osoittautui rakettien puolestapuhujaksi, se nimittäin katseli ilotulituksia ikkunasta koko illan! :')

Juttelin eilen yhden treenikaverini kanssa facebookissa, ja hänen intoillessaan mölli- ja tokokokeista aloin pikkuhiljaa itsekin ymmärtää, että kohta kisaaminen alkaa tulla meillekin ajankohtaiseksi. Ei sillä, että koiran iällä olisi niinkään merkitystä, mutta Tarto on taitava koira enkä voi vitkutella loputtomiin :D Tämä kummallinen talvi on kyllä vaikuttanut treeni-intoon, ei juurikaan huvita treenata ulkona, kun en edes näe missä Tarto liikkuu! Kuitenkin ihan lyhyetkin treenipätkät Tarto toimii niin hienosti, että tunnen aina jälkikäteen syyllisyyttä siitä etten treenaa sen kanssa jokaista liikenevää hetkeä. Katselin myös hetken huumassa tämän vuoden tokokoekalenteria, eikä täälläpäin järjestetä kisoja mitenkään turhan paljon, mutta ehkä meille jostain paikka liikenee.

Lola -parka aiheuttaa edelleen huolta, sitä ihan selkeästi vaivaa jokin, mutten tiedä mikä. Löysimme sen selästä kuumottavan kohdan, joka vaikutti lihasjumilta ja joka varmasti on seurausta juoksemisesta. En tiedä mikä on mennyt vikaan, kun olen parhaani mukaan koittanut sitä venytellä ja hieroa, ja aina lämmitellä ennen ja jälkeen lenkin. Pelkäsin niin hurjasti rikkovani sen ja kaikista varotoimista huolimatta taisin tehdä niin jokatapauksessa? Nyt Lola ei kuitenkaan ole juossut moneen viikkoon, ja on muutenkin ollut vähällä liikunnalla. Olen myös rajoittanut sen ja Tarton leikkejä, ja vasta viime viikolla tein niiden kanssa muutaman pidemmän metsälenkin. Niiden jälkeen Lola ei mitenkään selkeästi oireillut, joten ehkä vaivat alkaisivat helpottaa. Jos se kuitenkin jatkossa oireilee, vien sen ainakin hierojalle/fyssarille, jospa sitä kautta löytyisi helpotusta.

Toinen asia, joka aiheuttaa harmaita hiuksia, on uhkaavasti lähestyvä tammikuun näyttely... En tiedä mitä ajattelin ilmoittaessani Lolleron sinne. Se on uskomatonta - mitä enemmän sitä kampaan, sitä kamalammalta se näyttää :D En saa sen turkkia laskeutumaan kauniisti millään, ja toivoisin, että Lolan kaltaisille afro -briardeille olisi ihan oma luokkansa... Tai sitten laitan rullat niihin sen kahteen suoraankin karvaan ja vien sen pokkana kehään... Harjoittelin sen kanssa myös näyttelyjuoksua, ja muuten niin pitkäselkäinen Lollis menee juostessa kasaan kuin haitaribussi ja seuraa kuin mikäkin käyttömali. Eli sinä, joka olet tulossa Winter Dog Showhun, osaat esittää kehässä koiran kuin koiran ja kaipaat haastetta, ole hyvä! Anyone?
Toisaalta on ihanaa se, miten Lola, joka "inhoaa" kampaussessioita, käy  niin mielellään makuulleen eteeni, kun otat harjat esiin.. Kun joskus aikaisemmin sain tapella sen kanssa jokaisesta kammanvedosta, nyt kampaaminen on sille oma day spa -hetki, josta se nautiskelee kuorsaten <3 Ja kun juoksen sen kanssa rinkiä, se on ihan onnesta soikeana kun tehdään jotain ihan kahdestaan, ja luulen, että näyttelyynkin mennään viettämään kahdenkeskeistä laatuaikaa. Eihän se haittaa vaikka yksi kikkarakarvainen briardi ottaa kehässä ilon irti ja juoksee kuin paraatihevonen :D



Kinnas piileskelee...

Ennen kesää on turha odottaa Tartosta hyviä valokuvia ;)








Ei kommentteja