Sisällön tarjoaa Blogger.

Vinkkejä kaivataan!

Oltiin taas keskiviikkona agilitytreeneissä, ja viimeviikkoista hulluuskohtausta ennaltaehkäistäkseni raahauduin paikalle vähän aikaisemmin, ja otin pienet tokotreenit hallissa. Sainkin Tarton ihan kivasti hanskaan, mutta kun agility sitten alkoi, homma lähti taas käsistä :D Jätin sen seinään kiinni, sillä jotenkin kuvittelin sen olevan hieman hillitympi siinä, kuin että ottaisin sen suoraan autosta. Olin siis aivan totaalisen väärässä eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi se, että Tarto on hallissa ja Tarto on innoissaan...

Treenit sinänsä menivät ihan hyvin, edelleen mennään siis korkeintaan muutaman esteen pätkiä, ja Tarto tekee ne oikein kivasti. Ongelma on siinä, että sen on todella vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, kun toisella kentällä koira tekee rataa ja jossain toinen koira haukkuu ja jokapuolella on niin monta putkea, joihin syöksyä. Onneksi Tarto kuitenkin tottelee hyvin eikä aivan päättömästi toteuta itseään. Sen käyttäytyminen on mulle kuitenkin vaikea sulattaa, koska en ole ollenkaan tottunut näin vilkkaaseen ja omatoimiseen koiraan. Fetalle ei olisi tullut pieneen mieleenkään mennä esteelle, ellen käskenyt ja se raukka hyppäsikin juuri silloin kun annoin käskyn, välittämättä siitä missä kohtaa hyppyeste sijaitsi. Feta ei siis tarjonnut tekemistä vaan odotti käskyjä, ja tietenkin sen näki myös suorituksen laadusta. Sama pätee sekä tokoon että agilityyn - Feta teki koska se rakasti tehdä yhdessä mun kanssa, Tarto tekee koska se on hulluna tekemiseen.

Ymmärrän tietenkin, että Tarton polte kaikkeen on huomattavasti parempi ominaisuus harrastuskoirassa, eikä se kuitenkaan tee mitään väärää tai kiellettyä. Mutta en itse ole aina ihan varma siitä, miten sitä pitää käsitellä. En oikein tiedä miten olisin Tartolle se kaikkein kiinnostavin asia, koska sen riehaantumiseen ei aina tarvita muuta kuin käpy :D

Jos ja kun Tarto esimerkiksi agilityhallissa riehaantuu, se on vaikea saada haltuun. Keskiviikkona painelin oman treenivuoroni jälkeen Tarton kanssa reilulle kävelylenkille ja palasin sen jälkeen halliin. Kävely rauhoitti Tartoa vähän, ja kun vielä otin sen kanssa kaukkareita, se oli jo oikein miellyttävää seuraa. Loppujen lopuksi se sitten käyttäytyikin oikein nätisti, etenkin kun väsymys teki oman tehtävänsä. En tiedä pitäisikö se aina väsyttää jo ennen treenejä, vai olisiko ehkä parasta viettää aikaa hallilla mahdollisimman paljon tekemättä mitään, jotta se tottuisi? 

Voi myös olla, että teen kärpäsestä härkäsen - Tarto on nuori koira ja agility on sille kuitenkin aika uusi tuttavuus. Tarton riehaantumisella tarkoitan sitä, että kentällä se tarjoaa kaikkia esteitä ja tekeekin niitä vähän omavaltaisesti, kun se ei ole käskyn alla. Se ei kuitenkaan karkaile mihin sattuu, ja tottelee käskyjä. Kentän ulkopuolella se vikisee ja pomppii, kun muut koirat ovat radalla ja joskus sille saa vähän karjaista, että käskyt menevät perille. Nämä ongelmat liittyvät myöskin ainoastaan agilityyn, toko ei ole niin vauhdikas laji, että se parkuisi muiden suoritusten perään :D

 Yhtä kaikki neuvoja vilkkaan koiran käsittelyyn otetaan vastaan! Mutta lelujen käyttöä en suosittele, matka vilkkaudesta hulluuteen on vinkupallon päässä...


4 kommenttia

  1. Ihana Tarto unilla.
    Me Sinin kanssa otettiin usein agitreeneissä ja välillä kisoissakin hieman tokoliikkeitä. Ne veivät suurimman huomion pois muiden suorituksista ja rauhoittivat. Kovasti kuumuvan koiran on yleensä parempi odottaa omaa vuoroaan ulkona tai autossa eikä nostaa turhaan kierroksia muita katselemalla.

    VastaaPoista
  2. Täällä yks adhd-koiran omistaja moi! Mä lähtisin ihan opettelemaan sitä rauhoittumista ja opettaisin koiralle myös jonku "käy siihen" käskyn. Zeldaahan mikätahansa tekeminen, myös toko vaan nostattaa lähinnä. Toisaalta haluan, että se pystyy odottelemaan, mutta en siedä sitä, että huudetaan radan varrella radalla meneville tai että hömpötellään esteitä omatoimisesti miten sattuu, joten silloin, kun ei keskitytä tekemiseen niin silloin koira on ns. "jäähyllä"... meillä se "käy siihen" on enemmän semmonen kurinalainen paikkamakuu, mutta sillä nyt mennään ja toisaalta sitten keskittyy siihen tekemiseen myös paremmin.

    VastaaPoista
  3. Mä olen ratkaissut radallehuutamisongelman kiertämällä sen :P Jos radalla menee nopea ja kiihkeä koira, en takuulla anna Pätkiksen katsoa, kuuleminenkin on jo liikaa (kisoissa mennään lähtöön mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, käännän koiran selän pois radalta/pakotan kontaktiin, treeneissä lähdetään suosiolla pois, sillä meilläkin temputtelu vain nostaa koiraa noissa tilanteissa...). Hitaampia Pätkis voi vähän vilasta, sillon pysyy yleensä hiljaa ainakin kun käskee :D.

    Mutta juu, opettaisin ehdottomasti rauhoittumisen noissa tilanteissa. Muo vähän (no, paljon…) harmittaa etten ikinä opettanut "katsotaan rauhallisesti kun muut tekee" moodia, meillä nimittäin kyllä huudetaan radalle vaikka olisi käsketty maahan/istumaan/mitävain ja silmät pyörii hedelmäpelinä niin kauan kunnes pääsee itse tekemään… Toisaalta sitten itse tekemiseen tuo ei hirveästi vaikuta, voi alkuun ehkä äännellä tehdessään (ei hauku, mutta örisee/kiljahtelee) ja kontakteissa ei tekniikka pysy kasassa...

    VastaaPoista
  4. Mäkin olen ratkaissut ongelman kiertämällä sen. Nessa myös huutaisi radalle, varsinkin, jos radalla olija on nopea tai sitten, jos se huutaa mennessään. Yleensä Nessa odottaa autossa, mutta aina pitää tulla hetki ennen omaa vuoroa jo valmiiksi paikalle. Saan sen kiihtymisen pätkästyä sillä että teen sen kanssa jotain, seuraamista, istumista, maahan menoa, seisomista, eripäin ympärimenemisiä, peruuttamista yms. Meilläkään se muiden menemisistä kiihtyminen ei vaikuta sitten omaan rataan
    Jälkiviisaana opettaisin sen odottamaan rauhallisesti, mun oma hermo menee siinä huutamisessa..

    VastaaPoista