Sisällön tarjoaa Blogger.

Jälkeä ja esineruutua

Olen nyt pari kertaa käväissyt Pikisaaressa tekemässä jotain poikkeuksellista - nimittäin jälkeä ja esineruutua. Esineruutu on jostain syytä mun mielestä todella inhottavaa, ja viimeviikkoinen treeni olikin siitä syystä Tarton ensimmäinen. Tallottiin äidin kanssa pitkänmallinen alue, jolle äiti kävi Tarton nähden (ja kerran näkemättä) viemässä hanskan. Lähetin Tarton neljästi, ja joka kerta se etsi esineen nopeasti ja toi hienosti takaisin. Se siis hokasi homman heti ja nautti selvästi, eikä se sitten munkaan mielestä ollut niin kauheaa :D

Tänään oli sitten vuorossa jälkeä mutapellolla. Ongelma Auran kanssa yhdessä treenatessa on kuitenkin se, että Tarto on aivan hulluna Auraan ja nostaa kierrokset pelkästään Auran näkemisestä :D Aura ei todellakaan suhtaudu Tartoon samalla tavalla, vaikka nykyään antaakin sen pysyä hengissä. Kävelymatka jälkipellolle tuntui aika pitkältä, kun Tarppa huhuili parhaan kaverinsa perään, mutta sain sen lopulta haltuun ja rauhoitettua.

Jälki oli todella lyhyt ja makupalaa askelilla reilusti. Tarto sai heti hajun, mutta alkoi rynnimään hulluna ennen kuin sai rytmistä kiinni. Loppupätkän se jäljestikin kivasti ja tarkasti, ja olen vuoden ensimmäiseen jälkeen oikein tyytyväinen. Jälkeä pitäisi talloa kuitenkin tiuhaan tahtiin, että saisin edes perusasiat opetettua. Huhtikuussa on onneksi luvassa Elina Laaksosen peltojälkipäivä, jossa varmasti saamme lisäoppia ennen kuin ehdin opettaa mitään väärin :D

Jäljestyksen jälkeen Lola ja Tarto pääsivät vielä yhdessä painamaan ylimääräiset energiat pois. Lolallakin riitti virtaa yllättävän paljon, vaikka ennen jäljestystä heittelin sille frisbeetä. Frisbee onkin ainut lelu, josta olen saanut sen innostumaan, ja josta se jopa taistelee (silloin kun se pitäisi antaa takaisin :D). Tässä vähän apinakaksosten menoa...







Ei kommentteja