Sisällön tarjoaa Blogger.

Verikokeet

Otin vinkeistä oppia ja ennen agilitytreenejä viime keskiviikkona annoin tyttöjen juosta ja remuta yhdessä oikein kunnolla. Meidän treenivuorokin sattui sopivasti viimeiseksi, joten ehdin hyvin vielä ottaa noutoa, luoksetuloa ja merkkiä hallin pihalla - ja nouto muuten meni aivan loistavasti! Luoksetulokin sujui niin vauhdikkaasti, että päätin opettaa Tarton sittenkin tulemaan suoraan sivulle törmäyksen minimoimiseksi :D

Hallissa mulla olikin sitten mukava ja hyvinkäyttäytyvä koira, joka ei ollenkaan riehunut tai sekoillut kuten viimeksi. Tällä kertaa treenattiin keppejä, eli kepeille lähetystä kaikista mahdollisista kulmista sekä muutaman esteen mittaisia ratapätkiä. Kepit sujuvat kivasti, helpommalta puolelta Tarto osaa jo suunnistaa oikeaan väliin, mutta vaikeampaa puolta pitää edelleen treenata. Tarto tekee siis verkkokeppejä ja hyvä niin, en tosiaan halua ottaa verkkoja/ohjureita liian aikaisin pois ja kärsiä sitten myöhemmin ongelmista pujottelussa. Myös radanpätkät sujuivat hienosti, Tarto osaa taitavasti hakea esteitä itsekin eikä ole vielä niin vannoutunut tokokoira, että olisi liikaa mun kropassa kiinni. Ilmeisesti Lolan kanssa painaminen ja tokohommat tekivät kuitenkin tehtävänsä, sillä kovin kauaa ei enää tarvinnut agilityä ottaa ennenkuin Tarto-paralla alkoi lyömään tyhjää :D Käytän agilityssä palkkana vain makupaloja, mutta treenien jälkeen annoin sille vinkupallon, jota se sitten unissaan mutusteli koko automatkan kotiin.

Toivon, etten viime päivityksessä antanut väärää kuvaa Tarton käytöksestä. Sehän on siis ihan tottelevainen ja hallussa, mutta vaan niin kamalan innoissaan :D Kiitokset kuitenkin kaikille vinkeistä, niistä on varmasti hyötyä :)

Viime viikolla myös Kintaalla ja Lolalla oli ohjelmaa, kun kävimme Koira-Kissaklinikalla verikokeissa tarkistamassa molempien sopivuus verenluovuttajaksi.  Verenluovutusprosessi toimii siis niin, että aluksi eläimestä otetaan verikokeet terveyden ja veriryhmän määrittämiseksi, ja jos kaikki on kunnossa omistajalle soitetaan jos ilmaantuu verensiirtoa tarvitseva potilas. Varsinaisessa verensiirrossa luovuttaja nukutetaan ja veri otetaan kaulavaltimosta.

Lola ja Kinnas olivat kyllä hauskaa seurattavaa lääkärissä, Kinnas meinasi pakahtua uteliaisuudesta ja antoi lääkärin tutkia nätisti, eikä edes verikokeen ottaminen haitannut sitä lainkaan. Lola taas oli kauhusta kankeana ja nojasi muhun koko painollaan tutkimuksen ajan :D Kun vaihdoin vähän parempaan asentoon, se romahti lattialle, kun tuki katosi... Jokatapauksessa verikokeet saatiin molemmista, ja tuloksetkin tulivat viime perjantaina. Kintaalla kaikki arvot olivat normaalit, ja niin oli myös Lolalla. Jännitin sen tuloksia aika paljon sen perimän (ja iän) vuoksi, mutta ainoat arvot jotka olivat hieman viitearvojen ulkopuolella, olivat munuaisarvot (glukoosi + urean määrä veressä). Molemmat siis kuitenkin hyväksyttiin mukaan verenluovuttajaksi eikä mitään suurta heittoa arvoissa ollut. Soitin vielä vakkarilääkärille tarkistaakseni tulokset, ja hän vakuutti ettei Lola hetkeen ole kuolemassa :))

Oleellinen osa verenluovutusprosessia on myös eläinten paino. Kun kissa painaa väh. 5 kg ja koira 25 kg, niistä voidaan ottaa verta riittävästi. Lola pääsi hipoen rajan yli, se painaa 28 kiloa. Kinnas ei taas ollut lähelläkään, vaikka painoa on kunnioitettavat 3,7 kiloa :D Kissossa oli luovuttajia sen verran vähän, että se hyväksyttiin mukaan ja Lolalle koitan taas saada vähän lisää massaa. Tänään tulikin taas paketti zooplussalta, ja ruokalastin purkaminen on kyllä koko perheen yhteinen homma... Kinnas tutkii kaapista vanhojen ruokien jämät samalla kun koirat seuraavat silmä tarkkana ruokasäkkien katoamista kaappiin. Lolalla on vielä säkillinen jäljellä Boschin kevytruokaa, ennenkuin tilaan sille jotain hieman rasvaisempaa. Tartolle tulikin paketissa kaksi säkillistä Boschin Active -ruokaa ja Kintaallekin muutama kilo Joseran Culinessea.








Ei kommentteja